{"id":285,"date":"2019-07-17T09:51:00","date_gmt":"2019-07-17T06:51:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/?p=285"},"modified":"2019-07-17T09:51:00","modified_gmt":"2019-07-17T06:51:00","slug":"vahvaa-empatiaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/vahvaa-empatiaa\/","title":{"rendered":"Vahvaa empatiaa"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Suomalaiset, joilla on edellytyksi\u00e4 lukea Maggie Nelsonia, ovat pian tehneet sen. Osa heist\u00e4 on kertonut ihastuksestaan t\u00e4llaisessa blogissa tai kulttuurisivujen kirjavinkkilaatikossa. Se on l\u00e4mminhenkinen mutta hyv\u00e4 asia. K\u00e4\u00e4nn\u00f6sesseeproosan julkaisemisen ei tarvitse olla t\u00e4ysin<\/em> itsetuhoista. Argonautit<\/em> ja Sinelmi\u00e4<\/em> saattavat parhaimmassa tapauksessa kannustaa kustantajia etsim\u00e4\u00e4n uutta Nelsonia.<\/p>\n

Ehk\u00e4 asia on jo hoidossa. Varmuuden vuoksi mainitsen Leslie Jamisonin. Nelsonin maannainen Jamison (s. 1983) debytoi romaanilla The Gin Closet<\/em> (2010), jota dominoi vakavasti alkoholisoitunut t\u00e4ti. Teema ennakoi Jamisonin toistaiseksi tunnetuinta teosta The Recovering<\/em> (2018). Mammuttimainen muistelmaessee painottuu viina-addiktion v\u00e4hiten romanttiseen puoleen eli parantumiseen. The Recovering<\/em> kyseenalaistaa olemassaolonsa \u2013 ja alkoholittoman olemassaolon \u2013 mielekkyyden eik\u00e4 luo menestystarinaa. Jamisonin ote on analyyttinen ja punastuttavan avoin.<\/p>\n

L\u00e4pimurtonsa Jamison ehti tehd\u00e4 esseekokoelmalla The Empathy Exams<\/em> (2014). Teoksen nimiesseess\u00e4 Jamison avaa haavojaan, konkreettisesti, kun palaa abortti- ja syd\u00e4nleikkauskokemuksiinsa. Kantavana rakenteena on kysymys empatiasta: halu saada, horjuva kyky antaa. Vastoink\u00e4ymiset eiv\u00e4t tehneet Jamisonista jalomielisemp\u00e4\u00e4. Sairaalas\u00e4ngyss\u00e4 kukki itsekeskeisyys, min\u00e4n universumi leikkauskierteess\u00e4. Kun Jamison kuuli muiden vaikeuksista, h\u00e4n kuvitteli niidenkin tapahtuvan joskus h\u00e4nelle itselleen: \u201dI didn\u2019t know if this was empathy or theft.\u201d (s. 20, vuoden 2015 painos, Granta Books)<\/p>\n

Jamison viittaa empatiatutkimukseen, jossa painotetaan itsevarmuutta sosiaalisissa tilanteissa. Jos ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n uskaltaa kohdata ihmisi\u00e4, on edellytyksi\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 my\u00f6s heid\u00e4n vaikeuksiensa sis\u00e4\u00e4n. Jamisonin esseemin\u00e4 vapisee vaatimuksen edess\u00e4 ja huomaa, ett\u00e4 h\u00e4nen vale-empatiansa nousee rohkeuden sijaan peloista. Eih\u00e4n kukaan, esimerkiksi, rakasta minua<\/em>, jos en todella kohtaa kenenk\u00e4\u00e4n huolia. Siksi olen pelkk\u00e4n\u00e4 korvana ja syvent\u00e4v\u00e4n\u00e4 jatkokysymyksen\u00e4, miksen my\u00f6s olkap\u00e4\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Etsin Jamison-osumia suomalaisesta internetist\u00e4 ja l\u00f6ysin Maaria Ylikankaan kolumnin<\/a> Mustekala<\/em>-sivustolta. Ylikangas viittaa The Empathy Examsin<\/em> p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n esseeseen \u201cGrand Unified Theory of Female Pain\u201d, jossa Jamison purkaa kyll\u00e4stymist\u00e4\u00e4n sek\u00e4 naisen kipuun ett\u00e4 niihin, jotka ovat kyll\u00e4styneet naisen kipuun. Girls<\/em>-henkinen ironisointi on Jamisonille myrkky\u00e4. Haava on aina todellinen ja Sylvia Plathin lyriikka el\u00e4v\u00e4\u00e4. Itse\u00e4\u00e4n viillellyt ja anoreksiaa sairastanut esseisti s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelee omakohtaista ainesta tyylill\u00e4. Tuskaa ei voi ohittaa eik\u00e4 sit\u00e4 saisi ylent\u00e4\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4\u00e4kkeeksi tarjotaan my\u00f6t\u00e4el\u00e4misen opettelua, askelta pelosta vahvuuteen ja suhteellisuudentajuun:<\/p>\n

Sure, some news is bigger news than other news. War is bigger news than a girl having mixed feelings about the way some guy fucked her and didn\u2019t call. But I don\u2019t believe in a finite economy of empathy; I happen to think that paying attention yields as much as it taxes. <\/em>You learn to start seeing.<\/em> (s. 217)<\/p>\n

Ylikangas soveltaa Jamisonin optimistista my\u00f6t\u00e4tuntotoivetta taidekritiikkiin. H\u00e4n mainitsee \u201dvahingollisten kriitikkonerojen aikakauden\u201d, josta tulisi edet\u00e4 kohti itsereflektiota. Ylikankaan mukaan \u201dmy\u00f6t\u00e4tunnon nostaminen kritiikin keski\u00f6\u00f6n merkitsisi h\u00e4pe\u00e4n, ep\u00e4varmuuden ja kaiken muun arkisen nostamista pohjalta pinnalle\u201d.<\/p>\n

Merkitsisik\u00f6? Spekulaatio asettuu outoon valoon, jos sit\u00e4 lukee Jamisonin empatiaesseen l\u00e4pi. \u201dThe Empathy Examsin\u201d mukaan my\u00f6t\u00e4tunto siis edellytt\u00e4\u00e4 itsevarmuutta ja sosiaalisia taitoja (\u201dwe should emphatize from courage\u201d). Eik\u00f6 empaattisuuden nostaminen taidekritiikin lippulaivaksi n\u00e4in ollen tuo keski\u00f6\u00f6n kaikkea muuta kuin h\u00e4pe\u00e4\u00e4 ja ep\u00e4varmuutta? Ihanteena siint\u00e4\u00e4 supliikki ja sulava kriitikko, sosiaalinen taituri, l\u00e4hes terapeutti. Toinen k\u00e4si silitt\u00e4\u00e4 taiteilijan poskea, toinen hieroo lukijoiden hartioita.<\/p>\n

Ylikankaalla ei ole ongelmia my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 erehdykset ja t\u00f6lv\u00e4isyt kuuluvat julkiseen taidepuheeseen. H\u00e4n n\u00e4kee arvon arvottamisessa \u2013 toisin kuin entinen tanssikriitikko ja nykyinen mentori \/esiintyj\u00e4 Niko Hallikainen. \u201dDialogi: sulavaa ja monisuuntaista horjuttamista\u201d -niminen essee julkaistiin viime vuonna antologiassa Kriittinen piste<\/em>. Siin\u00e4 Hallikainen summaa kriitikkoaikojaan ylpe\u00e4n\u00e4:<\/p>\n

Pysyin viiden vuoden ajan p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4ni etten koskaan ilmaisisi kritiikeiss\u00e4ni, pid\u00e4nk\u00f6 esityksest\u00e4. Se tuntui taantumukselliselta.<\/em> (Kriittinen piste<\/em>, s. 136)<\/p>\n

Hierarkioita sulattavat yhteydet taiteilijoihin korostuvat Hallikaisen tekstiss\u00e4. H\u00e4nkin esitt\u00e4\u00e4 toiveen: \u201dett\u00e4 tulevaisuudessa taiteilijat olisivat itse aktiivisempia teoksistaan kirjoittamisessa\u201d (s. 141). Vaikuttaa k\u00e4tev\u00e4lt\u00e4 uusjaolta. Kun teoksen ja yleis\u00f6n v\u00e4list\u00e4 poistuu turha niuhottaja, saadaan puhtaammin ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4\u00e4 esittely\u00e4.<\/p>\n

Hallikaisen oma ymm\u00e4rrys oli koetuksella kerran. H\u00e4n meni katsomaan esityksen uudestaan ja huokaisi helpotuksesta. Ehk\u00e4 aulassa tai baarissa k\u00e4ytiin dialogia. \u201dOlen oppinut oman kritiikkipraktiikkani kautta, ett\u00e4 empatiaa voi treenata\u201d (s. 136).<\/p>\n

Heikinheimo-Kajava-akselin kriitikkokovis on jo historiaa. Kuolleen hevosen m\u00e4tkiminen kiihottaa joitain. Hallikainen karsastaa rakenteita \u2013 tietenkin patriarkaalisia \u2013 mutta on sokea oman kriitikkoihanteensa elitistisyydelle. Arvostelun (kauhea sana!) lukijaa palvellaan, kun tekij\u00e4\u00e4 on ymm\u00e4rretty ja on varmistuttu, ett\u00e4 suurin osa lukijoista osallistuu produktioon, jossa kriitikko itsekin vaikuttaa ensi syksyn\u00e4. Syntyy asiantuntevaa keskustelua vahvojen ja empatian korkeimmat standardit t\u00e4ytt\u00e4vien taideihmisten kesken.<\/p>\n

Mielipide olisi kuokkavieras l\u00e4mpi\u00f6ss\u00e4. Liikaa boolia veress\u00e4.<\/p>\n

***<\/p>\n

Olen satunnainen kriitikko ja kokop\u00e4iv\u00e4inen kirjailija. Se, milt\u00e4 saamani kritiikit tuntuvat minusta, ei ratkaise paljoa. Turhauttavimpia ovat joka tapauksessa arvostelut, joissa hallikaismainen p\u00e4\u00e4t\u00f6s tai pelkk\u00e4 taidottomuus h\u00e4m\u00e4rt\u00e4v\u00e4t arvottamisen. Otan vastaan henkil\u00f6kohtaisia solvauksia mieluummin kuin ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 \u201dymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4\u201d. Vastav\u00e4itteen kuulee jo \u2013 tai sen voi lukea Hallikaisen esseest\u00e4: valkoisena miestaiteilijana minulla on etuoikeus kaivata konfliktia. Urani ei \u201dk\u00e4rsi yhteent\u00f6rm\u00e4yksist\u00e4 yht\u00e4 radikaalisti kuin naisten tai v\u00e4hemmist\u00f6jen edustajien urat\u201d. (s. 138)<\/p>\n

Haluaisin n\u00e4hd\u00e4 rakenteen, joka kannattelee merkitt\u00e4vimpien p\u00e4iv\u00e4lehtien lytt\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4 ja palkintoraatien ohittamaa mieskirjailijan teosta. Ehk\u00e4 rakenne tarjoaa kantoapua, kun kirjalaatikollisia vied\u00e4\u00e4n makuloitavaksi. Pelk\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kohtaloa kuollakseni. Silti pid\u00e4n arvottamista, vulgaaria ja diktatorista j\u00e4\u00e4nnett\u00e4, kritiikin kutsu- enk\u00e4 kuokkavieraana.<\/p>\n

\u201dMe ihmiset osaamme olla samaakin mielt\u00e4 yhteismitattomasti ja kivuliaasti\u201d, Maaria Ylikangas kirjoittaa. Suunnilleen n\u00e4in on k\u00e4ynyt kotimaisessa kirjallisuuskritiikiss\u00e4. Arvostelijat ovat yht\u00e4 rikkin\u00e4isi\u00e4 kusip\u00e4it\u00e4 kuin ennenkin, mutta v\u00e4h\u00e4isten resurssien ja vinoutuneiden prioriteettien kulttuurijournalismissa on helpompi kehaista lonkalta kuin kohottaa tai teilata perusteellisesti. Kyseess\u00e4 on populaari versio Hallikaisen luonnostelemasta arvotusvapaasta kritiikist\u00e4.<\/p>\n

The Empathy Examsin<\/em> sanoma on toiveikas. El\u00e4m\u00e4n kannalta empatian treenaamisesta ei liene haittaa \u2013 p\u00e4invastoin. Se, miten k\u00e4ytt\u00e4ytyy raitiovaunussa tai kohtelee rakkaimpiaan, ei kuitenkaan ole taidetta eik\u00e4 kritiikki\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4k\u00f6 minua oikein.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomalaiset, joilla on edellytyksi\u00e4 lukea Maggie Nelsonia, ovat pian tehneet sen. Osa…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[32,60,59,61],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2019\/07\/img_20190715_120312-236x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/285"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=285"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/285\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":291,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/285\/revisions\/291"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=285"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=285"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=285"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}