![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2019\/08\/img_20190822_073317-225x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Seuraan mediaa repaleisesti enk\u00e4 ymm\u00e4rr\u00e4 uutiskriteerej\u00e4. Siksi joudun aika ajoin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, onko joku arvostamistani julkisuuden henkil\u00f6ist\u00e4 kuollut. Norjalaiskirjailija Kjell Askildsen (s. 1929) kuuluu otantaan. H\u00e4nen teoksiaan on suomennettu hyvin, kolme novellikokoelmaa ja romaani, mutta koska Askildsen on vanha, vaiti ja ep\u00e4ajankohtainen, en tied\u00e4, uhraako Helsingin Sanomat<\/em> h\u00e4nen menehtymiselleen pikkulaatikon.<\/p>\n Tiett\u00e4v\u00e4sti Askildsen el\u00e4\u00e4. Jos sama jatkuu syyskuun loppuun, h\u00e4n t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 vuotta. Onnittelen blogini v\u00e4lityksell\u00e4 sokeaa miest\u00e4, joka ei luultavasti osaa suomea.<\/p>\n Askildsen debytoi novellikokoelmalla vuonna 1953. Seuraavan kahden vuosikymmenen ajan h\u00e4n keskittyi pitk\u00e4\u00e4n proosaan. Suomennettu romaani Saari<\/em> (1969) on v\u00e4h\u00e4n puhuvien ihmisten perhedraama patoutuneine himoinen ja v\u00e4\u00e4ristyneine valta-asetelmineen. Siis ehdottoman suositeltava teos, vaikka parhaat kirjansa Askildsen kirjoitti vasta 1980- ja -90-luvulla. Tarja Tevan suomentamat novellikokoelmat Thomas F:n viimeiset julkiset tunnustukset<\/em> (1983), Suuri autio maisema<\/em> (1991) ja Tessalonikin koirat<\/em> (1996) eiv\u00e4t tarvitse keskin\u00e4ist\u00e4 paremmuusvertailua. Askildsenin lohduton ilmaisu on n\u00e4iss\u00e4 kirjoissa koko ajan totta, todempaa kuin muu kirjallisuus, silt\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tuntuu. Yht\u00e4 totta kuin maailma, joka toimii tuhkanharmaana lavasteena Askildsenin minimalistisille vedoille.<\/p>\n Kellarista l\u00f6ytyy koiran ruumis, rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4n kaide on \u201del\u00e4m\u00e4ni tuki ja turva\u201d. Sitten kaide vaurioituu. \u201dSinun pit\u00e4isi tiet\u00e4\u00e4 milt\u00e4 minusta voi tuntua sunnuntaisin\u201d, kuuluu tyypillinen repliikki Askildsenin lyhytproosassa.<\/p>\n Juhlavuoden tunnelmissa nostan esiin Thomas F.<\/em> -kokoelman novellin \u201d\u0160akki\u201d. Teoksen julkaisuaikana hiukan yli viisikymppinen Askildsen kirjoittaa yhdeks\u00e4\u00e4kymment\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4n kirjailijan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Min\u00e4kertoja kiroaa ik\u00e4ns\u00e4 ja terveytens\u00e4:<\/p>\n [E]l\u00e4m\u00e4 ei halua p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 minua. Jolla ei ole syyt\u00e4 el\u00e4\u00e4, ei ole syyt\u00e4 kuollakaan. Ehk\u00e4 se onkin syy.<\/em><\/p>\n H\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 vierailla veljens\u00e4 luona, jota ei ole n\u00e4hnyt kolmeen vuoteen. Velikin on kirjailija, julkaissut \u201dparisenkymment\u00e4 paksua romaania\u201d. Itse h\u00e4n on kirjoittanut \u201dvain muutaman, ja ne ovat ohuita\u201d. H\u00e4n ehdottaa veljelleen \u0161akkipeli\u00e4, mutta veli kielt\u00e4ytyy vedoten mahdollisen tappion aiheuttamaan mielipahaan. Kuolemaa kohti kaatuvat ja toisiaan vihaavat miehet tyytyv\u00e4t kommunikoimaan huonosti. Kolmesivuisen novellin kliimaksiksi nousee min\u00e4kertojan suutuksissaan pit\u00e4m\u00e4 \u201dpuhe\u201d. Siteeraan sen kokonaan:<\/p>\n P\u00e4iv\u00e4n jokaisena tuntina maailma p\u00e4\u00e4see eroon tuhansista typeryksist\u00e4. Ajattele, oletko ajatellut, kuinka paljon kasaantunutta tyhmyytt\u00e4 katoaa yhdess\u00e4 vuorokaudessa? Kaikki aivot, jotka lakkaavat toimimasta, juuri niiss\u00e4h\u00e4n tyhmyys majailee. Mutta paljon j\u00e4\u00e4 kuitenkin j\u00e4ljelle, tyhmyydest\u00e4, koska jotkut ovat kirjoittaneet sen kirjoihin, ja niin se s\u00e4ilyy hengiss\u00e4. Tyhmyys el\u00e4\u00e4 niin kauan kuin ihmiset lukevat romaaneja, tiettyj\u00e4 romaaneja, ja niit\u00e4h\u00e4n suurin osa on.<\/em><\/p>\n