{"id":31,"date":"2016-10-09T08:42:00","date_gmt":"2016-10-09T05:42:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2016\/10\/09\/musta-takki\/"},"modified":"2016-10-09T08:42:00","modified_gmt":"2016-10-09T05:42:00","slug":"musta-takki","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/musta-takki\/","title":{"rendered":"Musta takki"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>J\u00e4\u00e4hallikeikoilla
\najattelen j\u00e4\u00e4t\u00e4. K\u00e4sitykseni mukaan sit\u00e4 ei sulateta vaan se peitet\u00e4\u00e4n. (Luotan
\nHelsingin kaupunginkirjaston mainion Kysy.fi<\/i>-palvelun vastaukseen<\/a> \u2013 en kysynyt itse.) Eli jalkojen alla on kylm\u00e4\u00e4. Jos kantta raottaisi, voisi
\nottaa vauhdin ja liukua.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe
\nCuren Hartwall Arenan keikalla olisi mahtunut tekem\u00e4\u00e4n vaikka piruetin.
\nPermanto ei ollut tiivisti t\u00e4ynn\u00e4 edes miksauskopille saakka. Ep\u00e4onnistun aina
\nlippujen ostohetkell\u00e4, mink\u00e4 vuoksi jouduin alakatsomoon. Sielt\u00e4 n\u00e4ki
\ntyhjyyden, ja siell\u00e4 vierell\u00e4ni istui kaksi pankkivirkailijan oloista naista.
\nKun toinen heist\u00e4 innostui, h\u00e4n nosti k\u00e4tens\u00e4 pystyyn ja huojui aistillisesti.
\nOli perjantai ja h\u00e4n oli rakastunut.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIt\u2019s so cold it\u2019s like cold if you
\nwere dead<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nAvauskappale
\n\u201dPlainsongin\u201d aikana seurasin toista naista tai pikemminkin tytt\u00f6\u00e4, joka seisoi
\npermannon takaosassa. Musta pitk\u00e4 takki oli napitettu yl\u00f6s asti. Halutessaan
\nh\u00e4n olisi voinut k\u00e4vell\u00e4 kymmenen metri\u00e4 eteenp\u00e4in, eik\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n olisi tullut
\nahdasta. Mutta tytt\u00f6 seisoi tarpeettoman et\u00e4\u00e4ll\u00e4, k\u00e4det takin taskussa, silm\u00e4t
\nkiinni tai auki.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJ\u00e4\u00e4ll\u00e4,
\njoka ei ollut j\u00e4\u00e4t\u00e4 vaan muovia.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n\u201dPlainsong\u201d
\non laulu h\u00e4nest\u00e4. My\u00f6s \u201dPictures of You\u201d, \u201dA Night Like This\u201d, \u201dHigh\u201d ja \u201dLast
\nDance\u201d kertovat mustatakkisesta tyt\u00f6st\u00e4, ja The Cure esitti ne kaikki settins\u00e4
\nensimm\u00e4isess\u00e4 osiossa. Wishin<\/i> ja The Head on the Doorin<\/i> kappaleet
\nkuulostivat paremmalta kuin Disintegrationin<\/i>,
\njonka \u00e4\u00e4nivallia viisihenkisen The Curen on vaikea toisintaa lavalla.
\n\u201dLullabyssa\u201d he onnistuivat ja \u201dLovesongissa\u201d olivat onnistua, kunnes Robert
\nSmith mylvi herkimm\u00e4n kertos\u00e4keens\u00e4 pilalle. Wish<\/i>-albumin \u201dFrom the Edge of the Deep Green Sean\u201d tyyppisess\u00e4 vy\u00f6rytyksess\u00e4
\nnyky-Cure oli oikeammilla j\u00e4ljill\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDisintegrationin<\/span><\/i> ohella niin kutsuttu \u201dtuomio-trilogia\u201d
\neli Seventeen Seconds<\/i>, Faith<\/i> ja Pornography<\/i> on ollut perusravintoani viimeisen kymmenen vuoden
\najan. Faithilta<\/i>, kolmikon parhaalta,
\nei kuultu yht\u00e4\u00e4n kappaletta, Seventeen
\nSecondsilta<\/i> ja Pornographylta<\/i>
\nyhdet.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nToisen
\nencore-osuuden lopussa olin kadottanut mustatakkisen tyt\u00f6n n\u00e4k\u00f6kent\u00e4st\u00e4ni. Jos
\nh\u00e4n ei ollut l\u00e4htenyt kesken, h\u00e4n takuulla arvosti \u201dA Forestia\u201d, The Curen
\nvarhaista keskeisteosta. Smith tulkitsi kappaleen asiaankuuluvalla
\npakokauhulla. \u201dA Forestin\u201d perusteella yhtye olisi ollut \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4n kyvyk\u00e4s
\nesitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuhkanharmaata materiaaliaan vuosilta 1980\u20131982. Kolkko halli olisi
\ntarjonnut erinomaiset puitteet \u201dThe Holy Hourille\u201d tai \u201dA Strange Daylle\u201d.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMutta
\nei. Etenkin viimeinen tunti mentiin pankkileidien ehdoilla. \u201dNever Enough\u201d ja \u201dWrong
\nNumber\u201d olivat heille outoja valintoja, mutta reippaan rytmin tahdissa oli
\nkiva hytky\u00e4. \u201dFriday I\u2019m in Love\u201d ja \u201dJust Like Heaven\u201d, The Curen varsinaiset
\npop-helmet, hukkuivat bileputkeen, \u201dHot Hot Hot!!!\u201d:in ja \u201dThe Love Catsin\u201d saastaan.
\nKitarastaan luopuneen Robert Smithin tanssahtelulle saattoi bongata l\u00e4hes yht\u00e4
\nvieraannuttavia vastineita pitkin katsomoa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPuristin
\nomaa mustaa takkiani ja halusin poistua. Vaan ent\u00e4 jos, sittenkin,<\/i> ilta olisi p\u00e4\u00e4ttynyt arvokkaasti? Ent\u00e4 jos loppuun olisi
\ns\u00e4\u00e4stetty \u201dAll Cats Are Grey\u201d?<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nValot
\nsyttyiv\u00e4t, toivossa ei ollut hyv\u00e4 el\u00e4\u00e4. Jonotin vessaan, jonka sein\u00e4ll\u00e4 oli
\neturauhasl\u00e4\u00e4kkeen mainos. Otin Faith<\/i>-annokseni
\nkotona kuulokkeilla.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n***<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPerjantai-ilta
\nosoitti, kuinka vieraantunut olen enemmist\u00f6n tavasta suhtautua The Cureen.
\nTied\u00e4n tarinan mutta en yleens\u00e4 ota sit\u00e4 huomioon. 1980-luvun loppupuolella The
\nCure siirtyi postpunkin j\u00e4lkeiseen tilaan ja onnistui valloittamaan Amerikan.
\nMy\u00f6s Disintegration<\/i> (1989) oli
\nkaupallinen menestys, eik\u00e4 kolme vuotta my\u00f6hemmin ilmestynyt \u201dFriday I\u2019m in
\nLove\u201d -single hidastanut tahtia. Monille, hyvin monille, The Cure on MTV:n
\nkulta-ajan \u00e4\u00e4niraitaa, \u201dkasaria\u201d tai \u201dys\u00e4ri\u00e4\u201d siin\u00e4 miss\u00e4 Madonnakin.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMonille
\nheist\u00e4 Seventeen Seconds<\/i> ei ole
\nelint\u00e4rke\u00e4. Minulle taas Kiss Me, Kiss
\nMe, Kiss Me<\/i> ja Wish<\/i> ovat
\nvaihtelevasta erinomaisuudestaan huolimatta pelkki\u00e4 Seventeen Secondsin<\/i> ja Faithin<\/i>
\nalaviitteit\u00e4, joissa mainitaan, ett\u00e4 n\u00e4in isoa ja rahakasta voi kasvaa n\u00e4in
\npienest\u00e4 ja lohduttomasta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEn
\nehk\u00e4 tiet\u00e4isi Faithista<\/i>, ellei The Cure
\nolisi voittanut massoja puolelleen. T\u00e4st\u00e4 ei seuraa kiitollisuudenvelkaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPettymyksensekainen
\nkeikkakokemus sulaa helpotukseksi. Vuosien ajan rakentamani \u201dOma Cure\u201d j\u00e4i \u201dA
\nForest\u201d -tulkintaa ja joitain The Head on
\nthe Door<\/i> \/ Disintegration \/ Wish <\/i>-pilkahduksia
\nlukuun ottamatta koskemattomaksi. Jos Robert Smith olisi esitt\u00e4nyt \u201dAll Cats
\nAre Greyn\u201d huonosti<\/i>, palautuminen
\nolisi nyt vaikeampaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTodenn\u00e4k\u00f6isesti
\nmustatakkista tytt\u00f6\u00e4 ei ole olemassa. \u201dA Forest\u201d kertoo Smithin toistuvasta
\npainajaisesta. Sen voi ottaa my\u00f6s kirjoittamisen, etenkin The Curesta
\nkirjoittamisen kommentaarina.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe
\ngirl was never there<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nIt\u2019s
\nalways the same<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nI\u2019m
\nrunning towards nothing<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nAgain
\nand and again and again and again\u2026*<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\n(*
\nToistetaan kymmenen tai sata kertaa. Mets\u00e4n ei kuulu vastata.)<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n