![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2019\/12\/img_20191214_065747-214x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Vuosi ja vuosikymmen eli paljon on lopussa. Listaan parhaat kirjat ja levyt normaalia kursorisemmin. En ole tiedotusv\u00e4line, tuli mieleeni. Vuoden aikarajoitus on outo, samanaikaisesti liian lyhyt ja pitk\u00e4. Syksymm\u00e4ll\u00e4 luetut ja kuunnellut dominoivat mielt\u00e4. Enk\u00e4 voi ohittaa sit\u00e4, ett\u00e4 edesmenneet P\u00e4r Lagerkvist, John Cheever, Agota Kristof ja Teuvo Saavalainen ovat olleet minulle t\u00e4m\u00e4n vuoden j\u00e4rkytt\u00e4vimpi\u00e4 kohtaamisia.<\/p>\n
Muutama pisto kuitenkin: Miki Liukkonen kirjoitti toistaiseksi parhaan romaaninsa Hiljaisuuden mestarin<\/em>. Ainakin Finlandia- ja Runeberg-raadit olivat hiljaa. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n Ossi Nymanin Patriarkaattia<\/em> ei kukitettu. Liian riskaabeli teos. Nymanin proosa on niin tarkkaa, ett\u00e4 harmistuin loppupuolen muutamista huolimattomista virkkeist\u00e4<\/em>. Parin kuukauden et\u00e4isyys ja Eleonoora Riihisen huolikritiikki<\/a> ovat suhteellistaneet pettymyst\u00e4ni. Arvostan Patriarkaatin<\/em> hymytt\u00f6myytt\u00e4.<\/p>\n Jyrki Lehtolan Tesla mets\u00e4ss\u00e4<\/em> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kymmenien konfliktien ainekset. Kulttuurivalkoiset eiv\u00e4t ole suuttuneet, pit\u00e4isi jaksaa lukea esseet. Antti Nyl\u00e9nin Kolme pyh\u00e4\u00e4<\/em> saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 rauhaan kristillisyytens\u00e4 vuoksi. Michel Houellebecqin loistava S\u00e9rotonine<\/em> voidaan unohtaa vasta alkuvuodesta, kun suomennos ilmestyy. Silloin kirjamarkkinoita hallitsee jo seuraava eurooppalaisiin kriisiolosuhteisiin sijoittuva kertomus vaikeasta rakkaudesta. Tai ei-dadaistinen romaani historiamme suurnaisesta.<\/p>\n \u201dMusiikkivuoteni\u201d aikana olen kuunnellut p\u00e4\u00e4osin Townes Van Zandtia, Type O Negativea ja Burialia. Lana Del Reyn<\/a> ja Billie Eilishin<\/a> levyj\u00e4 kiitin tuoreeltaan, mit\u00e4 en kadu. Soap&Skin k\u00e4vi elokuussa Tokoinrannassa. Anja Plaschgin tapaa olla lavalla on hankala unohtaa. Maustetyt\u00f6ille kuuluu tietysti kaikki saamansa kunnia. Absurdien vastalauseiden sarjaa ei voita Emma-raadin Renaz Ebrahimi vaan Hilla K\u00f6rkk\u00f6 t\u00e4ll\u00e4 kolumnillaan<\/a>.<\/p>\n Luulen, ett\u00e4 blogipostaukseni ei pys\u00e4yt\u00e4 ilmastonmuutosta.<\/p>\n ***<\/p>\n Merkitt\u00e4vin vuonna 2019 ilmestynyt taideteos on Katriina Huttusen esikoisromaani Surun istukka<\/em>. Tausta on tunnettu ja raskas: tyt\u00e4r teki itsemurhan ja \u00e4iti, pohjoismaisen kirjallisuuden k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4, alkoi kirjoittaa. Huttunen korostaa, kuinka h\u00e4nen surunsa ei \u201dpakene sanoja\u201d. Tytt\u00e4ren poismenon j\u00e4lkeen muistikirjat alkoivat t\u00e4ytty\u00e4. Pakottavuuden tunne on keskeinen Surun istukassa<\/em>. Kirjallisuudesta erottaa harvoin vastaavaa ilmaisemisen vaihtoehdottomuutta. Lukijan rintakeh\u00e4\u00e4 painetaan.<\/p>\n