![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/03\/img_20200310_092617-270x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
H\u00e4n alkoi ajatella hyvin varhaisessa vaiheessa, ett\u00e4 vain idiootti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 samat mielipiteet l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4.<\/em><\/p>\n \u2013 J\u00f6rn Donner: Surun ja rakkauden kes\u00e4<\/em><\/p>\n \u00a0<\/p>\n Kuvittelin kauan, ett\u00e4 en pid\u00e4 J\u00f6rn Donnerista. Olen tehnyt aiheesta alaviitteen esseekirjaani Tapan sut<\/em> (2014). Kokoelma on muutenkin t\u00e4ynn\u00e4 helppoja vihollisasetelmia. Ilmoitan linjakkaasti, ett\u00e4 Donnerin \u201degom\u00e4rehdint\u00e4\u201d ei kiinnosta minua. Lukijan pit\u00e4isi yll\u00e4tty\u00e4. H\u00e4n on korkeakoulutettu, vasemmistolainen ja suhtautuu kriittisesti vanhoihin kulttuuri\u00e4ijiin.<\/p>\n Kirjoja tehd\u00e4\u00e4n, jotta saisi h\u00e4vet\u00e4 silm\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n. Etsi\u00e4 k\u00e4sikopelolla ty\u00f6p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ja survoa takaisin kuoppiinsa. Oma nimi on yh\u00e4 kannessa.<\/p>\n Donner-heittoni perustuu vajaalle lukemiselle. Tunsin yksitt\u00e4isi\u00e4 teoksia, parhaiten Uuden maammekirjan<\/em> (1967), josta vaikenin koska pidin. Mammutti<\/em> oli juuri ilmestynyt, otettavaksi ja j\u00e4tett\u00e4v\u00e4ksi. Kai Ekholmin kuvaus<\/a> on osuva: \u201dSe on kirjanperkele, jota pit\u00e4\u00e4 lukea tuskan kautta, ammattilukijallekin ty\u00f6l\u00e4s suoritus.\u201d<\/p>\n Donner-suhteen korjaaminen on ollut jo kauan tavoitteenani. Kun h\u00e4n tammikuun lopussa kuoli, aloin toimia. Kahdeksan kirjan, muutaman dokumentin ja kymmenien haastattelujen j\u00e4lkeen olen vasta alussa. Esit\u00e4n pikahavaintoja. Saan taas h\u00e4vet\u00e4 vuosikymmenen p\u00e4\u00e4st\u00e4, ellei internet r\u00e4j\u00e4hd\u00e4.<\/p>\n Vaikka h\u00e4t\u00e4ilen, vaikutan ajassani hitaalta. R\u00e4j\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n sosiaalisen median kokemusasiantuntijat ottivat Donner-puheen haltuun, kun ruumis oli l\u00e4mmin. Osa oli kohdannut J\u00f6rnin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ep\u00e4muodollisesti. Jotkut halusivat kertoa, ett\u00e4 onpa mulkku kun ei huolehtinut lapsistaan.<\/p>\n ***<\/p>\n Yhteisnide Surun ja rakkauden vuodet<\/em> (1987) osoittautui t\u00e4rke\u00e4ksi divaril\u00f6yd\u00f6ksi. Terveen\u00e4 sairaalassa<\/em> (1961), Surun ja rakkauden kes\u00e4<\/em> (1971) ja Min\u00e4, J\u00f6rn Johan Donner<\/em> (1980) ovat tutkielmia siit\u00e4, miten mainiota ja piinattua on olla Donner. Romaaneissaan ja reportaaseissaan Donner antaa aiheen h\u00e4irit\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 kolmessa teoksessa asetelma on reilusti itsekeskeinen. Vuoden 1998 Miksi olen<\/em> asettuu samaan jatkumoon, samoin Mammutti<\/em> ja noin viisitoista kirjaa, joita en ole lukenut.<\/p>\n Terveen\u00e4 sairaalassa<\/em> kuvaa tekij\u00e4ns\u00e4 siviilipalvelusaikaa. 27-vuotias Donner oli Tukholmaan verkostoitunut intellektuelli ja julkaiseva kirjailija. Kuudentoista kuukauden vapaudenriiston aiheuttama tuska on t\u00e4m\u00e4n mukainen. Onneksi v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4si hotelliaamiaiselle. Timo Sarpaneva antoi sviittins\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja sai vastapalvelukseksi hoidella salasuhteitaan Donnerin sivariasunnossa. J\u00e4rjestelyst\u00e4 kerrotaan vasta vuoden 1987 painoksen esipuheessa.<\/p>\n Nuori Donner l\u00e4hestyy vapauden kaltaisia teemoja pahimmillaan yht\u00e4 latteasti kuin poikansa Rafael kuusi vuosikymment\u00e4 my\u00f6hemmin. Terveen\u00e4 sairaalassa<\/em> on eleen\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 mutta ilmaisultaan kire\u00e4, kaukana Donnerin my\u00f6hempien aikojen arroganssista. Kirkkaitakin hetki\u00e4 on. Donnerilta puuttuu \u201drunoksi muuttuvan my\u00f6t\u00e4k\u00e4rsimisen kyky\u201d, kun h\u00e4n kuuntelee sairaalassa vierailevan tuholaistorjujan \u00e4\u00e4ni\u00e4. Palvelusmies toivoo, \u201dett\u00e4 vuosi olisi lopussa, ett\u00e4 hyllyt romahtaisivat, ett\u00e4 tulisi tulva hukuttamaan kaiken\u201d.<\/p>\n Keski-i\u00e4n kynnyksell\u00e4 ja avioeron j\u00e4lkeen kirjoitettu Surun ja rakkauden kes\u00e4<\/em> puolestaan on mestariteos. Nimeksi sopisi paremmin Raivon ja kuolevaisuuden kes\u00e4<\/em>. Donnerin alter ego “J.” istuu Kustavissa kes\u00e4asunnolla, kirjoittaa kirjeit\u00e4, hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 kaikkea vastaan, k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Suomesta pilkkanime\u00e4 \u201dTasavalta\u201d, tuntee voimiensa heikkenev\u00e4n, krapuloiden pitenev\u00e4n ja v\u00e4symyksen kroonistuvan.<\/p>\n Erityisen herkullisia ovat Surun ja rakkauden kes\u00e4n<\/em> mediaa, julkisuuskulttuuria ja seksuaalimoraalia k\u00e4sittelev\u00e4t jaksot. Donner oli vuonna 1971 k\u00e4ndis<\/em> Pohjanlahden molemmin puolin. H\u00e4n maannut alastoman gambialaistyt\u00f6n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Hymyn<\/em> kannessa ja esitellyt valkokankaalla erektiotaan. My\u00f6s n\u00e4kemykset ja tyyli olivat provosoineet. Donner kertoo noudattaneensa keskusteluohjelmaproduktion neuvoa olla kuin kameroita ei olisikaan. Niinp\u00e4 J. on r\u00f6n\u00f6tt\u00e4nyt, kaivanut nen\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja sanonut, ett\u00e4 \u201dsuomenruotsalaiset voitaisiin sijoittaa el\u00e4intarhaan\u201d.<\/p>\n My\u00f6s kuvaus henkil\u00f6haastattelun kohteena olemisen realiteeteista on t\u00e4rke\u00e4. Journalistit kuulolle:<\/p>\n \u201d[H]\u00e4nen luonaan k\u00e4y lehti-ihmisi\u00e4, joilla on nauhuri, yst\u00e4v\u00e4llinen hymy ja suuri annos vilpitt\u00f6myytt\u00e4: en ole kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n lukenut yht\u00e4\u00e4n kirjaasi enk\u00e4 n\u00e4hnyt yht\u00e4\u00e4n filmi\u00e4si enk\u00e4 liioin lukenut artikkeleitasi tai seurannut ulkomaista uraasi, mutta sin\u00e4 olet varmasti hyvin mielenkiintoinen!<\/em><\/p>\n Ihmisen \u00e4\u00e4ni -sarjassa ilmestynyt Min\u00e4, J\u00f6rn Johan Donner<\/em> jatkaa korkeaa introspektiolentoa. Teos alkaa Hagar Olssonin hautajaisista, etenee ty\u00f6rutiinien tarkkaan kuvaukseen ja kiist\u00e4\u00e4 keski-i\u00e4n kriisin. Donner on vuonna 1980 julkaissut kirjoja kolmenkymmenen vuoden ajan. Jos hyvin k\u00e4y, h\u00e4n laskelmoi, toiset kolmekymment\u00e4 on edess\u00e4. Miksi olen<\/em> -teoksessa 1990-luvun lopulla ty\u00f6kykyarvio on tarkentunut. Donner on tutkinut elini\u00e4nodotettaan. J\u00e4ljell\u00e4 olisi kuusitoista kirjoittavaa vuotta.<\/p>\n Ylittyi! Viimeinen taisto<\/em> (2019) ilmestyi viisi vuotta jatkoajalla.<\/p>\n ***<\/p>\n Donnerin autofiktioissa heikkous tarkoittaa normaalista ty\u00f6kyvyst\u00e4 lipsumista. H\u00e4n on aina oikeassa, vaatimattomana erityisen korskea. Kateus on Donnerille ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n vieras tunne. Ihmettelen, jos Ingmar Bergmanin rinnalla ei ole edes joskus<\/em> tullut mieleen: miksi tuo on nero ja min\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n?<\/p>\n Min\u00e4, J\u00f6rn Johan Donnerissa<\/em> fasadi halkeilee, kun Donner kirjoittaa kollegoistaan Christer Kihlmanista ja Henrik Tikkasesta. \u201dOlen joutunut omituisen kalvavan katkeruuden valtaan\u201d, luku alkaa. Donner kritisoi etenkin Kihlmania naiivista porvaristokritiikist\u00e4. Samalla h\u00e4n on avoimen nyre\u00e4n\u00e4 mediahuomiosta, jota Kihlman ja Tikkanen ovat teoksilleen saaneet. Tilityksest\u00e4 aistii, ett\u00e4 Donner tiedostaa molempien taiteellisen ylivertaisuuden verrattuna omaansa. Kehuja ei kuitenkaan irtoa. On jatkettava hammasta purren.<\/p>\n Olla melkein paras suomenruotsalainen mieskirjailija vuonna 1980. Donner n\u00e4pel\u00f6i haavojaan kest\u00e4vyysurheiluvertauksella:<\/p>\n Jos Nurmi oli jonkin sekunnin parempi, ja h\u00e4n oli, Ritolakin olisi ansainnut patsaan, parikymment\u00e4 sentti\u00e4 matalamman vain.<\/em><\/p>\n Tikkanen kuoli vuonna 1984 ja Kihlman vaikeni pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen. Donner jatkoi, jatkoi ja jatkoi. Patsasta ei alkanut kuulua. Piti muotoilla itse kuten siihenkin saakka. Vasta vuonna 2013 tuli ja ei tullut valmista. Donner t\u00e4ytti 80, heitti Mammutin<\/em> tasavaltalaisten varpaille ja esiintyi Imagessa<\/em> ilman paitaa.<\/p>\n Kuolemaan h\u00e4n ei viel\u00e4 suostunut. Seurasi kirjoja, kansanedustajuus, elokuvia, kirjeenvaihtoa pojan kanssa\u2026 Nuiva Pikku Mammutti<\/em> (2014) kuuluu h\u00e4nen parhaimpiinsa. Mihin tarvittiin kirjablogeja tai Twitteri\u00e4, kun oli Donner? T\u00e4ss\u00e4 Pikku Mammutin<\/em> analyysi Riikka Pelon teoksesta Jokap\u00e4iv\u00e4inen el\u00e4m\u00e4mme<\/em>:<\/p>\n [S]ai Finlandian, lukukelvoton. Kuinka on mahdollista, ett\u00e4 teenn\u00e4inen paskakirja saa palkinnon?<\/em><\/p>\n ***<\/p>\n Donner oli vittumainen koko vartalollaan. H\u00e4nen teoksiaan tulee lukea ja elokuvia katsoa, mutta yht\u00e4 ratkaiseva on Donnerin olemus. 1990-luvulla h\u00e4nen tapansa istua \u00e4rsytti Markku Eskelist\u00e4<\/a>. 1960-luvulla Donneria ei siet\u00e4nyt sama sodank\u00e4ynyt sukupolvi, joka paheksui Salamaa. Vanhemmiten Donner her\u00e4tti moraalipaniikkia j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tytt\u00e4rens\u00e4 hautajaiset v\u00e4liin \u2013 ja olemalla<\/em>. Ontumalla punaisille matoille, murahtelemalla ja katsomalla kusip\u00e4isesti yl\u00e4viistoon. Jos Pohjoisrannassa liikkuisi rahvasta, Donneria olisi ly\u00f6ty kadulla.<\/p>\n