{"id":36,"date":"2016-07-25T09:47:00","date_gmt":"2016-07-25T06:47:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2016\/07\/25\/yhden-hengen-rooma\/"},"modified":"2016-07-25T09:47:00","modified_gmt":"2016-07-25T06:47:00","slug":"yhden-hengen-rooma","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/yhden-hengen-rooma\/","title":{"rendered":"Yhden hengen Rooma"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>Voisin
\npit\u00e4\u00e4 Rufus Wainwrightista (s. 1973) enemm\u00e4nkin kuin pid\u00e4n. Havahduin h\u00e4nen
\nolemassaoloonsa vuonna 2005, jolloin Antony & The Johnsons julkaisi I Am a Bird Now <\/i>-pitk\u00e4soittonsa. Wainwright
\ntulkitsee levyll\u00e4 kappaleen \u201dWhat Can I Do?<\/a>\u201d. Mit\u00e4 voin sanoa? Vaikutuin,
\nhankin useita Wainwrightin albumeja ja sain nopeasti tarpeekseni.<\/span><\/div>\n
\n
<\/i><\/span><\/div>\n
\nWant One<\/i> (2003) ja Want Two<\/i> (2004) ovat h\u00e4kellytt\u00e4vi\u00e4 saavutuksia, aivan liian h\u00e4kellytt\u00e4vi\u00e4.
\nTukehduin Wainwrightin estetiikan kaikenkattavaan liiallisuuteen kunnes
\noivalsin, ett\u00e4 \u201dliikaa\u201d on avain h\u00e4nen tuotantoonsa. Eik\u00e4 Wainwrightin musiikillisia
\n\u00f6vereit\u00e4 voi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ksi hyveeksi. H\u00e4nen kuuntelemisensa saattaa etoa. Sen
\nkanssa on elett\u00e4v\u00e4. Se on syy menn\u00e4 ensi lauantaina Tavastialle kuuntelemaan
\nRufus Wainwrightia.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOlen
\nlueskellut hein\u00e4kuun ratoksi Camille Paglian p\u00e4\u00e4teosta Sexual Personae<\/i> (1990). <\/span>Paglian muotoilu Rooman
\nvaltakunnasta sopii kuvaamaan my\u00f6s Wainwrightin taiteilijapersoonaa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nImperial
\nRome, heir to sprawling Hellenistic culture, suffered from too-muchness, the
\nhallmark of decadence. Too much mind, too much body; too many people, too many
\nfacts.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nWainwrightin
\n\u00e4\u00e4ni on massiivinen instrumentti tai oikeastaan koko orkesteri. Yleisimmin h\u00e4n
\nlaulaa keuhkojensa pohjasta ja kohtuuttoman pitki\u00e4 nuotteja. Normaalit
\npop-laulajat menett\u00e4v\u00e4t helposti s\u00e4vykkyytens\u00e4 antaessaan palaa. Wainwright
\nmahduttaa kliimakseihinsa tuhat s\u00e4vy\u00e4 ja muuttaa laaksotkin vuoriksi. H\u00e4nen parhaat
\nlaulunsa eiv\u00e4t edes teeskentele antavansa kuulijalle lepohetki\u00e4. \u201d14th Street<\/a>\u201d
\nja \u201dDo I Disappoint You<\/a>\u201d eiv\u00e4t tule, n\u00e4e ja voita. Ne voittavat, voittavat ja
\nvoittavat. Ja voittavat viel\u00e4 kerran.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNiin
\nkuin Paglia toteaa, liiallisuus ja dekadenssi kuuluvat yhteen. Rufus Wainwright
\non malttamaton kuten kaikki rappiolliset sielut. H\u00e4nen on tiedett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4
\nkuulija kest\u00e4\u00e4 sokeroitua ylidramatisointia vain pienen hetken. Mutta Wainwright
\nei v\u00e4lit\u00e4. Lopulta h\u00e4nen on r\u00e4j\u00e4hdett\u00e4v\u00e4, tuotantoineen.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVarhainen
\nhitti \u201dCigarettes and Chocolate Milk<\/a>\u201d (2001) k\u00e4sittelee tekij\u00e4ns\u00e4 addiktioita \u2013
\nja n\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Oasiksen lad-anthemia \u201dCigarettes & Alcohol\u201d (1994). Samalla
\nWainwright tulee kuvanneeksi musiikkiaan, joka sekin on niellyt liikaa makeaa,
\noutoa ja kuolettavaa. <\/span>H\u00e4n my\u00f6nt\u00e4\u00e4:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIt
\nisn\u2019t very smart<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nTends
\nto make one part so broken-hearted<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nWainwrightin
\nkappaleet s\u00e4rkev\u00e4t syd\u00e4mi\u00e4 kuten paras pop aina. Jos joku j\u00e4\u00e4 kylm\u00e4ksi, Rufus
\nkaataa hunajaa suoraan suoneen tai kurkusta alas. H\u00e4n ottaa kuulijansa v\u00e4kisin,
\neik\u00e4 sellainen tietenk\u00e4\u00e4n tunnu miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Mutta tietynlaisessa,
\nsanoisinko, koristeellisesti rappiollisessa mielentilassa Wainwrightin
\nmusiikkia ei ylit\u00e4 mik\u00e4\u00e4n. Jotkut ahmivat vastaavissa tunnelmissa suklaata.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n***<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n\u201dToo-muchness\u201d
\nei voisikaan rajoittua pelkk\u00e4\u00e4 musiikkiin. Rufus Wainwrightin el\u00e4m\u00e4 on alusta
\nalkaen ollut liiallista. Muusikkopariskunnan (Kate McGarrigle ja Loudon
\nWainwright III) poika l\u00e4hti kiertueelle jo 13-vuotiaana. The McGarrigle Sisters
\nand Family -yhtyeess\u00e4 lauloi my\u00f6s sisar Martha, joka on my\u00f6hemmin tehnyt soolouraa.
\nTeini-ik\u00e4inen Rufus kiinnostui oopperasta, Judy Garlandista ja Al Jolsonista.
\nNiinh\u00e4n nuoret aina. H\u00e4n ehti tuntea Jeff Buckleyn ja sai DreamWorksilta
\nlevytyssopimuksen hiukan yli kahdenkymmenen vuoden i\u00e4ss\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nWainwright
\nja h\u00e4nen poikayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 J\u00f6rn Weisbrodt meniv\u00e4t naimisiin vuonna 2012.
\nJ\u00e4lkikasvuakin on: viisivuotias Viva Katherine Wainwright Cohen, jonka \u00e4iti
\nLorca Cohen on, totta kai, Leonardin tyt\u00e4r. Lapsensa isois\u00e4n kappaleista
\nWainwright onkin tehnyt erinomaisia versioita. Viimeksi t\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 h\u00e4n
\ntulkitsi \u201dHallelujahin\u201d<\/a> 1500 kuorolaisen s\u00e4estyksell\u00e4. <\/span>Ele on
\nhyvin rufusmainen.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nAlbumilla All Days Are Nights: Songs for Lulu<\/i> (2010) Wainwright esitt\u00e4\u00e4 kolme William Shakespearen sonettia. <\/span>Se
\nei riitt\u00e4nyt. T\u00e4n\u00e4 Shakespearen juhlavuonna h\u00e4nelt\u00e4 julkaistiin kokonainen
\npitk\u00e4soitollinen \u2013 Take All My Loves<\/i>
\n\u2013 samaa kamaa. Judy Garland -coverprojekti ja kaksi omaa oopperaa saattavat
\nnekin olla mieluisaa ekstraa Wainwrightin faneille. En katso kuuluvani heihin.
\nRufusin p\u00e4\u00e4teoksetkin satuttavat riitt\u00e4v\u00e4sti.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nOletettavasti
\nWainwright ei saavu Tavastialle puhallinkombon ja taustatanssijoiden kanssa,
\nmik\u00e4 on harmillista. Onneksi Colosseumin kokoinen laulu\u00e4\u00e4ni kulkee aina mukana.
\nEnnustan, ett\u00e4 viidennen sonetin kohdalla suunnittelen l\u00e4htev\u00e4ni kesken.
\nSilloin tied\u00e4n Rufus Wainwrightin onnistuneen \u2013 ja j\u00e4\u00e4n.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span>
\n
<\/span><\/div>\n
\n