{"id":378,"date":"2020-05-12T10:25:36","date_gmt":"2020-05-12T07:25:36","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/?p=378"},"modified":"2020-05-12T10:35:19","modified_gmt":"2020-05-12T07:35:19","slug":"akillesjanteet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/akillesjanteet\/","title":{"rendered":"Akillesj\u00e4nteet"},"content":{"rendered":"

\"\"Pit\u00e4isik\u00f6 kirjailijoiden luopua suosiolla vihasta, kun julmin, typerin ja uhmakkain kansanosa kahmii sit\u00e4 itselleen kuin Suomen lippua ja leijonavaakunaa? Onko ylev\u00e4, elegantti viha en\u00e4\u00e4 mahdollista vai onko se tuomittu hautautumaan yleisen matalamielisyyden saatanalliseen pauhuun?<\/em><\/p>\n

Tommi Melender kysyy painavia esseeteoksessaan Poika joka luki Paavo Haavikkoa<\/em> (s. 152). H\u00e4n vastaa esittelem\u00e4ll\u00e4 Karl Krausin. Melender tehnyt sen ennenkin, mutta toisto on perusteltua, koska harva lukee Myrkyn k\u00e4ytt\u00f6ohjetta<\/em>. Ainakin Krausin tapauskertomus osoittaa, ett\u00e4 jos haluamme vihata paremmin, meid\u00e4n on oltava itsen\u00e4isi\u00e4. Itsep\u00e4isyys ja -tuhoisuus seuraavat mukana kuin varjot \u2013 elleiv\u00e4t ole itsen\u00e4isyyden perusedellytyksi\u00e4. Kraus suunnitteli kymmeniltaista teatteriesityst\u00e4 ja toimitti Die Fackelia<\/em> ilman avustajia. Tiimihenke\u00e4 puuttui.<\/p>\n

Edellisen kappaleen monikkomuodot ovat tahallisia. Esseisti, miksei my\u00f6s bloggari, ylitt\u00e4\u00e4 valtuutensa puhumalla meist\u00e4. Olen syyllistynyt rikkeeseen sata kertaa ja yrit\u00e4n parantaa tapani. Kun Melender esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dtarvitsemme \u00e4lyk\u00e4st\u00e4 vihaa ja ennen kaikkea \u00e4lykk\u00e4\u00e4mpi\u00e4 vihaajia\u201d, me-muoto on kai tahaton lipsahdus, joka j\u00e4\u00e4 kaikumaan v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n juhlasaliin. Emme kollektiivina tarvitse mink\u00e4\u00e4nlaista vihaa. Viha ei ole joukkotuhoase vaan tikari. Jokaisen on pistett\u00e4v\u00e4 itse.<\/p>\n

Vain yksil\u00f6llisesti vihaavalla voi olla kunnon vihollisia. Horace Engdahl kirjoittaa aiheesta kokoelmassaan Meteorer<\/em> (1999), joka on suomennettu teokseen Sen j\u00e4lkeen savuke<\/em> (2013). Engdahlin mukaan sanat \u201dvastakkainasettelu\u201d ja \u201dkonflikti\u201d ovat korvanneet vihollisuuden. H\u00e4n muistelee vanhoja hyvi\u00e4 aikoja, jolloin vihollisiksi kutsuttiin \u201dsellaisia miehi\u00e4, joita kiskottiin sorassa taisteluvaunujen per\u00e4ss\u00e4, akillesj\u00e4nteet l\u00e4vistettyin\u00e4\u201d (s. 53). Vihollisuuden impulssit eiv\u00e4t ole kadonneet, vaikka kielelliset h\u00e4m\u00e4rrysmekanismit ovat kehittyneet. Tilanne on \u201dhaasteellinen\u201d.<\/p>\n

Ilahdun aina, kun kirjoittaja nime\u00e4\u00e4 vihollisensa. Sanomalehtikolumni olisi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen alusta tehd\u00e4 n\u00e4in. Etu- ja sukunimi\u00e4 peliin, kiitos. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 nykyaikaisen kolumnin vihollinen on h\u00e4hm\u00e4inen joukko: suvaitsemattomat, henkil\u00f6autoilevat, miehet, maalaiset\u2026 Yksil\u00f6inti\u00e4 tapahtuu p\u00e4\u00e4osin ryhm\u00e4n demonisuuden osoittamisen ehdoilla.<\/p>\n

Viholliskuvan abstraktius ei ole yht\u00e4 suuri ongelma kuin se, ett\u00e4 vihaaja ei uskalla olla yksin. Jos kolumnisti nime\u00e4\u00e4 Bj\u00f6rn Wahlroosin tai Jussi Halla-ahon, h\u00e4n voi ottaa rennosti ker\u00e4\u00e4m\u00e4ns\u00e4 rohkeuden kanssa. Joukkovoima silittelee akillesj\u00e4nteit\u00e4 Twitter-jaoissa. Verkkosivustojen kommenttiosioita, saati sosiaalista mediaa, ei viel\u00e4 tunnettu, kun Horace Engdahl n\u00e4ki:<\/p>\n

Kollektiivinen vihollisuus on ihmiskunnalle onnettomuus, ja silloin t\u00e4t\u00e4 syv\u00e4sti henkil\u00f6kohtaista tunnetta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vastenmielisell\u00e4 tavalla hyv\u00e4ksi. En ole ikin\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4nyt yst\u00e4vi\u00e4, jotka vaativat minua ottamaan vihollisensa omikseni. Se on todellakin heid\u00e4n oma asiansa. He voisivat yht\u00e4 hyvin pyyt\u00e4\u00e4 minua sy\u00f6m\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4kkeens\u00e4. Kiitos, mutta saisinko mieluummin pit\u00e4\u00e4 omat sairauteni<\/em>. (s. 54)<\/p>\n

Engdahl (s. 1948) on tottunut julkisiin vihollisiin. Debatoivan elitistin maine vakiintui 1980-luvulla, ja Engdahlin nimitys akatemian j\u00e4seneksi vuonna 1997 her\u00e4tti Ruotsissa vastustusta. Vuonna 2008 h\u00e4n suututti amerikkalaiset haukkumalla heid\u00e4n kirjallisen kulttuurinsa ahdasmieliseksi. Varsinaisen saatanan maineen Engdahl sai viime vuosikymmenen lopun #metoo-liikkeen my\u00f6t\u00e4. Ruotsin akatemian kriisi on monisyinen farssi tai pikemminkin sairauskertomus. Engdahl valitsi terminaalivaiheessakin avoimen sodank\u00e4ynnin tien, haukkui p\u00e4\u00e4sihteeri Sara Daniuksen eik\u00e4 tehnyt pes\u00e4eroa Jean-Claude Arnaultiin. Itsep\u00e4inen Engdahl sai l\u00e4hte\u00e4 Nobel-komiteasta.<\/p>\n

Arnault tuomittiin kahdesta raiskauksesta kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan. #metoo auttoi rikosten paljastamisessa, mik\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 ja konkreettinen saavutus. Engdahlin rekisteri taas on vallitsevien tietojen valossa puhdas \u2013 ja \u201dmaine\u201d mennytt\u00e4. Arrogantti k\u00e4yt\u00f6s inkvisition edess\u00e4 nopeutti h\u00e4nen p\u00e4\u00e4tymist\u00e4\u00e4n kollektiiviseksi viholliseksi. Suomessakin reagoitiin. Yle k\u00e4ytti<\/a> maaliskuussa 2019 neutraalia uutiskielt\u00e4 ja nimitti Engdahlia Ruotsin akatemian \u201dset\u00e4hahmoksi\u201d. Helsingin Sanomien<\/em> Pirkko Kotirinta kuvaa<\/a> Suljettu seurapiiri <\/em>-dokumentista kirjoittaessaan, kuinka h\u00e4nen \u201dtekisi mieli hyp\u00e4t\u00e4 t\u00f6ll\u00f6n sis\u00e4\u00e4n ravistamaan Engdahlia oikein kunnolla ja huutaa \u00e4\u00e4neen\u201d. Voima<\/em>-lehden bloggari Sari Hakala tyytyy vertaamaan<\/a> Engdahlia uuninpankolla makaavaan kissaan, \u201djoka juo l\u00e4mmint\u00e4 kermaa ja nuolee omaa persett\u00e4\u00e4n\u201d.<\/p>\n

Tarvitsemme, kansakuntana, \u00e4lykk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 vihaa.<\/p>\n

En ole kiinnostunut Horace Engdahlin tai kenenk\u00e4\u00e4n mielipiteist\u00e4. \u00a0\u201dOlla jotakin mielt\u00e4<\/em> on sosiaalinen riitti, johon alistun, jotta minua ei pidett\u00e4isi h\u00f6lm\u00f6n\u00e4.\u201d (Sen j\u00e4lkeen savuke<\/em>, s. 219). Arvostan Engdahlin tapaa olla v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 seinist\u00e4, joihin h\u00e4n t\u00f6rm\u00e4\u00e4. Luontevin ilmaisualusta t\u00e4lle ei ole juoksuhaastattelu akatemian skandaalikokouksen ulkopuolella vaan kirja. Sen j\u00e4lkeen savuke<\/em> on briljantti, toisteiseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkoitettu sekoitus aforismia, fragmenttia ja esseet\u00e4. Engdahlin viime vuosien teoksista Den sista grisen<\/em> (2016) ja De obekymrade<\/em> (2019) voisi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 vastaavan, mutta liian moni on tainnut nostaa peukun pystyyn, kun on pyydetty omaksumaan sama viholliskuva kuin muilla.<\/p>\n

Risto Niemi-Pyntt\u00e4rin mukaan<\/a> Engdahl pyrkii \u201dhuomaamattomaan, mutta voimakkaasti vaikuttavaan lauseeseen\u201d. Sen j\u00e4lkeen savuke<\/em> analysoi lauseiden syntymisen ehtojakin ohimennen, tarkasti. Engdahl korostaa \u201dsivu suunsa\u201d puhumisen t\u00e4rkeytt\u00e4. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n provosointi on alhaisempaa toimintaa, koska se jumiutuu reaktioihin:<\/p>\n

Se joka puhuu sivu suunsa on unohtanut muut ihmiset, tai oikeammin sanottuna heid\u00e4n suvaitsemattomuutensa, h\u00e4n kunnioittaa heit\u00e4 silloinkin kun loukkaa n\u00e4enn\u00e4isesti. <\/em>(s. 70)<\/p>\n

Kirjallisuus ja el\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 suhteessa eroa toisistaan. On virkist\u00e4v\u00e4\u00e4, kun joku puhuu sivu suunsa, kielt\u00e4ytyy nauramasta ja kumartamasta vaadituissa paikoissa. Plussaa on, jos t\u00e4llainen henkil\u00f6 on lukenut kaiken kuten Horace Engdahl. Huomaamattomista lauseista tulee painavia.<\/p>\n

Ja kun her\u00e4\u00e4 halu ravistella lausujaa oikein kunnolla, voi kurkistaa mielipiteiden tuolle puolen. Annan Engdahlin sanoa t-sanan:<\/p>\n

Se mik\u00e4 \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4, ilman ett\u00e4 he osaavat varmasti sanoa miksi, on tyyli.<\/em> (s. 218)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pit\u00e4isik\u00f6 kirjailijoiden luopua suosiolla vihasta, kun julmin, typerin ja uhmakkain kansanosa kahmii…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[74,57,75,76],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/05\/img_20200512_090618-225x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/378"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=378"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/378\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":390,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/378\/revisions\/390"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=378"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=378"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=378"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}