![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/06\/img_20200628_081407-200x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
Kai Ekholmin J\u00f6rn Donner, kuinka te kehtaatte<\/em> (2020) on hieno teos. Kaltaistensa ohella se on joutunut sy\u00f6m\u00e4\u00e4n keskinkertaisia ja surkeita teoksia. Ekholm osoittaa, miten el\u00e4v\u00e4\u00e4 lukeneisuus parhaimmillaan on: otetaan kaikki<\/em> haltuun, ajatellaan itse, annetaan arvostuksen ja turhaumien n\u00e4ky\u00e4. Ekholm painottaa ett\u00e4 ei ole kirjoittanut el\u00e4m\u00e4kertaa vaan henkil\u00f6kuvan. H\u00e4n olisi voinut odottaa vuosikymmenen, syvent\u00e4\u00e4 tutkimuksiaan ja tulla ulos tuhatsivuisen, paksusti l\u00e4hdeviitoitetun DONNERIN kanssa. J\u00f6rn Donner, kuinka te kehtaatte<\/em> tuntuu j\u00e4rkev\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 ratkaisulta. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6ll\u00e4 oli tapana reagoida viel\u00e4 nopeammin. H\u00e4nkin oli lukenut gargantuamaisen kasan kirjoja. Pohjaty\u00f6 luo edellytykset t\u00f6ks\u00e4ytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n Ekholm on lukenut Mammutin<\/em> (2013) ja osaa puhua muustakin kuin sen koosta. Kritiikki ja vuosien varrella seuranneet hajakommentit eiv\u00e4t ole saaneet Donnerin tilinp\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 otetta. Olen itsekin puhunut Mammutin<\/em> lukukelvottomuudesta, koska olen ollut haluton paneutumaan. Talvella 2013 hyydyin ennen sataa sivua. Uusilla yrityksill\u00e4 loikin sinne t\u00e4nne, kunnes my\u00f6nsin itselleni, ett\u00e4 haluan mieluummin lukea hyvi\u00e4 kirjoja.<\/p>\n Mammuttiin<\/em> ei pid\u00e4 suhtautua noin vetel\u00e4sti. \u201dSiit\u00e4 puuttuu lukemista ohjaava teoksellinen hahmo\u201d, Ekholm ohjaa. Minua alkoi h\u00e4vett\u00e4\u00e4. Toisin kuin monet (yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monet, teosta on niukasti saatavilla), en k\u00e4yt\u00e4 Mammuttia<\/em> sisustuselementtin\u00e4. Hain omani SKS:n kirjastosta, josta on kivenheitto Pohjoisrantaan. Hyv\u00e4lle karmalle olisi k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, ajattelin, kun aloitin Mammutin<\/em> lukemisen noin nelj\u00e4tt\u00e4 kertaa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa jatkaisin p\u00e4\u00e4tyyn saakka, kivun kautta ja hyvyyden ohi.<\/p>\n Kolme viikkoa my\u00f6hemmin laskin Mammutin<\/em> k\u00e4sist\u00e4ni. Listaan alle viisitoista havaintoa, joita en viitsi asetella koherentin esseen muotoon. Donnerin haamu nauraa minulle muutenkin.<\/p>\n 1. Toisena lukup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olen merkinnyt p\u00e4iv\u00e4kirjaani: \u201d150 sivun perusteella paljon parempi kuin muistin tai kuvittelin.\u201d Mammutin<\/em> alku onkin j\u00e4ntev\u00e4. Donner esittelee Fredrik Kockin, kertoja-arkistonhoitajansa, jonka on m\u00e4\u00e4r\u00e4 \u201dkannibalisoida\u201d J:n aineistoa. Kaksikko sukeltaa lapsuuteen, jota Donner muistelee kuin kunnioittaisi juuriaan. V\u00e4lill\u00e4 h\u00e4nen on piikitelt\u00e4v\u00e4 Alexander Stubbia, mik\u00e4 sirpaloi klassista biografiakerrontaa virkist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla.<\/p>\n 2. Mammutissa<\/em> on satoja sivuja asiallista, historioitsijan otetta l\u00e4hestyv\u00e4\u00e4 kuvausta l\u00e4himenneisyydest\u00e4. On 1940-luvun Kruununhaka, 1950-luvun nuori \u00e4lymyst\u00f6, 1960-luvun kumoukset, 1970-luvun krapula ja niin edelleen. Mammutti<\/em> r\u00f6nsyilee ja juoruaa mutta my\u00f6s opettaa.<\/p>\n 3. “Miksi oikeastaan halveksia tai aliarvostaa ns. tavallisten ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 t\u00f6ineen, perheineen, el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4misineen, harrastuksineen, matkoineen? Miksi ei.” (s. 40) Donnerin kielen vieh\u00e4tt\u00e4vimpi\u00e4 piirteit\u00e4 on kysymysmerkin korvaaminen pisteell\u00e4. Vanhemmiten siit\u00e4 tulee h\u00e4nelle maneeri. Miksi Donner en\u00e4\u00e4 kyselisi. “Miten voin merkit\u00e4 muistiin kaikki n\u00e4m\u00e4 muistot. Liimailemalla niihin lappuja, joilla ei ole mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 muille.” (s. 28)<\/p>\n 4. Merkityst\u00e4, muille. Ekholmin kiteytys on allekirjoitettava: \u201dMammutti<\/em> ei ole vuoropuhelua lukijan kanssa, vaan toisen Donnerin. T\u00e4ll\u00e4 kaikella ei ole en\u00e4\u00e4 paljon tekemist\u00e4 taiteella viestinn\u00e4n kanssa.\u201d (Ekholm, s. 291) T\u00e4m\u00e4n sis\u00e4ist\u00e4minen on avain Mammuttiin<\/em>, joka ei \u201daukea\u201d mill\u00e4\u00e4n tunnetulla menetelm\u00e4ll\u00e4. Donner on kirjoittanut suurimman kirjansa eik\u00e4 halua, ett\u00e4 sit\u00e4 luetaan. Ainakaan h\u00e4n ei tee lukijaa l\u00e4hestyvi\u00e4 eleit\u00e4. Katkelmat kirjeist\u00e4, p\u00e4iv\u00e4kirjoista ja aiemmista teoksista ovat karkeasti ylipitki\u00e4. M\u00f6rk\u00f6 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lomakuvia jotta saisi ajettua vieraansa pakkaseen.<\/p>\n 5. Olen ty\u00f6ni puolesta kiinnostunut Donnerin pitk\u00e4lle viedyst\u00e4 ep\u00e4kommunikaatiosta. Haaveilen kirjoittavani teoksen, joka ei v\u00e4litt\u00e4isi edes sylk\u00e4ist\u00e4 lukijaa kohti. Lukijan ajatteleminen steriloi kirjailijan. En kysy, miten paheesta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 Donner vastaisi. Jos Mammutti<\/em> on provokaatio, se on sit\u00e4 eleen\u00e4 ja esineen\u00e4. Yksitt\u00e4isten v\u00e4itteiden ja asenteiden tasolla ei niink\u00e4\u00e4n. Donner heittelee kohua her\u00e4tt\u00e4neit\u00e4 kommentteja lapsistaan ja kyvyst\u00e4\u00e4n onanoida molemmilla k\u00e4sill\u00e4. Lauseista kuultaa t\u00e4ydellinen v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys. Provokaattori j\u00e4isi j\u00e4nnittyneen\u00e4 odottamaan vihareaktioita \u2013 siis kommunikoisi, saatanallisesti. Donner puolestaan laahustaa Kolmeen Kruunuun, ottaa viskin ja kirjoittaa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lis\u00e4\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 ei yksinkertaisesti kiinnosta. Norsun voi opettaa kulkemaan posliinikaupassa, Mammuttia <\/em>ei. Donner on jo syntyess\u00e4\u00e4n kuollut sukupuuttoon ja rikkoo astiat, jotka sattuvat tielle.<\/p>\n 6. Yli tuhatsivuisten teosten sarjassa Mammutti<\/em> on David Foster Wallacen Infinite Jestin<\/em> (1996) vastakohta. Pian ilmestyv\u00e4 suomennos poistaa viimeisenkin perusteen olla lukematta Wallacen p\u00e4\u00e4teosta. Infinite Jest<\/em> ei ole vaikea vaan pit\u00e4\u00e4 hysteerisen tarkasti huolta lukijastaan. Wallace onnistuu mahdottomassa eli kirjoittaa viihdytt\u00e4v\u00e4n, helposti l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4n, filosofisen ja post-postmodernin aikalaiskuvauksen ihmisen\u00e4 olemisen piinasta. Infinite Jest<\/em> ei harhaile, Mammutti<\/em> tekee p\u00e4\u00e4osin sit\u00e4, yksin\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n. Wallace vastustaa kyynisyytt\u00e4 vaikka osaa olla synkk\u00e4. Kahdeksaakymment\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4lle Donnerille kaikki on \u201dkakkaa\u201d. H\u00e4n ei aina jaksa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 verbi\u00e4 ilmaistessaan antipatioitaan. Infinite Jestin<\/em> henkil\u00f6galleria on laaja, mutta Wallace tuntuu v\u00e4litt\u00e4v\u00e4n ohuimmistakin luomuksistaan. Mammutissa<\/em> vilisee viel\u00e4 enemm\u00e4n hahmoja, el\u00e4vi\u00e4 ja kuolleita. He ovat pahvia ja pysyv\u00e4t pystyss\u00e4 hetken, kunnes Donner alkaa puhua itsest\u00e4\u00e4n tai laittaa Kockin puhumaan itsest\u00e4\u00e4n puhuvasta Donnerista. Infinite Jestin<\/em> viiteosio on laaja ja sis\u00e4ll\u00f6n kannalta ehdottoman relevantti. Mammutin<\/em> kuvaliiteosio on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 suuri mutta j\u00e4rjet\u00f6n. Edes lopun peniskuva ei pelasta.<\/p>\n Infinite Jest<\/em> on parempi, tietenkin. Hyvyyden kategoriaa ei pit\u00e4nyt sekoittaa t\u00e4h\u00e4n. Mammutti<\/em> on r\u00f6yhke\u00e4mpi, hapettomampi, seniilimpi, rumempi, groteskimpi, mammutimpi<\/em>.<\/p>\n 7. Ekholmin mukaan Otava esitteli Donnerille \u201dpuolen sataa juristien merkkaamaa kohtaa\u201d, jotka saattaisivat aiheuttaa oikeusjutun. Kirjailija reagoi antamalla kustantajalleen vuorokauden aikaa punnita, ottavatko he Mammutin<\/em> sellaisenaan vai eiv\u00e4t. H\u00e4n ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n suostunut kustannustoimittajansa Martti Anhavan poistoehdotuksiin. Pitk\u00e4 yhteisty\u00f6suhde katkesi. (ks. Ekholm, s. 288\u2013289) Mammutissa<\/em> on loputtomasti tarinoita tunnetuista ihmisist\u00e4 juomisineen, sukupuoliel\u00e4mineen ja oikkuineen. \u201dTarja Halonen nipisti minua takapuolesta eduskunnan t\u00e4ysistunnossa, kun seisoin h\u00e4nen vieress\u00e4\u00e4n.\u201d (s. 904) Vanhukset tai perikunnat eiv\u00e4t ole l\u00e4hteneet k\u00e4r\u00e4jille, koska edes Mammutissa<\/em> mainitut henkil\u00f6t eiv\u00e4t jaksa lukea Mammuttia<\/em>.<\/p>\n Kirjassa on nyky\u00e4\u00e4n turvallista solvata. Kun lukijoita ei ole, tila on l\u00e4hes yksityinen. Donnerille t\u00e4ysin \u2013 vaikka joku lukisikin.<\/p>\n 8. Donner ei ker\u00e4ile moottoripy\u00f6ri\u00e4 tai kuuntele heavy metalia. Silti Mammutista<\/em> l\u00f6ytyy puolen tuhatta kohtaa, jotka t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nk. toksisen maskuliinisuuden m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4t. Kertoja-Fredrikin sukunimi viittaa siihen, mihin Armi Ratia kuulemma aina pyrki tarttumaan. Kuten tiedet\u00e4\u00e4n, J\u00f6rnill\u00e4 on ollut ongelmia is\u00e4llisen hellyyden osoittamisessa. Muka-siveiss\u00e4 panojutuissaan Donner on karikatyyritason sika, nykyfeministien silmiss\u00e4 ehk\u00e4 jo vaaraton reliikki, kuollutkin. Traagisin runkkausproosa syntyy juuri ennen loppua, kuihtuneena vanhuksena: \u201d[R]oskapostinsuodattimeni p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 l\u00e4pi viestej\u00e4 joiden aiheena on erectile dysfunction.\u201d (s. 915)<\/p>\n 9. Dante kirjoittaa elon keskimatkasta ja synk\u00e4n mets\u00e4n samoilusta eli Mammutista<\/em>. Tihe\u00e4n alun j\u00e4lkeen Kock\/Donner eksytt\u00e4\u00e4 Donnerin ja kolme itsetuhoisinta lukijaansa. Kirjeet rakastetuille, matkakertomukset ja analyysit eurooppalaisuudesta alkavat helposti eiv\u00e4tk\u00e4 lopu koskaan. Leikekirjarakenne havainnollistaa Donnerin kypsymist\u00e4 kirjoittajana. Voimansa tunnossa h\u00e4n laverrellut ja ollut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n toiveikas. Ruotsissa, Bergmanissa, EU:ssa tai Ahtisaaressa on ollut mahdollisuus. Donner ei olisi ajautunut politiikkaan ilman ratkaisukeskeisyytt\u00e4\u00e4n, toivoaan. Kun leikemateriaali l\u00e4hestyy 2010-lukua ja sy\u00f6v\u00e4t alkavat vaivata, Donnerin kieli ter\u00e4v\u00f6ityy. Optimismi haihtuu. Syntyy murahteleva Donner, kosmopoliittitaiteilijan karkea ja viimeiseksi j\u00e4\u00e4nyt inkarnaatio.<\/p>\n Pid\u00e4n h\u00e4nen 2000-luvustaan eniten: \u201dIk\u00e4\u00e4n kuuluvaa paskaa putoaa taivaalta p\u00e4\u00e4lleni.\u201d (s. 894) Mammutin<\/em> ilmestytty\u00e4 Donner muisti, ett\u00e4 kirjan voi koostaa my\u00f6s pelkist\u00e4 happamista arkihavainnoista. Pikku Mammutti<\/em> (2015) on alkuteokseensa n\u00e4hden virheet\u00f6n koska siin\u00e4 ei ole tasoja.<\/p>\n 10. Mammutin<\/em> Donner ei kiinnostu my\u00f6sk\u00e4\u00e4n arroganssinsa ep\u00e4johdonmukaisuudesta. H\u00e4n osoittaa suurta pikkumaisuutta ja valittaa vuosikymmeni\u00e4 vanhoista kritiikeist\u00e4 tai kommenteista illanistujaisissa. \u201dLuvattu kansainv\u00e4linen l\u00e4pimurto ei toteutunut\u201d, Donner kuittaa kehutun Berliini-raporttinsa vastaanoton (s. 295). H\u00e4n kokee olevansa aliarvostettu ja vuodattaa katkeruuttaan V\u00e4in\u00f6 Linnan ja Christer Kihlmanin kaltaisia \u201dsuurkirjailijoita\u201d kohtaan. Toiset ovat pyhitt\u00e4neet itsens\u00e4 vaikenemalla, Donner on kirjoittanut. H\u00e4n kokee tehneens\u00e4 liian arvokasta ty\u00f6t\u00e4 suomalaiseen makuun mutta ei vakavista yrityksist\u00e4\u00e4n huolimatta kykene j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kotimaataan. V\u00e4l\u00e4hdyksenomaiset onnenhetket kannattelevat: \u201dJ huomasi, ett\u00e4 ainakin joku tiesi kuka h\u00e4n oli, kun er\u00e4s nuori mies Champs-\u00c9lys\u00e9esill\u00e4 pyysi h\u00e4nen nimikirjoitustaan.\u201d (s. 417)<\/p>\n 11. “J ei kirjoittanut ikuisuutta varten. H\u00e4n kirjoitti hetkess\u00e4 tunteen viem\u00e4n\u00e4.” (s. 493) Mit\u00e4 tapahtuu, kun julmuuksiin sakka tunteeton ihminen, joka omistaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirjoittamiselle, kielt\u00e4ytyy ikuisuudesta ja yritt\u00e4\u00e4 \u201del\u00e4\u00e4 hetkess\u00e4\u201d vaikka jumiutuukin henkil\u00f6historiaansa? Tapahtuu Mammutti<\/em>. Tapahtuma on traaginen, ja lukija saa seurata sit\u00e4 lasin l\u00e4pi, jos jaksaa roikkua ikkunalaudalla Pohjoisrannassa. Kutsua sis\u00e4\u00e4n ei tule.<\/p>\n 12. Jukka Kemppinen spekuloi Ekhlomin teoksessa, ett\u00e4 Donner k\u00e4rsii fiktioproosassaan samoista ongelmista kuin Paavo Haavikko romaaneissaan ja my\u00f6hemmiss\u00e4 runoissaan: \u201d[H]\u00e4n ei ole aidosti kiinnostunut ihmisist\u00e4 eik\u00e4 maailmasta muutenkaan.\u201d (Ekholm, s. 264) Laajennan tulkintaa n\u00e4enn\u00e4isen ep\u00e4fiktiiviseen Mammuttiin<\/em>. Ei vaadi suurta \u00e4lykkyytt\u00e4 kutsua Donneria itsekeskeiseksi. H\u00e4n teki narsismistaan taidetta yli puolen vuosisadan ajan. Kun Donner k\u00e4sittelee Diktoniusta tai Mannerheimia, h\u00e4n huolehtii, ett\u00e4 kyse on H\u00e4nest\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4ss\u00e4 suosikkejaan. Olisi siev\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 t\u00e4llaista kirjailijan heikkoutena.<\/p>\n Ent\u00e4 jos Mammutti <\/em>paljastaa, ett\u00e4 Donner ei ole ollut riitt\u00e4v\u00e4n kiinnostunut edes itsest\u00e4\u00e4n? Perustuuko j\u00e4rk\u00e4leen uuvuttavuus omakuvan kursorisuuteen? 2000-luvun synkist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kirjamerkinn\u00f6ist\u00e4 voi erottaa piiloviestin, jossa voimansa kadottanut J. katuu, ettei h\u00e4nell\u00e4 ollut malttia kunnolla pys\u00e4hty\u00e4 peilin eteen silloin, kun oli voittamaton. Mammutin<\/em> nykyhetkess\u00e4 h\u00e4n tuijottaa peiliin koska ei jaksa liikahtaa sen edest\u00e4. Kuva on ruma mutta sent\u00e4\u00e4n kokonaisempi kuin vuosina, jolloin h\u00e4n eteni puolijuoksua elokuvasta, kirjasta ja naisesta toiseen.<\/p>\n Narkissos on tehoton kun vain katselee itse\u00e4\u00e4n, Donner on saattanut ajatella kolmekymppisen\u00e4. Narkissos ei joutunut el\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4in vanhaksi, h\u00e4n on jatkanut ajatusta 2010-luvulla.<\/p>\n 13. Mammutin<\/em> itseironia vieh\u00e4tt\u00e4\u00e4, kun s\u00e4vy on tummanharmaa tai musta. Kun oman surkeuden korkea veisu hehkuu punaisena, otan taka-askeleen. Kliimaksi saavutetaan sivuilla 908 ja 909, joille lukija saa \u201dniin halutessaan kirjata kaiken mit\u00e4 J on saanut aikaan Suomen, Ruotsin, elokuvataiteen, politiikan ja kirjallisuuden hyv\u00e4ksi\u201d. Merkitt\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6, kuitenkin. Mammutti<\/em> on kirjallinen roskalava, jossa ripuli- ja kiimakuvaukset tuntuvat olennaisilta, Facebook-tason tykk\u00e4yskerjuu ei. Silm\u00e4nisku polvirukousasennossa on pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00f6lm\u00f6 ele.<\/p>\n 14. Donner on h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n useana vuonna katkera siit\u00e4, ett\u00e4 ei ole saanut kutsua itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n vastaanotolle. Etenkin Halosen linja vaivaa Donneria, ja paikalle p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n h\u00e4n ihmettelee, miksi nyt. Vuonna 2006 Donnerilla tuntuu olleen vauhdikas itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4 aivan linnan liepeill\u00e4: \u201dKalakeittoa. Neuvottomuutta. Menin ulos, kiersin koko Katajanokan. Ruokaa 14.30. Bitten pataa. Casino Royale. Kakkaelokuva. Marian Helmeen, viski. Ville Valo, matkalla Halosen juhlavastaanotolle. Osa tanssiaisista televisiossa. Nyt Pohjoisrannassa. Stefan Lindfors soitti, yst\u00e4v\u00e4. Paremmalla tuulella, jostakin syyst\u00e4. Ryhdist\u00e4ydy. Nyt 20.30.\u201d (s. 829)<\/p>\n Kai joku voi vastustaa tuollaista proosaa. Itse silppuaisin Is\u00e4lle ja pojalle<\/em> (1985) h\u00e4t\u00e4isesti annetun Finlandia-palkinnon ja ripottelisin palaset Mammutin<\/em> parhaille kohdille.<\/p>\n 15. “Intellektuellin el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4t\u00e4, ja kirjoittaessani t\u00e4t\u00e4 kirjett\u00e4 min\u00e4 el\u00e4n, sill\u00e4 ainoa el\u00e4m\u00e4 jonka koen todellisena on t\u00e4m\u00e4 jota el\u00e4n kirjoituskoneen \u00e4\u00e4ress\u00e4. Muu on eritteit\u00e4, ohimenevi\u00e4 lohdun hetki\u00e4 ja niin edelleen.” (s. 384) Kirjeen sai Donnerin tuore ex-vaimo vuonna 1962. Mammutin <\/em>takakannessa lukee polleasti: \u201dOlen el\u00e4nyt sen.\u201d Kirjesitaatista olisi saanut osuvampaa materiaalia. El\u00e4m\u00e4 on vain kirjoittamista, kunnes eritteet valtaavat ainoan puhtaan osa-alueen. Mammutti<\/em> on looginen p\u00e4\u00e4tepiste tapahtumaketjulle. Olen lukenut sen, seuraavaksi ehk\u00e4 joku hyv\u00e4 kirja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u00a0 Kai Ekholmin J\u00f6rn Donner, kuinka te kehtaatte (2020) on hieno teos.…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[71,72,78],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/06\/img_20200628_081407-200x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/402"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=402"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/402\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":408,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/402\/revisions\/408"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=402"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=402"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=402"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}