{"id":436,"date":"2020-09-17T12:13:20","date_gmt":"2020-09-17T09:13:20","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/?p=436"},"modified":"2020-09-17T12:13:20","modified_gmt":"2020-09-17T09:13:20","slug":"koston-syntymapaiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/koston-syntymapaiva\/","title":{"rendered":"Koston syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"aligncenter size-medium wp-image-437\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/09\/img_20200917_111858-225x300.jpg\" alt=\"\" width=\"225\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/09\/img_20200917_111858-225x300.jpg 225w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/09\/img_20200917_111858-768x1024.jpg 768w\" sizes=\"(max-width: 225px) 100vw, 225px\" \/><\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p>Muutama vuosi sitten oli suosittua ihmetell\u00e4, kuinka suomalaisessa kirjallisuudessa kuuluu vain keskiluokan \u00e4\u00e4ni. Kysyttiin, miss\u00e4 ovat nykyp\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6l\u00e4iskirjailijat, kun Arto Salmisen huomattiin kuolleen. Wikipediasta l\u00f6ytyi lista viel\u00e4 historiallisempia nimi\u00e4: Linna, Salama, Turtiainen, Viita, Pekkanen\u2026 Asta Lepp\u00e4 <a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/www.hs.fi\/kulttuuri\/art-2000002912362.html\">haaveili<\/a> vuonna 2016 julkaistussa esseess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Suomessakin voitaisiin kirjoittaa ja julkaista l\u00e4hi\u00f6kirjallisuutta kuin Ranskassa. <a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/yle.fi\/aihe\/artikkeli\/2018\/12\/12\/kaikkia-eivat-keskiluokan-ongelmat-kiinnosta-mihin-katosivat-tyolaiskirjailijat\">Ylen haastattelema<\/a> kirjallisuudentutkija Kati Launis on tilannearviossaan tylympi: k\u00f6yhyys ei ole kannattava aihe, koska se ei myy.<\/p>\n<p>En kaipaa ty\u00f6l\u00e4is- tai prekaarikirjallisuutta, jossa k\u00f6yh\u00e4 syytt\u00e4\u00e4 rikasta ja n\u00e4yttelee jaloa uhria kuin Kaurism\u00e4en saduissa. Salmisen ihmiskuva on groteski yli luokkarajojen, siksi h\u00e4nen sanomansa painaa. Hannu Salamakin suututti oikeiston ja vasemmiston. Jo varhaisissa p\u00e4iv\u00e4kirjoissaan h\u00e4n kiroaa ty\u00f6l\u00e4ismiesten sivistym\u00e4tt\u00f6myyden sek\u00e4 siev\u00e4t porvarisrouvat. Kirjallisuuden t\u00e4ytyy k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 huonosti eli oletuksia vastaan, oli luokkatausta mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n<p>Sama p\u00e4tee muuhun kuin luettuun. T\u00e4m\u00e4 on pieni juhlapuheeni k\u00f6yh\u00e4list\u00f6taiteen merkkiteokselle, joka t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 huomenna viisikymment\u00e4 vuotta. Onnea, <em>Paranoid<\/em>, Black Sabbathin vaikea toinen levy. Alkuvuodesta tasavuosiaan juhlinut debyytti <em>Black Sabbath<\/em> on <em>Paranoidiin<\/em> verrattuna demo. <em>Master of Reality<\/em> (1971) liputti luomishuipun, jolle kiivetty\u00e4\u00e4n yhtyeen j\u00e4senet alkoivat tukehtua kokaiiniin.<\/p>\n<p><em>Paranoidin <\/em>tunnelmia latistaa viel\u00e4 sodanj\u00e4lkeinen Birmingham. Joe Sweeney <a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/www.theguardian.com\/music\/2020\/sep\/16\/black-sabbath-paranoid-at-50-potent-anthems-of-working-class-strife\">muistuttaa<\/a> <em>The Guardianin<\/em> juhlaesseess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Ozzy Osbournen kodissa ei ollut sis\u00e4vessaa. (Tositelevisiosarja <em>The Osbournesia<\/em> eli rikastuneen rokkarin asuntoesittely\u00e4 tulee lukea l\u00e4ht\u00f6kohtia vasten.) Kitaristi Tony Iommi menetti sormenp\u00e4\u00e4ns\u00e4 tehdasty\u00f6ss\u00e4, eik\u00e4 basisti-sanoittaja Geezer Butler tiennyt, ett\u00e4 hanasta voisi tulla my\u00f6s l\u00e4mmint\u00e4 vett\u00e4.<\/p>\n<p><em>Paranoid<\/em> kuulostaa liian kylm\u00e4lt\u00e4 treenik\u00e4mp\u00e4lt\u00e4 ja l\u00e4hikaupasta varastetulta lagerilta. T\u00e4rkeint\u00e4 on, ett\u00e4 kalseutta ei mainita eik\u00e4 vasemmistolaista yhteiskuntakritiikki\u00e4 kuulla. \u201dWar Pigsin\u201d ja \u201dHand of Doomin\u201d kova realismi koukkaa kyll\u00e4 Vietnamin kautta mutta p\u00e4\u00e4tyy narkomaniaan ja helvettin\u00e4kyihin. \u201dElectric Funeral\u201d manaa ydintuhoa. Laulun varsinainen vaikuttavuus perustuu siihen, ett\u00e4 Ozzy kuulostaa viikko sitten sy\u00f6neelt\u00e4 ja soittajat muuten vain toivottomilta.<\/p>\n<p>Sweeney kirjoittaa koulukiusaamiskokemuksistaan. <em>Paranoid<\/em> auttoi piinassa, ilmeisimmin \u201dIron Man\u201d. Butlerin sanoitus on pinnalta leluscifi\u00e4 ja pohjimmiltaan yleisinhimillinen kuvaus kostosta. Jos 1970-luvulla olisi tehty koulusurmia, \u201dIron Man\u201d olisi soinut Platonin ja Nietzschen lukemisen taustalla. Ette rakastaneet tai edes ymm\u00e4rt\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4. H\u00e4n on yht\u00e4 suuri kuin t\u00e4m\u00e4 kitarariffi ja tekee johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4.<\/p>\n<p>\u201dIron Manissa\u201d soi osattoman raivo. Punk kirosi <em>Paranoidin<\/em> vaikka oppi silt\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t temppunsa. Taidekoulun\u00e4k\u00f6kulmasta Black Sabbath onkin aina ollut <em>tahditon<\/em>. Luokkasignaalit v\u00e4risev\u00e4t yli vuosikymmenten ja kulttuuripiirien. Vuoden 2020 fuksipoika tiet\u00e4\u00e4 intuitiivisesti, ett\u00e4 luennolle tai illanviettoon ei menn\u00e4 Ozzy-paidassa. Se j\u00e4tet\u00e4\u00e4n vanhempien luo R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4\u00e4n, kun muutetaan Vallilaan.<\/p>\n<p>Asta Lepp\u00e4 nojaa kirjallisuuskolumnissaan brittisosiologi Beverly Skeggsiin, jonka mukaan \u201dty\u00f6v\u00e4enluokka n\u00e4ytt\u00e4ytyy keskiluokan silmiss\u00e4 holtittomana ja mauttomana \u2013 sen toimissa on liiallisuutta eik\u00e4 se osaa hillit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n\u201d. Kuulostaa \u201dIron Manilta\u201d, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olla kuulostamatta punaiselta protestilaululta. Poljetun puheenvuoron, jos mink\u00e4, tulee juhlistaa yksil\u00f6llisyytt\u00e4. K\u00e4rsimyst\u00e4 henkil\u00f6kohtaisempaa ei ole.<\/p>\n<p>Min\u00e4 \u2013 emme me \u2013 tarvitsen sis\u00e4vessan. Seuraava askel nousussa: <em>Paranoidin<\/em> viisilevyinen syntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4painos.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u00a0 Muutama vuosi sitten oli suosittua ihmetell\u00e4, kuinka suomalaisessa kirjallisuudessa kuuluu vain&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[6,83,82],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["musiikki"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/09\/img_20200917_111858-225x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/436"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=436"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/436\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":439,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/436\/revisions\/439"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=436"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=436"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=436"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}