{"id":462,"date":"2020-11-06T11:57:02","date_gmt":"2020-11-06T09:57:02","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/?p=462"},"modified":"2020-11-06T11:57:02","modified_gmt":"2020-11-06T09:57:02","slug":"erehdys-ja-hanen-proosansa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/erehdys-ja-hanen-proosansa\/","title":{"rendered":"Erehdys ja h\u00e4nen proosansa"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

\u00a0<\/p>\n

Charmikkaasti harmaantunut mies lukee kirjaa. H\u00e4n on avannut pikeepaitansa ylimm\u00e4t napit, kaksi kolmesta. Kotilieden <\/em>artikkelin<\/a> kuva riitt\u00e4isi, mutta alle on my\u00f6s listattu is\u00e4np\u00e4iv\u00e4n kirjasuosituksia: West\u00f6, Kyr\u00f6, Nesb\u00f8\u2026<\/p>\n

Suomalaisen Kirjakaupan is\u00e4np\u00e4iv\u00e4haku liukenee Jari-Matti Nyk\u00e4nen-Latvalan el\u00e4m\u00e4kerran kautta pipoon ja villasukkiin. Is\u00e4n \u00e4\u00e4reisverenkierrosta ja samaistumiskyvyst\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n huolta. H\u00e4n on oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 rallikuski.<\/p>\n

Kannan vastuuni ja suosittelen kirjaa juhlap\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Otto Gabrielssonin Rikkaruoho<\/em> (2020, suom. Laura Kulmala) vaikuttaa poikkeukselliselta is\u00e4np\u00e4iv\u00e4teokselta, koska siin\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n vanhemmuutta. Alaotsikon mukaan kyseess\u00e4 on \u201dviimeinen kirje is\u00e4lle\u201d eli kirjailija-ohjaaja-provokaattori J\u00f6rn Donnerille (1933\u20132020). Gabrielsson syntyi Donnerin salasuhteen seurauksena vuonna 1981 eik\u00e4 tavannut is\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuin satunnaisesti. Mammutissa<\/em> (2013) Donner kuittaa Gabrielssonin \u201derehdykseksi\u201d. Poika pyyt\u00e4\u00e4 Tukholmassa kappaletta nimenomaisesta tiiliskivest\u00e4, jossa h\u00e4nen olemassaolonsa trivialisoidaan. \u201dVoit ostaa sen\u201d, Donner ohjeistaa.<\/p>\n

Rikkaruoho<\/em> on katkera, synkk\u00e4, toisteinen ja toivoton. Helsingin Sanomien<\/em> Antti Majander hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 arviossaan<\/a> sosiaalipornon\u00e4k\u00f6kulmaa. \u201dSin\u00e4ns\u00e4 taitavasti kirjoitettua\u201d Rikkaruohoa<\/em> on kuitenkin vaikea lukea, Majanderin mielest\u00e4, sill\u00e4 lohtu puuttuu. Kriitikolta j\u00e4\u00e4 huomaamatta, ett\u00e4 Rikkaruoho<\/em> on tarkoituksellisen ep\u00e4onnistunut puhdistautumisriitti. Arvion \u2013 joka voisi arvioida eik\u00e4 huokailla \u2013 kylkeen ei pit\u00e4isi liitt\u00e4\u00e4 Gabrielssonin selviytymishaastattelua.<\/p>\n

Sill\u00e4 Rikkaruoho<\/em> ei ole riitti vaan romaani. Maaria Ylikangas teurastaa t\u00e4ss\u00e4 mainiossa esseess\u00e4\u00e4n<\/a> Gabrielssonin suomalaisvastaanoton ja muistuttaa: Rikkaruoholla<\/em> on kohteensa, mulkku is\u00e4, mutta lukijan s\u00e4\u00e4lireaktiota ei tarvita. Gabrielssonin autofiktiivinen (termille on kerrankin katetta) kertoja p\u00e4rj\u00e4\u00e4 kyll\u00e4. H\u00e4nell\u00e4 on lause, ylitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n v\u00e4line kostaa. \u201d[V]ihainen, harmaa it\u00e4merinen aallokko p\u00e4in kohdetta\u201d, Ylikangas luonnehtii.<\/p>\n

Jos haluaa keskitty\u00e4 rantakallioon, sen kun. Omakin kiinnostukseni J\u00f6rn Donneria kohtaan on ehtym\u00e4t\u00f6n. Gabrielssonin teos antaa kuitenkin mahdollisuuden olla v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 \u201dpapputista\u201d, johon moni on k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni kyll\u00e4stynyt. Rikkaruoho<\/em> k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 is\u00e4n varjoa trampoliinina ja nousee klassiseksi kuvaukseksi sielun kriisitilasta. Lukija harmaantuu charmikkaasti kun joutuu pureskelemaan paradoksia: kaikki<\/em> Gabrielssonin teoksessa liittyy kohteeseen, mik\u00e4 tekee h\u00e4nen proosastaan omalakista.<\/p>\n

(Sama tapahtuu Katriina Huttusen romaaneissa Surun istukka<\/em> (2019) ja Mustaa valoa <\/em>(2020). Huttunen ei kirjoita juuri mist\u00e4\u00e4n tytt\u00e4rens\u00e4 itsemurhan ulkopuolisesta \u2013 ja luo lauseita, joihin mahtuu koko maailma. Neulansilm\u00e4st\u00e4 n\u00e4kee niin tarkasti, ett\u00e4 Finlandia-raadilla on vara j\u00e4tt\u00e4\u00e4 noteeraamatta. Rikkaruohon<\/em> kohdalla olisi tehty sama oikeusmurha, jos tekij\u00e4 sattuisi olemaan suomalainen.)<\/p>\n

Gabrielsson haukkuu is\u00e4ns\u00e4 kylmyyden ohella t\u00e4m\u00e4n kirjallisen tuotannon. H\u00e4n lankeaa yleist\u00e4v\u00e4\u00e4n kulturmannen-kritiikkiin vain paikoin. Timo H\u00e4nnik\u00e4isen mukaan<\/a> moralisti on \u201dihminen, joka ei osaa vihata yksin\u201d, eik\u00e4 Gabrielsson t\u00e4yt\u00e4 m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4. H\u00e4n ei kaipaa lukijaa herist\u00e4m\u00e4\u00e4n sormea pahalle J\u00f6rnille. Rikkaruohon<\/em> antipatia on yksil\u00f6llist\u00e4, erityisasemansa tiedostavaa ja sellaisena tyylik\u00e4st\u00e4. Kroonisen heikko min\u00e4kertoja \u2013 anti-Donner \u2013 tekee joka sivulla uhkayrityksen v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 seurauksista.<\/p>\n

Rikkaruohon<\/em> sysimusta perustaso saa tuhkanharmaita s\u00e4vyj\u00e4 huumorista. Gabrielsson on yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n pateettinen kuin Bernhard, eik\u00e4 purkausten mittasuhteille ole v\u00e4\u00e4rin nauraa. \u201dMiten sinusta saattoi tulla is\u00e4ni, is\u00e4? Olet paskakasa.\u201d (s. 117) Gabrielsson etenee johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4 \u2013 tuolla kertaa \u2013 kuvattuaan tapaamista kahden ruotsalaisis\u00e4n kanssa. H\u00e4n mainitsee kummankin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t puolipitk\u00e4t shortsit, useasti. Niin paljon ne \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4t. Puhumattakaan toisen t-paidasta, jossa oli lukenut \u201dReplay\u201d:<\/p>\n

Kun aloin keskustella miesten kanssa, tajusin heid\u00e4n kuitenkin olevan idiootteja.<\/em> (s. 116)<\/p>\n

Olen n\u00e4hnyt Tukholman kev\u00e4iset leikkipuistot, voin kuvitella. Sunnuntaina juhlitaan shortsi-isi\u00e4 Pohjanlahden molemmin puolin. Puoliso, yll\u00e4t\u00e4 h\u00e4net. Kokeile, p\u00e4rj\u00e4\u00e4k\u00f6 kumppanisi Rikkaruoholle<\/em>, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 ensiesityksen ja \u201dreplayn\u201d, saman teeman uudelleen ja uudelleen. Altista h\u00e4net monituntiselle ja hallitulle hyperventilaatiokohtaukselle.<\/p>\n

Teill\u00e4 ajatellaan lapsen parasta, vannotte. Kokeilkaa olla tuomitsematta J\u00f6rn Donneria brunssikeskusteluissanne tai internetiss\u00e4. Otto Gabrielsson, yksil\u00f6, tekee sen puolestanne.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u00a0 Charmikkaasti harmaantunut mies lukee kirjaa. H\u00e4n on avannut pikeepaitansa ylimm\u00e4t napit,…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[98,71,96,97],"acf":[],"platta":{"numLikes":2,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/11\/img_20201106_112516-225x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/462"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=462"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/462\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":471,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/462\/revisions\/471"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=462"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=462"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=462"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}