![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2020\/12\/img_20201209_122241-225x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
\u201dTekij\u00e4n kiitokset\u201d ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole tyhj\u00e4 rituaali. Johanna Holmstr\u00f6m kiitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4kertateoksensa M\u00e4rta Tikkanen \u2013 Tytt\u00f6 joka halusi juosta vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/em> (Tammi) lopussa Tikkasta, t\u00e4m\u00e4n kahta poikaa, tuttavia, kollegoja, graafikkoa\u2026 Mutta ei Susanna Ginmania. Holmstr\u00f6m n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 keskisormea Tikkasen esikoiselle ja edunvalvojalle ohittamalla h\u00e4net. Ele on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4. Lokakuun alussa uutisoitiin, kuinka valmiin teoksen painaminen keskeytettiin Ginmanin viime hetken vaatimusten vuoksi. \u201dSe meni niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n halusi muuttaa kuolleiden ihmisten kirjesitaatteja\u201d, Holmstr\u00f6m kommentoi Ylen haastattelussa<\/a>.<\/p>\n Ginman kiist\u00e4\u00e4 sensuroineensa. H\u00e4n vetoaa \u00e4itins\u00e4 korkeaan ik\u00e4\u00e4n, heikentyneeseen kuntoon ja kiireeseen, jossa Tikkasen oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 perehty\u00e4 k\u00e4sikirjoitukseen. \u201dKun sitten luin l\u00e4pi teksti\u00e4, huomasin monia kohtia, joihin h\u00e4n (M\u00e4rta, toim. huom.) ei ollut reagoinut\u201d, Ginman perustelee v\u00e4liintuloaan.<\/p>\n Kun sitten lukee Holmstr\u00f6min painettua ja julkaistua teosta, ei voi tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 puuttuu. Asetelma on harmillinen ja M\u00e4rta Tikkasen avoimen kirjallisen ohjelman vastainen.<\/p>\n Mukaan p\u00e4\u00e4si luku, jossa Holmstr\u00f6m haastattelee Ginmania t\u00e4m\u00e4n lapsuuskokemuksista. Henrik Tikkanen (1924\u20131984) ei ole Ginmanin is\u00e4. Susanna oli vasta kaksivuotias, kun puhelias taiteilija ilmestyi kilpailemaan \u00e4idin huomiosta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Ginman vietti lapsuutensa r\u00e4j\u00e4hdysherk\u00e4ss\u00e4, Henrikin alkoholismin hallitsemassa kodissa, ja halusi suojella \u00e4iti\u00e4\u00e4n pahalta. \u201dJouduin kasvamaan aikuiseksi hyvin nopeasti\u201d, Ginman kertoo. 18-vuotiaana h\u00e4n muutti Tikkasten entisen kotiapulaisen tyhj\u00e4\u00e4n asuntoon ja piti yhteytt\u00e4 M\u00e4rtaan p\u00e4ivitt\u00e4in. Edelleen h\u00e4n asuu kivenheiton p\u00e4\u00e4ss\u00e4 \u00e4idist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n En ole psykologi, mutta on vaikea j\u00e4tt\u00e4\u00e4 vilkaisematta punaisena hehkuvaa ja puoli vuosisataa vire\u00e4n\u00e4 pysytellytt\u00e4 suojeluvietti\u00e4, joka pohjaa varhaisiin traumoihin. Holmstr\u00f6min el\u00e4m\u00e4kerta on Henrik-variaatio, uhka.<\/p>\n ***<\/p>\n Borde h\u00e5lla k\u00e4ft. En bok om M\u00e4rta Tikkanen<\/em>. Alkuteoksen j\u00e4ntev\u00e4 nimi on paremmin linjassa sis\u00e4ll\u00f6n kanssa kuin suomennoksen lepertely tyt\u00f6st\u00e4 ja vedest\u00e4. Holmstr\u00f6m (s. 1981) on haastatellut ja lukenut paljon eik\u00e4 arkaile kirjoittaa omista kivuistaan. Vuosisadan rakkaustarina<\/em> (1978) ja Miest\u00e4 ei voi raiskata<\/em> (1975) ovat lukijaa aktivoivia, h\u00e4pe\u00e4\u00e4 myllytt\u00e4vi\u00e4 teoksia, joita ei kannattakaan l\u00e4hesty\u00e4 asiallisen kirjallisuudentutkimuksen menetelmin. Holmstr\u00f6m siteeraa runsaasti Tikkasen muistelmia Kaksi \u2013 kohtauksia er\u00e4\u00e4st\u00e4 taiteilija-avioliitosta<\/em> (2004) mutta kirjoittaa silti omaa versiotaan.<\/p>\n Helsingin Sanomien<\/em> Helena Ruuska havaitsee arviossaan<\/a> teoksen jakautuvan kolmeen: lapsuuteen ja nuoruuteen, el\u00e4m\u00e4\u00e4n Henrikin kanssa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n Henrikin j\u00e4lkeen. Olen samaan mielt\u00e4: keskimm\u00e4isess\u00e4 Holmstr\u00f6m kirjoittaa parhaiten. Tapahtuma- ja j\u00e4nniterikas aika on antelias el\u00e4m\u00e4kerturille. 1970-luvulla M\u00e4rta kirjoitti ikoniset paljastuskirjansa, samoin Henrik. Kumpikin tarvitsi kumpaakin, Henrik upposi alkoholismiinsa kuin \u201dVasa-laiva\u201d ja veti l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 mukaansa. Heid\u00e4n kirjoituksistaan debatoitiin vuosikausia. Kadulla piti vaihtaa puolta, kun s\u00e4\u00e4dytt\u00f6myydest\u00e4 tulistuneet porvarit hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t.<\/p>\n V\u00e4kivaltaisessa avioliitossa k\u00e4rsinyt Holmstr\u00f6m ilmoittaa: \u201dVihaan Henrikin kaltaisia miehi\u00e4, ja se on minulle sallittua.\u201d Viha ei sokaise, jos hahmottaa ristiriidat. Holmstr\u00f6m n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Henrik Tikkasen kauheuden sovinismeineen ja narsismeineen mutta ei vaikene t\u00e4m\u00e4n charmista ja taiteellisesta suvereniteetista. El\u00e4m\u00e4kerta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 M\u00e4rtaa, jolle Henrik oli despootti ja aurinko, tuho ja toivo, kaikki ja sein\u00e4 kaiken edess\u00e4. Kiusallinen yht\u00e4l\u00f6 pakenee helppoja lopputulemia.<\/p>\n Kuten M\u00e4rta muotoilee Kahden<\/em> johtositaatissa:<\/p>\n Kaipaan h\u00e4nt\u00e4 usein. Hetke\u00e4k\u00e4\u00e4n en ole toivonut h\u00e4nt\u00e4 takaisin.<\/em><\/p>\n Kirjailija Sanna Tahvanainen kutsui Henriki\u00e4 \u201dsiaksi\u201d M\u00e4rta-aiheisessa televisiohenkil\u00f6kuvassa vuonna 2007. M\u00e4rta raivostui, soitti ohjelmap\u00e4\u00e4llik\u00f6lle ja sai poistettua lausunnon. #metoo, jolle sika on t\u00e4rke\u00e4 miehen synonyymi, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n innosta Tikkasta. \u201dSe oli hyv\u00e4\u201d, h\u00e4n luonnehtii liikett\u00e4 Holmstr\u00f6mille ja muistaa liian hyvin 1970-luvun kiiluvasilm\u00e4iset feministit. Heille Tikkanen oli liian yl\u00e4luokkainen, individualistinen ja hyviss\u00e4 v\u00e4leiss\u00e4 miesten kanssa. J\u00f6rn Donnerin ohjaaman Miest\u00e4 ei voi raiskata<\/em> -elokuvan ensi-illassa Stuttgartissa joukko naisasia-aktiiveja oli tivannut Tikkaselta, kuinka h\u00e4n saattoi antaa teoksensa miehen filmatisoitavaksi:<\/p>\n Kun vastasin, ett\u00e4 elokuva on tehty naisen n\u00e4k\u00f6kulmasta vaikka se onkin miehen tekem\u00e4, puolet heist\u00e4 nousi ja k\u00e4veli ulos.<\/em> (s. 170)<\/p>\n Toinen puoli \u201dh\u00e4ipyi \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti protestoiden\u201d, kun Tikkanen oli muistuttanut, ett\u00e4 huumori on propagandaa tehokkaampi ase.<\/p>\n Shot by both sides<\/em>, laulaa Devoto<\/a>. Luomishuipullaan M\u00e4rta Tikkanen miellytti patriarkaattia yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin hurmahenkisimpi\u00e4 aatteen siskoja.<\/p>\n Helsingin Sanomien<\/em> Tytt\u00f6 joka halusi juosta vetten p\u00e4\u00e4ll\u00e4<\/em> -arvion lopussa julistetaan, ett\u00e4 M\u00e4rta on \u201dvoittanut kirkkaasti titaanien taiston, p\u00e4ihitt\u00e4nyt yhden miesneron\u201d. Helena Ruuska ohittaa Tikkasten taiteellisen k\u00e4rsimysdynamiikan ja vetoaa k\u00e4\u00e4nn\u00f6sm\u00e4\u00e4riin. M\u00e4rtalle kultamitali kaulaan, Henrikille hopeaa.<\/p>\n Menem\u00e4tt\u00e4 siihen, kuinka p\u00e4ihitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 teoksia Henrikin Kulosaarentie 8<\/em>, Majavatie 11<\/em> ja Mariankatu 26<\/em> ovat: Tikkasten avioliittosodan ainoa kiistaton voittaja on kirjallisuus. Kuolleiden miesnerojen kaataminen on nyky\u00e4\u00e4n suosittua ajanvietett\u00e4<\/a>, mutta houkutusta voisi v\u00e4lill\u00e4 vastustaa. Etenkin kun M\u00e4rtan ja Henrikin ohella my\u00f6s Johanna Holmstr\u00f6m ajaa el\u00e4m\u00e4kerrallaan moniulotteisemman todellisuuden asiaa.<\/p>\n PS<\/p>\n