![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2021\/01\/img_20210114_080553-225x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
Kun Alexi Laiho kuoli, h\u00e4nt\u00e4 viidest\u00e4 kymmeneen vuotta nuoremmat painottivat rip-p\u00e4ivityksiss\u00e4\u00e4n: teinivuosien suosikki. Children of Bodom on millenniaalien \u2013 erityisesti maakuntataustaisten poikien \u2013 aikuistumisriitti. Vuosituhannen vaihteessa on viillelty, juotu lonkeroa ja yritetty tulkita \u201dTowards Dead Endin\u201d tabulatuuripinkkaa. Korkeakoulu, kuvataideakatemiaan pyrkiv\u00e4 puoliso ja vuokrakaksio kantakaupungista ovat muuttaneet asioita. Bodom on tungettu kaappiin kolmekymppisen street food -nuoruuden tielt\u00e4.<\/p>\n
Olen maakuntataustainen ja syntynyt seitsem\u00e4n vuotta Laihon (1979\u20132020) j\u00e4lkeen. En kiinnostunut Children of Bodomista oikeaan aikaan. Hevimakuni oli hitaampi, Black Sabbathin tyrannisoima. Hate Crew Deathrollin<\/em> (2003) ostin tuoreeltaan, koska levy nautti yl\u00e4savolaisissa taidelukiopiireiss\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 arvostusta. Olen tutustunut Laihon musiikkiin kattavasti vasta viime vuosina ja saanut paljon. Children of Bodomin subjektiivisen ajankohtaisuuden vuoksi kuolinuutinen tuntuu erityisen raskaalta.<\/p>\n Ei siksi, ett\u00e4 olisin odottanut Laiholta en\u00e4\u00e4 paljoa. H\u00e4nen Bodom After Midnight -yhtyeens\u00e4 ehti tallentaa uutta materiaalia ja soittaa kaksi keikkaa. En vaivautunut Tavastialle lokakuussa, vaikka koronarajoitusten vuoksi salissa olisi voinut olla mukavan kolkkoa.<\/p>\n Jarkko Jokelainen huomioi arviossaan<\/a>: \u201dIllan setti muistutti huolestuttavasti, kuinka Bodomin kaikkein kultaisimmasta kaudesta on ehtinyt vier\u00e4ht\u00e4\u00e4 jo 15\u201320 vuotta.\u201d<\/p>\n 27-vuotiaana kuoleminen on rockmuusikolta looginen valinta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki ovat tehneet mestariteoksensa aiemmin. Br\u00e4ndin tekohengitt\u00e4minen ja levy-kiertue-levy-sykli eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 houkuta. Pakonomainen uudistuminen tai paluu juurille? Ei kiitos. Kolmeakymment\u00e4 l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 p\u00e4ihdeongelmat ovat ehtineet kroonistua. Ian Curtis oli viisas ja l\u00e4hti viel\u00e4 aiemmin kuin 27-klubilaiset.<\/p>\n Hatebreeder<\/em>, Follow the Reaper<\/em>, Hate Crew Deathroll<\/em> \u2013 Children of Bodom onnistui kaikessa vuosina 1999\u20132003. Are You Dead Yet?<\/em> (2005) on viel\u00e4 voimakas ja esittelee nuorisolle kitaralegenda Roope Latvalan. 00-luvun loppua kohden Bodomin kansainv\u00e4linen suosio kasvoi ja kulminoitui Blooddrunkin<\/em> (2008) menestykseen Yhdysvalloissa. Musiikillinen innovatiivisuus oli kuitenkin jo hiipunut ja rutiini ottanut vallan. Laiho raahasi Bodomin l\u00e4pi 2010-luvun mutta v\u00e4l\u00e4ytti ter\u00e4\u00e4ns\u00e4 liian harvoin.<\/p>\n Halo of Bloodia<\/em> (2013) ei voi ohittaa. Sekin on jotain, paljon.<\/p>\n Children of Bodomille k\u00e4vi eri mittakaavassa sama kuin HIMille, joka tunkeutui USA:n markkinoille liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n. Dark Light<\/em> (2005) ja Venus Doom<\/em> (2007) ovat tyylipuhtaita mutta silti kalpeita ja ammattimaisia levyj\u00e4 verrattuna Razorblade Romancen<\/em> (2000) loistoon.<\/p>\n \u201dOletko jo kuollut?\u201d 26-vuotias Alexi Laiho kysyi my\u00f6s itselt\u00e4\u00e4n vuonna 2005.<\/p>\n Soundin<\/em> joulukuussa julkaisema Bodom After Midnight -haastattelu<\/a> puhkuu intoa. Laihosta \u201dtuntuu nyt silt\u00e4, ettei meit\u00e4 pys\u00e4yt\u00e4 jatkossa yht\u00e4\u00e4n mik\u00e4\u00e4n\u201d. Asetelma on monella tavalla surullinen. Pys\u00e4hdys tuli, ja jo haastatteluhetkell\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Bodom After Midnightista voi tulla korkeintaan Laihon korkean ty\u00f6moraalin jatke. Keikkakone, tuskin \u00e4\u00e4rimetallin uudistaja.<\/p>\n Jos Laihon aivoissa ja sormissa kyti poikkeus s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6n, uusi Hatebreeder<\/em>, loppu n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viel\u00e4 lohduttomammalta.<\/p>\n ***<\/p>\n Laihon kuolema uutisoitiin kattavasti maailmalla. Kansalaisten teinimuistojen ohella olen lukenut sarjan nekrologeja ja saanut kaikista samat tiedot: valittu maailman parhaaksi kitaristiksi, k\u00e4rsinyt p\u00e4ihde- ja mielenterveysongelmista, menestynyt useilla mantereilla.<\/p>\n Helsingin Sanomat<\/em> pyrki syvemm\u00e4lle ja julkaisi Mervi Vuorelan esseen<\/a>, jota h\u00e4nen toimittajayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ylistiv\u00e4t Twitteriss\u00e4. Ehk\u00e4 teksti my\u00f6s syntyi ryhm\u00e4ty\u00f6n\u00e4; niin tyypillinen se on aikansa kulttuurikirjoittajakunnalle. Vuorela laskee Laihon ep\u00e4onnistumiseksi sen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei sukeltanut \u201dmielens\u00e4 sy\u00f6vereihin\u201d kuin Kurt Cobain. Voisin \u2013 koska lehtiesseess\u00e4kin voi \u2013 luetella lis\u00e4\u00e4 artisteja, joita Laiho ei muistuttanut. H\u00e4n oli aivan erilainen kuin Billie Holiday. Tai Sufjan Stevens. Children of Bodom ei onnistunut tekem\u00e4\u00e4n Carrie & Lowellin<\/em> veroista albumia, jolla Laiho avaisi suhdetta \u00e4itiins\u00e4. Miinukset siit\u00e4.<\/p>\n Vuorela pyrkii selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, oliko Children of Bodom \u201dmenestystarina my\u00f6s musiikillisesti\u201d. H\u00e4n luettelee genrej\u00e4, joista Laiho ammentaa, mutta kiirehtii toteamaan, ett\u00e4 elementit eiv\u00e4t yhdisty \u201dkoherentiksi kokonaisuudeksi\u201d. Jos kirjoitelma k\u00e4sittelisi poliitikkoa tai kirjailijaa, lukijalle annettaisiin esimerkkej\u00e4. Yleislehdess\u00e4 julkaistavan musiikkijournalismin kultainen s\u00e4\u00e4nt\u00f6 tulee v\u00e4liin: \u00e4l\u00e4 kirjoita musiikista. Tunnelma menee pilalle, jos nostaa esiin \u201dSixpounderin\u201d ja yritt\u00e4\u00e4 argumentoida, mik\u00e4 tekee kokonaisuudesta ep\u00e4koherentin.<\/p>\n Laiho osasi kyll\u00e4 tehd\u00e4 hyvi\u00e4 biisej\u00e4, mutta niiden ytimess\u00e4 oli aina ennen kaikkea kitarataituruus. Ei tunne, ei tunnelma, ei sanat eik\u00e4 lopulta edes riffit, vaan virtuoosimainen kitaratekniikka.<\/em><\/p>\n Perustele, ole hyv\u00e4. Vuorelan v\u00e4ite haroo oikeaan suuntaan mutta j\u00e4\u00e4 tahallisesti vajaaksi. Esimerkiksi Follow the Reaperin<\/em> kivijalat \u201dHate Me!<\/a>\u201d ja \u201dEverytime I Die<\/a>\u201d eiv\u00e4t rakennu \u201dennen kaikkea\u201d kitarataituruudelle. Viimeksi mainittu nojaa painostavaa tunnelmaan ja kertos\u00e4keen rytmilliseen oivallukseen, joka on huvittavan yksinkertainen. \u201dHate Me!\u201d on punkmetalhybridi, kokoelma kekseli\u00e4it\u00e4 riffej\u00e4. Teksti ei alennu avaamaan itsetuhoisen mielen sy\u00f6vereit\u00e4. Olennaisin v\u00e4littyy viilt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 pintaa. \u201dI despise everything I see!\u201d<\/p>\n Esseess\u00e4 mainitaan yksi Children of Bodomin kappale, \u201dLiving Dead Beat\u201d, sitaattil\u00e4hteen\u00e4. Laihon Kyl\u00e4hullut-sivuprojektille omistetaan useampi virke, jotta viimeinenkin 2020-luvun lehtiesseen kriteereist\u00e4 t\u00e4yttyisi: miesnero paljastuu<\/em> joksikin, t\u00e4ll\u00e4 kertaa rasistiksi.<\/p>\n Vainajan kritisointi ei ole ep\u00e4kunnioittavaa. Konkretian puute analyysissa ja aikalaismantraan turvaaminen ovat.<\/p>\n