![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2021\/05\/screenshot_20210510-103739__01__01-166x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
Reilut kymmenen vuotta sitten Suomessa puhuttiin kirjailija Michel Houellebecqista. Puhujia oli viidest\u00e4 kymmeneen, mutta jokaisella oli kustantaja, blogi tai freelance-kriitikkosuhde p\u00e4iv\u00e4lehteen. Jos vastaava etujoukko kiinnostuu nyt kirjailijasta, into ja eri\u00e4v\u00e4t mielipiteet tyhjentyv\u00e4t heid\u00e4n sometileilleen. Kulttuuritoimittajat nostavat \u201dpaljon huomiota saaneen\u201d kirjailijan esille vasta, kun t\u00e4m\u00e4n voi kiinnitt\u00e4\u00e4 ilmi\u00f6\u00f6n<\/em>, josta on muutenkin ollut tapana kirjoittaa kolumneja.<\/p>\n Facebook t\u00e4ytti aivot 00-luvun lopulla. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Houellebecqista keskusteltiin my\u00f6s seinill\u00e4, joilla en silloinkaan viett\u00e4nyt aikaani. Minua ruokittiin julkisilla ja painetuilla puheenvuoroilla. Tommi Melender, Jaana Sepp\u00e4nen ja Timo H\u00e4nnik\u00e4inen sivusivat Houllebecqia ahkerasti esseeteoksissaan. H\u00e4nnik\u00e4inen jopa toimitti artikkelikokoelman Mit\u00e4 Houellebecq tarkoittaa?<\/em> (Savukeidas, 2010).<\/p>\n Ehdotus innokkaille: tehk\u00e4\u00e4 ja kustannuttakaa vastaava antologia Cuskista, Nelsonista tai seuraavasta, josta kaikkien tulisi tiet\u00e4\u00e4. \u00c4lk\u00e4\u00e4 tyk\u00e4tk\u00f6 vaan sitoutukaa ja hyv\u00e4ksyk\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 aikalaishuomionne l\u00f6ytyv\u00e4t sadan vuoden kuluttuakin Kansalliskirjastosta.<\/p>\n V\u00e4hemm\u00e4n innokkaat kustantajat: ymm\u00e4rr\u00e4n.<\/p>\n Esseisti Matti M\u00e4kel\u00e4 tutustui Houellebecqiin ryhm\u00e4paineesta ja hihkaisi<\/a> Helsingin Sanomissa<\/em> talvella 2009: \u201dT\u00e4m\u00e4h\u00e4n on meid\u00e4n miehi\u00e4!\u201d Kyl\u00e4aktiivi innostui ennenaikaisesti. Vasta kymmenen vuotta my\u00f6hemmin Houllebecqilta ilmestyi suuri keskustalais-konservatiivinen romaani. Lotta Toivasen suomennos Serotoniini<\/em> (2020) tuli julki puoli vuotta M\u00e4kel\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen. Toivottavasti h\u00e4n ehti tutustua alkuteokseen.<\/p>\n Serotoniini<\/em> kuvaa masentunutta keski-ik\u00e4ist\u00e4 miest\u00e4 kuten kaikki Houellebecqin teokset. Florent-Claude Labrouste on laatinut ministeri\u00f6ss\u00e4 selontekoja ja pyrkinyt puolustamaan Ranskan maatalouden asemaa. Poliittinen hegemonia ja markkinat ovat osoittautuneet ohittamattomiksi vihollisiksi. Tilat tyhjenev\u00e4t, Argentiinassa on halvempaa. Kaiken j\u00e4tt\u00e4nyt ja l\u00e4\u00e4kityksens\u00e4 vuoksi haluton Florent-Claude kohtaa nuoruudenyst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Aymericin, jolla on karjaa ja l\u00e4\u00e4ni\u00e4 mutta ei syyt\u00e4 el\u00e4\u00e4. Vaimo on j\u00e4tt\u00e4nyt ja vienyt tytt\u00e4ret mukanaan. Florent-Claude ja Aymeric p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t viett\u00e4m\u00e4\u00e4n uuttavuotta autiolla maaseudulla, juomaan liikaa ja kuuntelemaan Deep Purplea.<\/p>\n Aymeric ja h\u00e4nen yht\u00e4 katkerat viljelij\u00e4toverinsa radikalisoituvat ja tarttuvat aseisiin. Florent-Claude sanoittaa r\u00e4j\u00e4hdysherk\u00e4n tilanteen motiiveja:<\/p>\n Ranskan maataloudessa on paraikaa k\u00e4ynniss\u00e4 iso yhteiskunnallinen murros, suurin t\u00e4m\u00e4nhetkinen yhteiskunnallinen murros, mutta se on n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, piilossa, ihmisi\u00e4 kuolee yksitt\u00e4in omissa nurkissaan ilman ett\u00e4 asia ylitt\u00e4\u00e4 BFM-kanavan uutiskynnyksen.<\/em> (s. 211)<\/p>\n Houllebecq on kirjoittanut Serotoniinin<\/em> ennen loppuvuotta 2018, jolloin \u201dkeltaisten liivien liike\u201d protestoi n\u00e4kyv\u00e4sti Ranskassa. Tosiel\u00e4m\u00e4n osattomilta puuttui yhten\u00e4inen ideologia. He vastustivat Macronin veropolitiikkaa, polttivat autoja ja murtautuivat kauppoihin. Houellebecqin romaanin profeetallisuus noteerattiin lennosta<\/a>, eik\u00e4 kerta ollut ensimm\u00e4inen. Oikeus nautintoon<\/em> (2001) ennakoi Balin lokakuun 2002 pommi-iskua, Alistuminen<\/em> (2015) puolestaan Charlie Hebdon veril\u00f6yly\u00e4.<\/p>\n Serotoniinin <\/em>ilmestymisaikoihin Houllebecq kielt\u00e4ytyi haastatteluista ja esiintymisist\u00e4. Mit\u00e4p\u00e4 kaappiromantikko ei tekisi pysy\u00e4kseen hengiss\u00e4.<\/p>\n Ihanteen, intohimon ja Jumalan kovettunut kaipuu. Viljelij\u00f6iden ahdinko limittyy Houellebecqin tuotannon ydinteemoihin vaivatta:<\/p>\n [L]ehmien hiljainen \u00e4\u00e4ntely ja lannan oikeastaan ihan miellytt\u00e4v\u00e4 tuoksu, tuo kaikki sai minut hetkeksi tuntemaan, ei nyt ehk\u00e4 ett\u00e4 minulla oli oma paikkani maailmassa, ei sent\u00e4\u00e4n, mutta ett\u00e4 kuuluin jonkinlaiseen orgaaniseen jatkumoon, el\u00e4inlaumaan.<\/em> (s. 188)<\/p>\n ***<\/p>\n Toivottavasti Serotoniinia<\/em> luetaan ahkerasti etenkin t\u00e4n\u00e4 vaalikev\u00e4\u00e4n\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa, jossa p\u00e4\u00e4h\u00e4n potkittu kulttuuri- ja tiedev\u00e4ki puolustautuu hokemalla sanaa \u201dturve\u201d. Anu Kantola analysoi<\/a> asetelmaa p\u00e4iv\u00e4n Helsingin Sanomissa<\/em>:<\/p>\n [T]alouden rakennemuutokset kuumenevat poliittiseksi polarisaatioksi. Vihre\u00e4n siirtym\u00e4n uhkaamien turpeentuottajien nostattama poliittinen paine kiertyi yliopistoille, kun tieteen leikkausten my\u00f6t\u00e4 tieteentekij\u00f6ist\u00e4 tuli turpeennostajien vastapooli. Pian kaksi h\u00e4vi\u00e4jien ryhm\u00e4\u00e4 taisteli kesken\u00e4\u00e4n.<\/em><\/p>\n