{"id":57,"date":"2015-05-04T10:16:00","date_gmt":"2015-05-04T07:16:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2015\/05\/04\/keskitysleirin-hetkellisyydesta\/"},"modified":"2015-05-04T10:16:00","modified_gmt":"2015-05-04T07:16:00","slug":"keskitysleirin-hetkellisyydesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/keskitysleirin-hetkellisyydesta\/","title":{"rendered":"Keskitysleirin hetkellisyydest\u00e4"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>Vappuaattona
\ntuli kuluneeksi 70 vuotta Adolf Hitlerin itsemurhasta. Helsingin Sanomien<\/i> Tiina Rajam\u00e4ki kertaa<\/a> bunkkerin tapahtumia ja
\nvarmistaa, ettei Natsi-Saksan rikollisuus unohdu. Lyhyehk\u00f6ss\u00e4 artikkelissa
\nehdit\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilmauksia \u201dyksi ihmiskunnan historian hirveimmist\u00e4
\njohtajista\u201d, \u201dyksi maailmanhistorian eniten tuhoa tehneist\u00e4 ihmisist\u00e4\u201d ja
\n\u201dnatsien hirmuhallinnon koko karmeus\u201d. Lukijan aliarviointi on holokaustia
\nk\u00e4sittelevien tekstien perusvirhe, ja Rajam\u00e4ke\u00e4 pahempia paisuttajia l\u00f6ytyy. Hesarin<\/i> juttu vain sattui silm\u00e4\u00e4ni
\nkesken intensiivisen Imre Kert\u00e9szin lukemiskauden. Sellainen v\u00e4hent\u00e4\u00e4
\narmollisuutta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKert\u00e9sz
\n(s. 1929) vastustaa toisen maailmansodan typeryyksien typeri\u00e4 kuvauksia.
\nUnkarinjuutalaisena teinipoikana h\u00e4net kuljetettiin Auschwitzin kautta Zeitziin
\nja Buchenwaldiin. Vaikeudet eiv\u00e4t loppuneet kev\u00e4\u00e4seen 1945. Kert\u00e9szin
\nmerkitt\u00e4vimm\u00e4t kirjoitukset k\u00e4sittelev\u00e4t juutalaisten kansanmurhaa filosofisena
\nongelmana ja keskittyv\u00e4t erityisesti j\u00e4lkihoitoon. Kompaktissa Who Owns Auschwitz?<\/i> -esseess\u00e4\u00e4n Kert\u00e9sz kuvaa<\/a>
\nturhautumistaan Steven Spielbergin Schindlerin
\nlistaan<\/i>, jossa h\u00e4n n\u00e4kee kitschin piirteit\u00e4:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n[W]hy
\nshould I, as a Holocaust survivor and as one in possession of a broader
\nexperience of terror, be pleased when more and more people see these
\nexperiences produced on the big screen \u2013 and falsified at that?<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSpielbergin
\nsentimentaalisuuden eti\u00e4isi\u00e4 voi aistia my\u00f6s Rajam\u00e4en kirjoitelmasta. Kert\u00e9sz
\nvieroksuu holokaustin asettamista suuren kertomuksen kehyksiin. Kun \u201dhirvein
\njohtaja\u201d ja \u201deniten tuhoa\u201d toistuvat, 1930\u201340-luvun tapahtumat jatkavat
\nerist\u00e4ytymist\u00e4\u00e4n sivistyneest\u00e4 eurooppalaisuudestamme. Kert\u00e9szin mukaan
\npoikkeustilaa ei kuitenkaan ole olemassa. Who
\nOwns Auschwitz?<\/i> -esseess\u00e4 h\u00e4n kirjoittaa \u201dep\u00e4muodostuneen el\u00e4m\u00e4ntapamme\u201d ja
\nholokaustin mahdollisuuden v\u00e4lill\u00e4 vaikuttavasta \u201dorgaanisesta yhteydest\u00e4\u201d. Koko
\nkarmeus on aina liian kokonaisvaltainen asia mahtuakseen toisaalle<\/i>, halpahintaisen k\u00e4rsimyskirjallisuuden, -elokuvan tai -journalismin
\ntarinamuottiin.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nAvainromaanina
\npidetty Kohtalottomuus<\/i> (1975) on
\nlakoninen kertomus nuorukaisen leirivankeudesta. Kert\u00e9sz luonnostelee
\noksymoronia nimelt\u00e4 \u201dkeskitysleirin onnellisuus\u201d. H\u00e4nen n\u00e4k\u00f6kulmansa on
\nvankkumattoman yksil\u00f6llinen. N\u00e4lk\u00e4\u00e4, paiseita ja kuolemaa ei unohdeta, mutta
\nniiden rinnalla on selviydytt\u00e4v\u00e4 henkisesti. Yksitt\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 Auschwitzissa \u2013
\npuhumattakaan yksitt\u00e4isest\u00e4 minuutista tai sekunnista \u2013 ei ole osa
\nnatsihallinnon lopullista ratkaisua, ei ensisijaisesti. Kert\u00e9sz k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kin
\nkeskitysleiri\u00e4 ihmisen\u00e4 olemisen ehtojen tutkimuslaboratoriona. Kohtalottomuuden<\/i> min\u00e4kertoja oivaltaa,
\nett\u00e4 paareilla kannetaan sairaiden sijaan kuolleita, mist\u00e4 seuraa camus\u2019laista
\npohdintaa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKaikki tuo antoi luonnollisesti
\nmielikuvitukselleni joksikin aikaa tekemist\u00e4. Toisaalta \u2013 voisin sanoa \u2013 ei
\nkuitenkaan tarpeeksi koko pitk\u00e4\u00e4, toimetonta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 varten. Sill\u00e4 tavalla
\ntajusin: pitk\u00e4styminen on n\u00e4k\u00f6j\u00e4\u00e4n mahdollista my\u00f6s Auschwitzissa \u2013 olettaen,
\nett\u00e4 kuuluu etuoikeutettuihin. Odotimme ja odotimme \u2013 jos tarkemmin ajatellen,
\noikeastaan sit\u00e4, ettei mit\u00e4\u00e4n tapahtuisi. T\u00e4m\u00e4 ik\u00e4vystyminen yhdess\u00e4 t\u00e4m\u00e4n
\noudon odotuksen kanssa, luulenpa ett\u00e4 se, kyll\u00e4, juuri se saattaa l\u00e4hennell\u00e4
\ntotuutta Auschwitzista \u2013 tietenkin nimenomaan minun kannaltani.<\/span><\/i> (s. 110)*<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEtuoikeutetuilla
\nKert\u00e9sz viittaa kaltaisiinsa nuoriin ja terveisiin miehiin, joita saatettiin
\nhy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ty\u00f6voimana v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n kaasuttamisen sijaan. Mutta edes Auschwitzissa
\nei ty\u00f6skennelty kellon ymp\u00e4ri. Ja kun ty\u00f6skenneltiin, tehtiin tylsistytt\u00e4vi\u00e4
\nlapiohommia. Kohtalottomuuden<\/i>
\np\u00e4\u00e4henkil\u00f6 lohduttautuu mielikuvituksessaan. Sementtipussia nostavan vangin ei
\ntarvitse olla henkisesti l\u00e4sn\u00e4, mutta mit\u00e4 heikommaksi fysiikka rapautuu, sit\u00e4
\nhuonommin intellektuaalinen pako onnistuu \u2013 ja sit\u00e4 akuutimmaksi tylsistymisen ongelma
\nkehkeytyy. Pahin ei saisi tapahtua, mutta jotain soisi tapahtuvan.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPomp\u00f6\u00f6sit
\ntarinat ja sananparret natsien julmuudesta sivuuttavat kaiken t\u00e4m\u00e4n.
\nYksitt\u00e4inen keskitysleirivanki soljautetaan jatkumoon, joka etenee Hitlerin
\nvirkaanastujaisista liittoutuneiden tuomaan vapautukseen. Kes\u00e4n 1944 tyhj\u00e4 hetki
\nBuchenwaldissa ylikuormittuu syy-seuraus-suhteilla.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKohtalottomuuden<\/span><\/i> lopussa min\u00e4kertoja matkaa
\nkotiinsa. H\u00e4n kohtaa raitiovaunussa lehtimiehen, jolla on suuri tarve
\np\u00e4ivitell\u00e4 keskitysleirin helvetillisyytt\u00e4 ja halu jakaa p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n rankat
\nmuistot lukijoilleen. Kert\u00e9szin alter ego kielt\u00e4ytyy kutsumasta leiri\u00e4
\nhelvetiksi \u2013 koska on kokenut leirin, ei helvetti\u00e4 \u2013 ja vetoaa j\u00e4lleen kerran
\naikaan. Kello k\u00e4y samaa tahtia Budapestin kahviloissa ja Auschwitzin parakeissa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nN\u00e4in esimerkiksi, sanoin h\u00e4nelle,
\nvankeja, jotka olivat olleet keskitysleirill\u00e4 nelj\u00e4 tai jopa kaksitoista vuotta
\n\u2013 tarkemmin sanottuna: olivat viel\u00e4kin. N\u00e4iden ihmisten kaikissa nelj\u00e4ss\u00e4, tai
\nkahdessatoista, vuodessa on ollut kolmesataakuusikymment\u00e4viisi p\u00e4iv\u00e4\u00e4, mik\u00e4
\ntekee kaksitoista kertaa kolmesataakuusikymment\u00e4viisi kerta kaksikymment\u00e4nelj\u00e4
\ntuntia, edelleen kaksitoista kertaa kolmesataakuusikymment\u00e4viisi kertaa
\nkaksikymment\u00e4nelj\u00e4 kertaa\u2026 ja se kaikki takaisinp\u00e4in, joka hetki, minuutti,
\ntunti, p\u00e4iv\u00e4: toisin sanoen heid\u00e4n on t\u00e4ytynyt jotenkin kuluttaa kaikki se
\naika.<\/span><\/i> (s. 228\u2013229)<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMik\u00e4
\nolennaisinta, Kert\u00e9sz n\u00e4kee ajan suunnattomassa m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 vangin pelastuksen:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n[J]os kaikki se
\nkaksitoistakertainen, kolmesataakuusikymment\u00e4viisikertainen,
\nkaksikymment\u00e4nelj\u00e4kertainen, kuusikymmen- ja viel\u00e4 kuusikymmenkertainen aika
\nolisi rys\u00e4ht\u00e4nyt heid\u00e4n niskaansa yhdell\u00e4 kertaa, yhdell\u00e4 iskulla, eiv\u00e4t he
\nvarmaankaan olisi kest\u00e4neet sit\u00e4 \u2013 niin kuin nyt kestiv\u00e4t \u2013 sen enemp\u00e4\u00e4
\nruumiillaan kuin aivoillaankaan.<\/span><\/i>
\n(s. 229)<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVakiintunut
\nrepresentaatio rys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 uskalla n\u00e4hd\u00e4 tuhoamisleiri\u00e4 osana el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kohtalottomuuden<\/i> kertoja kehuu
\nAuschwitzin aamuaurinkoa, mik\u00e4 on siet\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja, miksei, oikein.
\nLehtimiehest\u00e4 p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n h\u00e4n kohtaa vanhan tuttavan, joka kehottaa unohtamaan
\nkaikki koetut hirveydet. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 tulistuu, kielt\u00e4ytyy syntym\u00e4st\u00e4 uudelleen
\nja tivaa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTahdotteko, ett\u00e4 kaikki
\nkunniallisuuteni ja jokainen t\u00e4h\u00e4n asti ottamani askel menett\u00e4isi
\nmerkityksens\u00e4?<\/span><\/i> (s.
\n238)<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nK\u00e4rsimys
\nei ole pahan ykseytt\u00e4 vaan joskus siedett\u00e4v\u00e4\u00e4. Kun David Foster Wallacen Infinite Jest<\/i> -romaanin Don Gately makaa
\nammuttuna sairaalavuoteella, h\u00e4n selviytyy noudattamalla Kert\u00e9szin edell\u00e4
\nesitt\u00e4m\u00e4\u00e4 kuvausta: ottamalla hetken, sitten toisen, sitten kolmannen. Ajatus
\ntuskan loputtomuudesta tappaisi kenet hyv\u00e4ns\u00e4. Kohtalottomuuden<\/i> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 t\u00e4hdent\u00e4\u00e4 j\u00e4rkyttyneelle tuttavalleen:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n[L]oppujen lopuksi jokaisen
\nminuutin aikana olisi voinut tapahtua my\u00f6s jotakin muuta kuin mit\u00e4 tapahtui,
\nyht\u00e4 hyvin Auschwitzissa kuin sanotaan vaikka kotona, kun j\u00e4timme hyv\u00e4stej\u00e4
\nis\u00e4lle<\/span><\/i>. (s. 236)<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIs\u00e4
\nkuoli Mauthausenin keskitysleirill\u00e4 It\u00e4vallan puolella. Toisinkin olisi voinut
\nk\u00e4yd\u00e4. \u201dNatsien hirmuhallinnon koko karmeus\u201d n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kokonaisemmalta, kun sit\u00e4
\ntarkastelee Imre Kert\u00e9szin rehellisyydell\u00e4. Mutta, kuten h\u00e4n kirjoittaa Kaleerip\u00e4iv\u00e4kirjassaan<\/i> (1992),
\nsatunnaisuuden ja satunnaisuuden taiteellisen kuvauksen v\u00e4lille j\u00e4\u00e4
\nparantumaton ristiriita. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMink\u00e4\u00e4nlainen taide ei voi en\u00e4\u00e4
\nesitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 loogisena suhdej\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4. Toisaalta jokainen taideteos on
\nlooginen suhdej\u00e4rjestelm\u00e4<\/span><\/i>.
\n(s. 12)**<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n______________________<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\n*
\nKohtalottomuus<\/i>-sitaatit: Otava 2003,
\nsuom. Outi Hassi.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/p>\n

\n**
\nKaleerip\u00e4iv\u00e4kirja<\/i>-sitaatti: Otava
\n2008, suom. Outi Hassi.<\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vappuaattona tuli kuluneeksi 70 vuotta Adolf Hitlerin itsemurhasta. Helsingin Sanomien Tiina Rajam\u00e4ki…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-_7dSPjcDFEI\/VUcbGlFVPjI\/AAAAAAAAAZA\/DG-g8mhH0Fk\/s320\/Kert%C3%A9sz-kuva.JPG","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/57"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=57"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/57\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=57"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=57"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=57"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}