![\"\"](\"https:\/\/4.bp.blogspot.com\/-_zLRezsb350\/WsRyfhdCsxI\/AAAAAAAAAws\/yWbASzaVrLMI8k_2S346RcKnRnEuxbJ9wCLcBGAs\/s1600\/IMG_20180207_083817_resized_20180404_090241571.jpg\")
<\/a><\/div>\nOrionissa esitet\u00e4\u00e4n huomenna ja sunnuntaina Andrew Dominikin dokumenttielokuvaa One More Time with Feeling<\/i> (2016). Tied\u00e4mme, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 kuoli ennen kuvausten alkua. Laulaja-kirjailija Nick Caven (s.1957) 15-vuotias poika Arthur tippui Brightonin rantakallioilta kes\u00e4ll\u00e4 2015. Caven ja The Bad Seedsin albumi Skeleton Tree<\/i> (2016) oli jo tekeill\u00e4. Cave kertoo elokuvassa, kuinka pojan kuolema muutti asioita. Skeleton Tree<\/i> ei k\u00e4sittele menetyst\u00e4 vaan vaeltaa sen ymp\u00e4rill\u00e4 \u2013 vaikenee, romahtaa ja n\u00e4kee horisontissa jotain valoa muistuttavaa.<\/span><\/p>\n <\/p>\n One More Time with Feeling<\/span><\/i> on erottamaton osa Skeleton Tree<\/i> -konseptia, joutavan ekstramateriaalin vastakohta. Cave kielt\u00e4ytyi puhumasta Arthurin kuolemasta medialle. Dominikilta h\u00e4n suorastaan vaatii huomiota. T\u00e4rkeimm\u00e4t kohtaukset tapahtuvat auton takapenkill\u00e4, miss\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 kuvattu Cave taistelee l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen sanallisen reitin lohduttomuutensa pohjille. H\u00e4n katsoo paljon ulos ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ik\u00e4\u00e4ntyneen muutamassa kuukaudessa kymmenen vuotta.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Auto liikkuu ja Cave pohtii, kuinka kirjoittava ihminen toivoo j\u00e4risytt\u00e4vi\u00e4 sattumuksia el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. Mutta kun kivikosta l\u00f6ytyy lapsen ruumis, kun tapahtuma on riitt\u00e4v\u00e4n traumaattinen, tekstille ei j\u00e4\u00e4 tilaa synty\u00e4. Caven mukaan h\u00e4nen perheens\u00e4 tragedia osoittautui \u201d\u00e4\u00e4rimm\u00e4isen haitalliseksi luovalle prosessille\u201d.<\/span><\/p>\n <\/p>\n (Osoitan esseekirjani nimell\u00e4 samaan suuntaan. Suru ei toimi<\/a><\/i> vaan istuu p\u00e4\u00e4lle ja vaikeuttaa hengitt\u00e4mist\u00e4.)<\/span><\/p>\n <\/p>\n Kaksi vuosikymment\u00e4 aiemmin Nick Cave ajatteli toisin. Arthur ei ollut syntynytk\u00e4\u00e4n <\/span>vuonna 1998, kun Cave piti it\u00e4valtalaisilla runofestivaaleilla luennon otsikolla \u201dThe Secret Life of the Love Song\u201d. Paranneltu versio<\/a> julkaistiin syksyll\u00e4 2000 yhdess\u00e4 Caven uskonnollisia n\u00e4kemyksi\u00e4 luotaavan \u201dThe Flesh Made Word\u201d -puheenvuoron kanssa.<\/span><\/p>\n <\/p>\n My\u00f6s \u201dThe Secret Life of the Love Song\u201d k\u00e4sittelee Jumalaa. <\/span>Luennon toinen is\u00e4hahmo on professori Colin Cave, joka menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1978. Nick kuuli suru-uutisen \u00e4idilt\u00e4\u00e4n, joka saapui lunastamaan pikkurikollista poikaansa putkasta. Cave m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 is\u00e4n kuoleman vakavan kirjoittamisensa l\u00e4ht\u00f6pisteeksi. H\u00e4n siteeraa runoilija W. H. Audenia, jonka mukaan traumaattinen kokemus on lapselle mahdollisuus. Lapsi \u2013 tai parikymppinen australialainen punkkarinisti \u2013 odottaa<\/i> traumaa, jonka avulla el\u00e4m\u00e4st\u00e4 kehittyy riitt\u00e4v\u00e4n vakava asia. <\/span>Cave linjaa:<\/span><\/p>\n <\/p>\n The death of my father was this “traumatic <\/p>\n Jumala on Caven mukaan kirjoitettavissa olevaksi. Rakkauslaulu, aina surullinen, on h\u00e4nelle onnistuessaan avain pyh\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Cave on useissa yhteyksiss\u00e4 kertonut, kuinka Colin-is\u00e4 luki h\u00e4nelle Lolitaa<\/i> ja Rikosta ja rangaistusta<\/i> liian varhain. Rakkauslaululuennollaan Cave tulkitsee, ett\u00e4 is\u00e4 valmisteli t\u00e4ll\u00e4 tavoin poikaansa kohtaamaan menetyksen. Colin Caven oli turvallista kuolla, sill\u00e4 Nick j\u00e4i Nabokovin ja Dostojevskin haltuun.<\/span><\/p>\n <\/p>\n \u201dThe Secret Life of the Love Songin\u201d mukaan suru siis toimii. <\/span>Todisteeksi k\u00e4y luennon aikoihin tuore albumi The Boatman\u2019s Call<\/i> (1997), jolla Cave laulaa myk\u00e4n Jumalan ohella parisuhdeongelmistaan. Ja vaikka kuuttakymment\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4 ja lapsensa menett\u00e4nyt Cave v\u00e4itt\u00e4\u00e4kin luovan prosessin vaurioituneen, Skeleton Tree<\/i> on upea levy. One More Time with Feeling<\/i> antaa silti perusteita uskoa, ett\u00e4 Cave onnistui hirveist\u00e4 tapahtumista huolimatta, ei niiden vuoksi. Ehk\u00e4 levyst\u00e4 olisi tullut viel\u00e4 uskomattomampi, jos kohtalo ei olisi moukaroinut laulajaa.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Skeleton Tree <\/span><\/i>ei ole kuolemattoman Nick Cave ty\u00f6t\u00e4. Sen lauluista aistii ty\u00f6voiton, mit\u00e4 vaikutelmaa\u00a0One More Time with Feelingin\u00a0<\/i>hauraat studio-osiot tukevat. 1990-luvun suvereeneina aikoinaan Nick Cave teki huolimattomistakin kappaleistaan hienoja vain olemalla Nick Cave. Nyt toimitaan uudenlaisen vakavuuden ehdoilla. Etenkin avauskappale \u201dJesus Alone<\/a>\u201d kuulostaa silt\u00e4, kuin Caven loppuel\u00e4m\u00e4 riippuisi sen\u00a0onnistumisesta.<\/span><\/p>\n <\/p>\n Anti-inspiroiva suru painaa. Yksin Jeesus pelastaa? Vai viittaako Cave ristiinnaulitun yksin\u00e4isyyteen? Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 dokumentin j\u00e4nnitteisimmist\u00e4 kohtauksista Cave yritt\u00e4\u00e4 ikuistaa \u201dJesus Alonen\u201d lauluraitaa. Se, jos mik\u00e4, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyl\u00e4tyn miehen puuhalta, mutta rivet pusertuvat maailmaan vakuuttavasti. <\/span>T\u00e4m\u00e4kin, er\u00e4s suosikeistani kaikessa lyriikassa:<\/span><\/p>\n <\/p>\n You believe in God, but you get no special <\/p>\n Is\u00e4n ja pojan kuolemat ovat Nick Caven universumin kaksi mustaa aurinkoa. One More Time with Feeling<\/i> kysyy, voiko toinen niist\u00e4 valaista.<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Orionissa esitet\u00e4\u00e4n huomenna ja sunnuntaina Andrew Dominikin dokumenttielokuvaa One More Time…<\/p>\n","protected":false},"author":28,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/4.bp.blogspot.com\/-_zLRezsb350\/WsRyfhdCsxI\/AAAAAAAAAws\/yWbASzaVrLMI8k_2S346RcKnRnEuxbJ9wCLcBGAs\/s320\/IMG_20180207_083817_resized_20180404_090241571.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/6"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/28"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=6"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":122,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/6\/revisions\/122"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=6"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=6"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=6"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nexperience” that left the hole for God to fill.<\/span><\/i><\/p>\n
\ndispensation for this belief now<\/span><\/i><\/p>\n