{"id":61,"date":"2015-02-17T09:05:00","date_gmt":"2015-02-17T07:05:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2015\/02\/17\/mahdollisuuksien-kirja\/"},"modified":"2015-02-17T09:05:00","modified_gmt":"2015-02-17T07:05:00","slug":"mahdollisuuksien-kirja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/mahdollisuuksien-kirja\/","title":{"rendered":"Mahdollisuuksien kirja"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nI notice everything. <\/span><\/i>It\u2019s really bad, and I should be punished, but I can\u2019t
\nhelp it.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n\u00c4lk\u00e4\u00e4
\nrangaisko Peter Yorkia (s. 1944). H\u00e4n on ensiluokkainen kirjailija,
\nmuotitoimittaja ja kolumnisti. Siteeraamassani Esquire<\/i>-lehden artikkelissa York luettelee<\/a> yksitoista totuutta
\ntyylist\u00e4. Liian lyhyet lahkeet tuomitaan. Onneksi Jarvis Cocker saa oikeuden
\npukeutua kuinka lyst\u00e4\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYork
\nkuuluu wit-perinteen esteetteihin. H\u00e4nen 1980-luvun teoksiaan \u2013 Style Wars<\/i> (1980), The Official Sloane Ranger Handbook<\/i> (1982) ja Modern Times<\/i> (1984) \u2013 etsiess\u00e4ni t\u00f6rm\u00e4sin kirjaan, jollaisia varten
\ntied\u00e4mme sanan \u201dj\u00e4nn\u00e4\u201d.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDictator Stylea<\/span><\/i> (2005) voisi luonnehtia sisustuslehtiartikkelin,
\nvalokuvateoksen ja esseekokoelman hybridiksi. York tarkastelee l\u00e4hihistorian
\ntuhovoimaisimpien yksinvaltiaiden koteja. Kuvat Stalinin bunkkerista ja Francon
\nruokasalista saattavat olla tuttuja, mutta koska Peter York on sanojensa
\nmittainen mies ja huomaa kaiken, lukija havahtuu. Titon keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4
\ntodella seisoo ter\u00e4ksinen, reilun metrin korkuinen viinipulloteline. So very 1960s, so very tourist<\/i>, York
\nhuomauttaa samaan tyyliin kuin Hitlerin seurusteluhuoneen posliinifiguureista:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVery
\nladylike. Very Hyacinth Bucket.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTuhahtelu
\non osa Dictator Stylen<\/i> vieh\u00e4tyst\u00e4. York
\nkertoo rajoittaneensa sanojen \u201chideous\u201d ja \u201cugly\u201d k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 kustannustoimittajan
\npyynn\u00f6st\u00e4. Suitsiminen on tehnyt ter\u00e4\u00e4, sill\u00e4 enimm\u00e4kseen York halveksuu
\ns\u00e4vykk\u00e4\u00e4sti, paikoin lempe\u00e4sti. Ep\u00e4usko Mussolinin lapsen kotkakoristeisen kehdon
\n\u00e4\u00e4rell\u00e4 liukenee pyrkimykseksi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 diktaattorin sielunmaisemaa. York kiinnittyy
\nmarmori- ja jalopuupintoihin mutta t\u00e4ht\u00e4\u00e4 syvemm\u00e4lle. Il Ducen hysteerisen
\nsiisti ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4 ei ole lavaste vaan kuva h\u00e4nen psyykest\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 tule unohtaa
\np\u00f6yd\u00e4n yll\u00e4 valvovaa omakuvaa, jonka kontrastit tuovat Yorkin mieleen Twilight Zone<\/i> -televisiosarjan.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDouglas
\nCouplandin joutavan esipuheen j\u00e4lkeinen johdantoessee antaa Dictator Stylen<\/i> lukijalle avaimia. York kertoo
\nolleensa kauan kiinnostunut \u201dvakavasti rikkaiden\u201d kodeista, joiden suunnittelua
\ntaloudelliset realiteetit eiv\u00e4t kahlitse. Olla rikas on silti eri asia kuin
\nolla yksinvaltias. Moni voi omistaa maita ja materiaa, mutta harva saa
\ntilaisuuden olla valtio, kansa ja kaikkeus:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nHate
\nthat hill, those shacks, that river? That\u2019s why they invented dynamite.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDiktaattorin
\nasumus voisi oikeasti<\/i> olla millainen
\nhyv\u00e4ns\u00e4. P\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4n suureellinen ratkaisu seuraa toistaan, mutta
\nvaatimattomuuden piiloteksti kulkee mukana. Miksi Mussolinin toimisto on vain
\nkaksitoista metri\u00e4 korkea? Kuinka Adolf Hitler tyytyi maisematauluihin ja
\npeikonlehtiin? Joillekin, esimerkiksi Stalinille, tavanomaisuus oli keino
\nvaalia kansanmiehen imagoa, mutta my\u00f6s Dictator
\nStylen<\/i> pr\u00f6yst\u00e4ilevimm\u00e4t sankarit sortuvat kummalliseen inhimillisyyteen.
\nAinakin heilt\u00e4 puuttuu mielikuvitusta, sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu ei rajoita.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSuunnattomat
\naulat ja ruokasalit luovat hotellitunnelmaa, mit\u00e4 York selitt\u00e4\u00e4 diktaattorien
\nkyvytt\u00f6myydell\u00e4 tehd\u00e4 eroa julkisen ja yksityisen v\u00e4lille. Usein vainoharha \u201dvaluu
\npitkin seini\u00e4\u201d ja kylment\u00e4\u00e4 ennalta kolkkoja halleja.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIs\u00e4ntiens\u00e4
\ntekoihin suhteutettuna Mussolinin ja Hitlerin kodit vaikuttavat hillityilt\u00e4. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n
\nmaailmansotien v\u00e4liset johtajat ovat asuneet esteettisesti siedett\u00e4v\u00e4mmiss\u00e4
\nolosuhteissa kuin 1900-luvun loppupuolen kollegansa. Ceau\u015fescun \u201dKansan
\npalatsi\u201d, maailman toiseksi suurin rakennus, pursuu laitosmaisia
\nsaniteettitiloja ja taljoja. Imelda Marcosin makuuhuonetta dominoi harppu,
\njonka York tulkitsee yritelm\u00e4ksi symboloida harmoniaa. Slobodan Milo\u0161evi\u0107 on
\nasetuttanut ortodoksisen kappelihuoneen keskelle biljardip\u00f6yd\u00e4n.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDictator Stylen<\/span><\/i> tyylitt\u00f6mimm\u00e4n tyrannin tittelin
\nansaitsee Saddam Hussein. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuvat h\u00e4nen pehmopornografisista
\ntauluistaan ja askomaisista s\u00e4kkituoleistaan ajaisivat asian, mutta Husseinin
\nkohdalla York vapauttaa t\u00e4yden ilkeilyarsenaalinsa. <\/span>Tuloksena
\non riemastuttavaa asiaproosaa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIt\u2019s
\nthe sort of stuff you can imagine in the houses of some Jerry Springer\u2019s guests
\n\u2013 Mr. Heavy Metal or Miss Part-time Hooker.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYork
\npiirt\u00e4\u00e4 Husseinista \u00e4kkirikkaan ja vallasta humaltuneen moukan muotokuvan.
\nPoikamaisessa luksusel\u00e4m\u00e4n himossa on m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 surua. Ilmi\u00f6 tuntuu
\nyleisinhimilliselt\u00e4, vaikka lukija muistaa Husseinin organisoimat massakuolemat.
\nNiit\u00e4, kuten teoksen muidenkaan p\u00e4\u00e4henkil\u00f6iden rikoksia, Yorkin ei tarvitse
\nalleviivata. Ristiveto syntyy, jos lukija tuntee edes maailmanhistorian
\n\u00e4\u00e4riviivat.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDictator Style<\/span><\/i> tarkentaa poikkeukselliseen,
\nlatteaan ja poikkeuksellisen latteaan. Se on kevyt teos raskaista
\nep\u00e4onnistumisista ja ottaa tyylin kysymyksen ihailtavan vakavasti. Eik\u00e4 Peter
\nYork v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 diktaattorit olisivat pohjimmiltaan pikkuruisia ihmisi\u00e4 kuin
\nsin\u00e4 ja min\u00e4. Heid\u00e4n pikkuruisuutensakin t\u00e4ytyy kertoa sadalla, mieluummin tuhannella.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nYorkin
\njohdantoessee k\u00e4ynnistyy sitaatilla kappaleesta, joka on 1970-luvun popin uljaimpia.
\nMusiikkivideoksi voi kuvitella aurinkotuolissaan lekottelevan Titon.<\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n