![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/03\/img_20220322_081550-225x300.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
\u00a0<\/p>\n
August Strindbergin (1849\u20131912) t\u00e4ytyi olla tietoinen ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n. H\u00e4nest\u00e4 l\u00f6ytyy enemm\u00e4n muoto- ja valokuvia kuin useimmista aikansa kirjailijoista. Hiuskiehkuroidensa ja \u201dhaukankatseensa\u201d (Strindbergin itsens\u00e4 ilmaus) vuoksi h\u00e4n on valmis karikatyyri. Jos piirt\u00e4isin, en laittaisi k\u00e4teen kyn\u00e4\u00e4 tai edes absinttilasia vaan puukon tai tikarin. Strindberg kirjoitti pist\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ja kun tuli valmista, t\u00e4ytyi puolustautua vihollisia vastaan. Tarvittaessa ter\u00e4n saattoi asettaa omalle kaulalleen.<\/p>\n
Mielikuvan syntyyn on vaikuttanut katkelma Olof Lagercrantzin el\u00e4m\u00e4kertateoksesta August Strindberg<\/em> (1979). Kes\u00e4ll\u00e4 1896 Strindberg asui anoppinsa Marie Uhlin kutsumana It\u00e4vallassa. Unelmav\u00e4vy lukee Swedenborgia ja Dantea eik\u00e4 kiinnostu viett\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa pienen tytt\u00e4rens\u00e4 kanssa. H\u00e4n painattaa selonteon kullantekemisen taidosta. Uhl muistelee Strindbergin huitoneen puukolla selk\u00e4ns\u00e4 takana torjuakseen vihamielisten henkien hy\u00f6kk\u00e4yksen:<\/p>\n [O]lemme usein miettineet, etteiv\u00e4t n\u00e4m\u00e4 dramaattiset ja usein teatraaliset tapahtumat olleet niink\u00e4\u00e4n tilap\u00e4isen ep\u00e4normaalin ajatuksen ilmauksia, vaan ne pantiin pikemminkin toimeen hyv\u00e4n teatteriefektin aikaansaamiseksi tai sitten sen vaikutuksen tutkimiseksi, mink\u00e4 ne tekiv\u00e4t yleis\u00f6\u00f6n, siis meihin, joille n\u00e4m\u00e4 kohtaukset esitettiin. On vaikea ratkaista, miten paljon niiss\u00e4 oli fantasiaa ja miten paljon todellisuutta, yht\u00e4 vaikea kuin on arvioida millaiseksi Strindberg kuvitteli todellisuuden.<\/em> (Lagercrantz, s. 344, suom. Rauno Ekholm)<\/p>\n Anopin analyysi on pidett\u00e4v\u00e4 mieless\u00e4 my\u00f6s Strindbergin teoksia lukiessa. Palkkapiian poika<\/em> (1886), er\u00e4\u00e4nlainen omael\u00e4m\u00e4kerta, suhtautuu todellisiin tapahtumiin viitteenomaisesti aina kurjien l\u00e4ht\u00f6kohtien liioittelusta l\u00e4htien. Hullun puolustuspuheesta<\/em> (1893) en usko sanaakaan \u2013 siis kaiken, taiteellisena riemuvoittona. Strindberg valjasti oman ja l\u00e4himm\u00e4istens\u00e4 el\u00e4m\u00e4n taiteensa palvelukseen, mutta my\u00f6s taiteen piti palvella el\u00e4m\u00e4\u00e4. H\u00e4n kirjoitti itse\u00e4\u00e4n vuoroin syvemm\u00e4lle ja korkeammalle. H\u00e4p\u00e4isi, jos kateelliset vihamiehet eiv\u00e4t olleet h\u00e4p\u00e4isseet riitt\u00e4v\u00e4sti. Yl\u00f6s Zarathustran rinnalle, jos Nietzsche ei ollut kirjeenvaihdossa tarpeeksi vuolassanainen sparraaja.<\/p>\n \u00a0<\/p>\n \u00a0<\/p>\n Strindbergin autofiktiivisen teatterin er\u00e4\u00e4ksi huipuksi nousee romaani Inferno<\/em> (1898). Spoiler alert: demonien sohiminen puukolla on mukana. Kuten Hullun puolustuspuheen<\/em>, Strindberg kirjoitti Infernon<\/em> ranskaksi, mutta ruotsinnos ehti ilmesty\u00e4 ensin. Strindberg kiirehti t\u00e4ydent\u00e4m\u00e4\u00e4n alkukielist\u00e4 editiota mysteerin\u00e4ytelm\u00e4ll\u00e4 Coram Populo<\/em>, katkelmalla teoksestaan Sylva Sylvarum<\/em> sek\u00e4 aiemmin lehdess\u00e4 julkaistulla kirjoitelmalla Hautausmaatutkielmia<\/em>. Vaikka Strindbergi\u00e4 on suomennettu kauan ja runsaasti, Inferno<\/em> on jostain syyst\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt katveeseen. Kiuas Kustannuksen alamerkki Hexen Pressin sek\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Mika A. Ker\u00e4sen ansiosta puute on nyt korjattu.<\/p>\n Kev\u00e4\u00e4n ja melko varmasti koko vuoden k\u00e4\u00e4nn\u00f6stapaus, v\u00e4it\u00e4n. Kulttuurisivut vaikenevat, ennustan.<\/p>\n Jussi K. Niemel\u00e4 avaa esipuheessaan Infernon<\/em> taustoja niille, joilla on Lagercrantz lukematta. Strindbergin avioliitto Frida Uhlin kanssa oli 1890-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 tuhon partaalla. Kirjailija vietti aikaa Pariisissa ja suoritti kemiallisia kokeita. H\u00e4n istui ravintoloissa ja kuihdutti varojaan. Ajan hengen mukainen kiinnostus okkultismiin vahvensi Strindbergiss\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 vainoavista hengist\u00e4. Fin de si\u00e8clen aikaan sijoittuvaa henkist\u00e4 sekasortoa on tapana kutsua Strindbergin \u201dinfernokaudeksi\u201d.<\/p>\n Kuolevaisten kielell\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa keski-i\u00e4n kriisi\u00e4. Strindberg ei karannut moottoripy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 rock-festivaaleille vaan kohtasi demoninsa kuin mies: rusentuen, panikoiden, taivaan ja helvetin kiroten.<\/p>\n Strindberg oppi erottamaan itsest\u00e4\u00e4n eksoteerisen ja esoteerisen min\u00e4n. Eksoteerinen yritti selvit\u00e4 arjessa, edist\u00e4\u00e4 uraansa, tavata yst\u00e4vi\u00e4\u00e4n ja jopa nauttia el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Esoteerinen taas on muilta salattu ja pimeyteen vihitty hahmo. Strindberg toistaa Infernossa<\/em> tarvettaan vet\u00e4yty\u00e4. V\u00e4lit vaimoon katkeavat performatiivisen ilke\u00e4ll\u00e4 kirjeell\u00e4. H\u00e4n muistelee menestyst\u00e4\u00e4n Pariisin teatteripiireiss\u00e4 ja toteaa kaiken kunnian kadonneen. On oltava h\u00e4p\u00e4isty ranka, jotta esoteerinen min\u00e4 saisi tilaa toimia.<\/p>\n Lagercrantz tarjoaa Infernon<\/em> lukuohjeeksi toisenkin k\u00e4siteparin:<\/p>\n August Strindberg kirjoittaa August Strindbergist\u00e4, mutta nuo kaksi eiv\u00e4t ole sama henkil\u00f6. Kutsukaamme siksi Infernon sankaria Uhriksi ja h\u00e4nt\u00e4, joka istuu kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja kuljettaa kyn\u00e4\u00e4, Kertojaksi. Samaa jakoa nykyaikaisilla Danten tutkijoilla on tapana k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, kun he analysoivat Jumalaista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4. He puhuvat pyhiinvaeltaja Dantesta ja samannimisest\u00e4 Kertojasta<\/em>. (s. 349)<\/p>\n Kertoja tutkii uhria l\u00e4helt\u00e4 mutta ei liukene t\u00e4h\u00e4n. Infernon<\/em> alussa uhri on vasta tuleva uhri ja tuntee hallitsevansa koko maailmankaikkeutta onnistuttuaan rikkikokeissa. \u201dOlin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, mutta silti oikeassa \u2013 ja tulen aina olemaan oikeassa!\u201d (s. 38) Totaalihybriksen v\u00e4ritt\u00e4mi\u00e4 seikkailuja ei jaksaisi lukea montaa sivua. Infernon<\/em> vieh\u00e4tys perustuu uhrin perikadon voimalliseen kuvaukseen. Kertoja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ryhtins\u00e4 ja dokumentoi vainoharhaista uhripuoltaan juoksemassa pakoon ullakolta kuuluvia rapsahduksia.<\/p>\n Inferno<\/em> t\u00e4yttyy merkeist\u00e4. Mustarastas hautausmaalla, naapurin askeleet, s\u00e4\u00e4tila ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mik\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 havaittu todistaa valtojen k\u00e4\u00e4ntyneen Strindbergi\u00e4 vastaan: \u201dMiksi siell\u00e4 kuiskitaan? Tietenkin siksi, etten saisi puheista selv\u00e4\u00e4.\u201d (s. 160)<\/p>\n Pelon ja hyperventiloinnin riuduttamanakin h\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 toimia. \u201dSaatanalle on pantava kampoihin\u2026! tuumin.\u201d (s. 138) K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa istumista kantapaikassa lasillisen ja sanomalehden kera. Aiemmalla kerralla tulipatsas oli leimahtanut kahvilan savupiipusta Strindbergin p\u00e4\u00e4n yl\u00e4puolella. H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 erist\u00e4yty\u00e4 muista asiakkaista, mutta viereiseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n tunkeutuu \u201dpikkuporvarisperhe\u201d. Lasten melu kuvottaa uhria, joka ei suostu siirtym\u00e4\u00e4n. Kontrolli katoaa vasta, kun yksi seurueesta asettaa Strindbergin p\u00f6yd\u00e4lle kolikon:<\/p>\n H\u00e4n antoi minulle <\/em>soun kuin kerj\u00e4l\u00e4iselle. Kerj\u00e4l\u00e4inen! Se sana iskeytyy kuin tikari rintaani. Kerj\u00e4l\u00e4inen! Niin, seh\u00e4n sin\u00e4 olet, koska et tienaa mit\u00e4\u00e4n ja koska\u2026<\/em> (s. 139)<\/p>\n Tarjoilija ohjaa suivaantuneen Strindbergin rauhallisempaan p\u00f6yt\u00e4\u00e4n. K\u00e4y ilmi, ett\u00e4 kolikon antanut nuori mies oli kuvitellut sen pudonneen kirjailijalta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen selitys ei riit\u00e4. Toisen drinkin j\u00e4lkeen Strindberg haistaa \u201dammoniumsulfaatin tukahduttavan l\u00f6yhk\u00e4n\u201d. Porvarit ovat pirun palveluksessa, haluavat pahaa polkemalla uhria almuillaan lattianrakoon.<\/p>\n Infernon<\/em> Strindberg rinnastaa itsens\u00e4 Vanhan testamentin Jobiin. Koettelemukset kertovat h\u00e4nen asemastaan valittuna, jalostavat h\u00e4nt\u00e4. Menk\u00f6\u00f6n mainen kunnia, sattui kuinka paljon hyv\u00e4ns\u00e4. Kasvojen menett\u00e4misen kysymys on Strindbergille t\u00e4rke\u00e4 tavalla, jonka ei edes pit\u00e4isi tuntua vieraalta statusorientoituneessa ajassamme. Kun Infernon<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 \u201dbr\u00e4nd\u00e4\u00e4\u201d itse\u00e4\u00e4n, ei synny teflonmaista ihannekuvaa vaan jotain ruvelle palanutta, \u201dbr\u00e4nd\u201d. Ylpeys on h\u00e4nen mukaansa \u201dainoa synti, jota jumalat eiv\u00e4t anna anteeksi\u201d (s. 150). Ollakseen megalomaaninen narsisti Strindberg-kertoja-uhri vaikuttaa merkillisen synnintuntoiselta. Kauhujen tiivistyess\u00e4 turvataan psalmeihin.<\/p>\n Saksalaisen kirjeenvaihtokaverinsa provokaatiosta poiketen Strindberg ei uskonut Jumalan kuolleen. H\u00e4n painottaa olevansa protestantti vaatimattomimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. Infernoon <\/em>henkil\u00f6hahmoksi kelpuutettu anoppi ehdottaa Strindbergille k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 katoliseen uskoon. Vain Vatikaanin korkein armo voisi pelastaa v\u00e4vyn riivaajiensa vallasta, mutta t\u00e4m\u00e4 kielt\u00e4ytyy. Isien uskonnosta ei niin vain irrottauduta eik\u00e4 erikoiskohteluun ole oikeutta:<\/p>\n Esikoisoikeus palkkapiian pojalle? Se on aivan liikaa.<\/em> (s. 212)<\/p>\n Tietenk\u00e4\u00e4n se ei ollut. Infernon<\/em> lopussa Strindberg syleilee katolista oppia ja n\u00e4kee kaiken taustalla suuren suunnitelman.<\/p>\n Massiivisten maailmankatsomuksellisten jaakobinpainien sanallistajana Strindberg on omaa luokkaansa. Surkeudessaan vahva ja voimassaan hauras, ilmaisussaan viilt\u00e4v\u00e4 ja moderni ennen modernismia. Pelon peloton kuvaus saa nykyiset autofiktiolla leikkiv\u00e4t kirjailijat vaikuttamaan \u2013 pelokkailta. Parisuhdetta ja (ilmasto)ahdistusta on suotavaa k\u00e4sitell\u00e4, kunhan teksti ei kuumota liiaksi. Br\u00e4ndin palaminen olisi kohtalokasta. Strindberg taas v\u00e4\u00e4ntelehtii ilmiliekeiss\u00e4 kauemmin, kuin mitk\u00e4\u00e4n laatuproosan kriteerit edellytt\u00e4v\u00e4t. Sillat palavat jo ennen kuin h\u00e4n astuu helvettiins\u00e4. Ihmissuhteista j\u00e4\u00e4 tuhkaa, kustantaja t\u00f6kkii hangolla. Infernossa<\/em> k\u00e4ymisen ei pid\u00e4 olla samaistuttava kokemus, jollaista influensserit arvostavat. Viimeist\u00e4\u00e4n Strindbergin leimahteleva misogynia tekee kohtaamisesta mahdottoman. (Aiheesta laajemmin t\u00e4ss\u00e4<\/a> kolmen vuoden takaisessa kirjoitelmassani.)<\/p>\n Inferno <\/em>kuuluu laajan tuotannon huipulle Hullun puolustuspuheen<\/em> ja Mustien lippujen<\/em> viereen. Kyse ei ole pelk\u00e4st\u00e4 poikkeusyksil\u00f6n sairaskertomuksesta. H\u00e4n puhuu itsest\u00e4\u00e4n \u201dvaroittavana esimerkkin\u00e4\u201d. Strindbergin pessimismi on harhaisenakin illuusiotonta, siksi kest\u00e4v\u00e4\u00e4. Vallitsevaa kulkutaudin, ylikuumenemisen ja sodan infernoa voi halutessaan kutsua maailmaksi:<\/p>\n Helvetti? Mutta kun minut on kasvatettu halveksimaan kuvitelmia helvetist\u00e4 siin\u00e4 miss\u00e4 muitakin hengenhistorian kaatopaikalle kuuluvia aikansa el\u00e4neit\u00e4 ennakkoluuloja. En kuitenkaan voinut kiist\u00e4\u00e4 tosiasioita; helvetin tulkinta on muuttunut, ja uutta on se, ett\u00e4 niin sanotusti ikuista piinaa k\u00e4rsit\u00e4\u00e4n jo t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4, me siis olemme jo helvetiss\u00e4. Maa on helvetti, ylivertaisen \u00e4lyn rakentama vankila, jossa en voi ottaa askeltakaan ilman ett\u00e4 vahingoitan toisten onnea, eiv\u00e4tk\u00e4 toisetkaan voi el\u00e4\u00e4 onnellisina aiheuttamatta minulle k\u00e4rsimyst\u00e4.<\/em> (s. 205\u2013206)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" \u00a0 August Strindbergin (1849\u20131912) t\u00e4ytyi olla tietoinen ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n. H\u00e4nest\u00e4 l\u00f6ytyy enemm\u00e4n muoto-…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[51,68,32],"acf":[],"platta":{"numLikes":5,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/03\/img_20220322_081550-225x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/615"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=615"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/615\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":619,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/615\/revisions\/619"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=615"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=615"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=615"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/03\/img_20220322_095145-225x300.jpg\")
<\/p>\n