{"id":620,"date":"2022-04-08T11:15:41","date_gmt":"2022-04-08T08:15:41","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/?p=620"},"modified":"2022-04-08T11:15:41","modified_gmt":"2022-04-08T08:15:41","slug":"vahapuheinen-ihminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/vahapuheinen-ihminen\/","title":{"rendered":"V\u00e4h\u00e4puheinen ihminen"},"content":{"rendered":"<p><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"aligncenter size-medium wp-image-621\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-225x300.jpg\" alt=\"\" width=\"225\" height=\"300\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-225x300.jpg 225w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-769x1024.jpg 769w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-768x1023.jpg 768w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-1153x1536.jpg 1153w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-1538x2048.jpg 1538w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-scaled.jpg 1922w\" sizes=\"(max-width: 225px) 100vw, 225px\" \/><\/p>\n<p>\u00a0<\/p>\n<p>Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 John Cheeverin novellissa perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 turhautuneen miehen lentokone tekee pakkolaskun. H\u00e4n palaa kotiinsa asianmukaisen j\u00e4rkyttyneen\u00e4. Lapset ja puoliso riitelev\u00e4t, eik\u00e4 mies tunnu l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n sopivaa hetke\u00e4 suuren uutisensa kertomiselle. Pian h\u00e4n rakastuu lastenhoitajaan.<\/p>\n<p>Ossi Nymanin uusi romaani <em>H\u00e4pe\u00e4rauha<\/em> (Teos) alkaa tilanteesta, jossa rakastuminen on jo tapahtunut. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6-kertoja perustaa Hanna-nimisen naisen kanssa uusioperheen. He saavat yhteisen lapsen. Ossi Nymanin oloinen hahmo huolehtii taaperosta eik\u00e4 saa Hannalta ja t\u00e4m\u00e4n tytt\u00e4relt\u00e4 Valmalta tarvitsemaansa arvostusta. Sent\u00e4\u00e4n Suomen Kulttuurirahasto on tilanteen tasalla ja my\u00f6nt\u00e4\u00e4 autofiktion p\u00e4\u00e4henkil\u00f6lle suuren apurahan oletettavasti <em>H\u00e4pe\u00e4rauhan<\/em> kirjoittamiseen. Juhlatunnelmaan on vaikea nousta:<\/p>\n<p><em>Katoin p\u00f6yd\u00e4n ja kutsuin kaikki sy\u00f6m\u00e4\u00e4n. Valma ja Hanna puhuivat pitk\u00e4\u00e4n eskarista ja heid\u00e4n kahden asioista, eik\u00e4 heid\u00e4n keskustelussaan ollut sellaista taukoa, jonka aikana olisin voinut sanoa asiani. Muistin kuinka ennen taaperon syntym\u00e4\u00e4 olimme olleet pohjoisessa ja ajaneet bussilla rautatieasemalta kylpyl\u00e4\u00e4n. Tiesin, ett\u00e4 bussi ajaisi sen talon ohi, jossa pappa oli syntynyt ja odotin, ett\u00e4 tulisimme talon kohdalle ja saisin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen Hannalle ja Valmalle. He kuitenkin puhuivat talon ohi ajaessamme ja koko matkan, enk\u00e4 saanut asiaa sanottua. Olin sen j\u00e4lkeen pitk\u00e4\u00e4n tahallani hiljaa, mutta eiv\u00e4t he sit\u00e4 huomanneet, kun olin muutenkin v\u00e4h\u00e4puheinen ihminen.<\/em> (s. 239)<\/p>\n<p>Omanarvontunnon rippeiden hapuilu lannistumisen ja karkaavien ilojen pime\u00e4ss\u00e4 \u2013 Cheeverin ja Nymanin hahmojen tapa olla olemassa. Kummallakin kirjailijalla on my\u00f6s vankka antikliimaksin taju. <em>H\u00e4pe\u00e4rauhan<\/em> viskimessukohtausta voi pit\u00e4\u00e4 taidonn\u00e4ytteen\u00e4. Nyman kykenee vastustamaan pettymysten alleviivaamisen ja liiallisen komiikan houkutuksia. Hyry ja Tamminen mainitaan <em>H\u00e4pe\u00e4rauhassa<\/em> syyst\u00e4. J\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 p\u00e4\u00e4see melkein tapaamaan mutta j\u00e4\u00e4 lasisein\u00e4n taakse.<\/p>\n<p><em>H\u00e4pe\u00e4rauha<\/em> jatkaa mietojen voittojen ja tappioiden kuvauksessa siit\u00e4, mihin esikoisteos <em>R\u00f6yhkeys<\/em> (2017) j\u00e4i. V\u00e4liss\u00e4 ilmestyi <em>Patriarkaatti<\/em> (2019), v\u00e4kivalloin alakuloinen romaani, jonka lukemisessa kriitikot ja kirjallisuuspalkintoihmiset ep\u00e4onnistuivat. <em>H\u00e4pe\u00e4rauhasta<\/em> suuttunevat vain lapsettomat ja sielultaan nuoret kantakaupunkilaiset, joille el\u00e4m\u00e4 on projekti.<\/p>\n<p>Nymanin kirjailijap\u00e4\u00e4henkil\u00f6ll\u00e4 on vaikeuksia kiinnostua itsest\u00e4\u00e4n. <em>H\u00e4pe\u00e4rauhan<\/em> takakannessa revitell\u00e4\u00e4n omakohtaisella asetelmalla, mutta \u201dkohu-Ossi\u201d-korttia \u2013 sit\u00e4kin \u2013 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4steli\u00e4\u00e4sti. Antinarsistisen autofiktion taikatemppu tehd\u00e4\u00e4n keskittym\u00e4ll\u00e4 lapseen, jota kuvaavissa virkkeiss\u00e4 Nymanin melankolia hetkitt\u00e4in haihtuu. P\u00e4\u00e4henkil\u00f6 samaistuu keskenkasvuisen naiiviin havainnointitapaan, kun h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikuiset keskittyv\u00e4t remontteihin ja veneisiin.<\/p>\n<p><em>H\u00e4pe\u00e4rauha<\/em>, kuten Nymanin aiemmatkin, on luettava huolella, vaikka teksti n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 \u201dhelpolta\u201d. Ahdistuksen ja aran onnen pohjavirrat eiv\u00e4t hahmotu, jos etsii nopeita voittoja. V\u00e4lill\u00e4 niit\u00e4kin saa, sis\u00e4leikkipuiston alimmista piireist\u00e4:<\/p>\n<p><em>Riisuin keng\u00e4t ja repun ja astuin varovasti parikymment\u00e4 metri\u00e4 pitk\u00e4lle suorakaiteen muotoiselle trampoliinille. Valma vilkutti minulle trampoliinin toisesta p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja pomppi luokseni ja sitten takaisin. Yritin hyppi\u00e4 Valman luokse, mutta en onnistunut hypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in, vaan j\u00e4in paikoilleni kuin painajaisunessa.<\/em> (s. 224\u2013225)<\/p>\n<p>Romaanihenkil\u00f6, joka piilottaa Judas Priest -boksin vaatekaappiin ja kuuntelee sopivan hetken tullen levyn kerrallaan, on viisas romaanihenkil\u00f6. Paljon huokaileva.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u00a0 Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 John Cheeverin novellissa perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 turhautuneen miehen lentokone tekee pakkolaskun. H\u00e4n&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[68,138,137],"acf":[],"platta":{"numLikes":7,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/04\/img_20220405_143350-225x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/620"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=620"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/620\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":624,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/620\/revisions\/624"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=620"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=620"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=620"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}