![\"\"](\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/06\/img_20220604_094845__02-300x252.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Jia Tolentinon esseeteos Trick Mirror <\/em>(2019) on saapunut Suomeen. K\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 Aura Nurmen anglismeista ja kirjan halvoista tytt\u00f6kansista huolimatta t\u00e4m\u00e4 on hieno asia. Avausesseen \u201dIhminen internetiss\u00e4\u201d lukeminen tulisi asettaa p\u00e4\u00e4syvaatimukseksi selaimiin. Toinen suosikkini ep\u00e4tasaisesta kokoelmasta on \u201dEkstaasi\u201d, jossa Tolentino tekee rinnastuksia uskonnollisen kokemuksen, ekstaasin k\u00e4yt\u00f6n ja DJ Screw\u2019n v\u00e4lille. Esseisti varttui evankelikaalisen seurakunnan yhteydess\u00e4 Houstonissa. H\u00e4nen taivaspolkunsa kuitenkin erkani megakirkon markkinoimasta valtatiest\u00e4. \u201dJumalan uusi ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen muoto\u201d, luonnehtii kirjailija Marko Tapio rakasta alkoholiaan, mutta Tolentino l\u00f6ysi viel\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisemm\u00e4n:<\/p>\n [K]ovin paljon yksinkertaistamatta voisi esimerkiksi sanoa, ett\u00e4 lakkasin uskomasta Jumalaan samana vuonna, jona kokeilin ekstaasia ensimm\u00e4isen kerran. <\/em>(Trikkipeili<\/em>, s. 168\u2013169)<\/p>\n Jaksan trippikuvauksia kirjallisuudessa yht\u00e4 huonosti kuin rock-musiikin kitarasooloja. Tolentino onnistuu hankalassa teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Omakohtaiset katkelmat ekstaasin vaikutuksesta ovat kauniita, sill\u00e4 Tolentino ei ole kiinnostunut itsest\u00e4\u00e4n sekoboltsina \u2013 vaan pyh\u00e4st\u00e4. \u201dMin\u00e4n tuhoaminen on ehdottomasti ainoa vapaa teko, mik\u00e4 meille on sallittu\u201d, Simone Weil kirjoittaa ja Tolentino siteeraa. “Ekstaasi” ottaa Painovoiman ja armon <\/em>teologin ohella vauhtia Anne Carsonista ja Marguerite Poretesta. Heit\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rrys yksil\u00f6st\u00e4 h\u00e4iri\u00f6n\u00e4 pyh\u00e4n ja kauneuden edess\u00e4. Min\u00e4<\/em> on likaa, min\u00e4n on kadottava.<\/p>\n Mutta:<\/p>\n Kaikki kolme naista kohtaavat ilmeisen paradoksin: heid\u00e4n katoamishaaveensa tuo korostetusti esiin heid\u00e4n s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4\u00e4 \u00e4lyllist\u00e4 olemassaoloaan ja n\u00e4kemyksellisyytt\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 Carson luonnehtii \u201dloputtoman pulmalliseksi hengelliseksi tosiasiaksi\u201d. \u201dEn voi l\u00e4hesty\u00e4 Jumalaa rakkaudessa tuomatta itse\u00e4ni siihen mukaan.\u201d<\/em> (mts. 178)<\/p>\n Tolentino kertoo astuneensa ekstaasip\u00e4iss\u00e4\u00e4n itsens\u00e4 ulkopuolelle. Sielt\u00e4 on mahdollista katsoa viel\u00e4 kauemmas toisaalle. Voi my\u00f6s k\u00e4\u00e4nty\u00e4 ja n\u00e4hd\u00e4 vanhan egonsa uudesta kulmasta. Ei ole matkaa vailla introspektion uhkaa.<\/p>\n ***<\/p>\n T\u00e4n\u00e4 vuonna ilmestyneess\u00e4 suomalaisessa musiikkivideossa tapahtuu: mies k\u00e4velee mets\u00e4polkua, riisuu paitansa, tulee aukealle, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 avoimen haudan, asettuu selinmakuulle ja kauhoo itsens\u00e4 mullan alle. N\u00e4yttelij\u00e4 on laulun laulanut ja kirjoittanut Joose Keskitalo. \u201dMy Self<\/a>\u201d p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ja Paavoharju-kollektiivin yhteislevyn Happiness<\/em> (2022). Jos suuresta maailmasta saatiin Trikkipeili<\/em>, l\u00e4htek\u00f6\u00f6n Happiness<\/em> vastalahjaksi. He saisivat enemm\u00e4n. Huolestuttavan monella suomalaisella on vara kiivet\u00e4 kansallisylpe\u00e4n\u00e4 Kappelin katolle ja olla tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4, kuka tai mik\u00e4 Paavoharju on.<\/p>\n K\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, mahdoton vientituote. Tuotteen miehi\u00e4. Paavoharjusta on moneksi, esimerkiksi hienoksi gospel-yhtyeeksi. He eiv\u00e4t juuri koskaan laula Jumalasta tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n k\u00e4sittele musiikissaan mit\u00e4\u00e4n. Happiness<\/em>-levyn \u201dOh Lord\u201d lipuu ohi kuin vene rantakalliolta katsottuna. Tai omenapuiden kukinta, el\u00e4m\u00e4. Moni alleviivaisi ja paisuttaisi \u201dOh Lordin\u201d kaltaista s\u00e4velm\u00e4\u00e4, Paavoharju ja Keskitalo antavat hiekan valua sormien v\u00e4list\u00e4. Pyhimm\u00e4lt\u00e4 he kuulostavat, kun sanoja ei ole tai niist\u00e4 ei v\u00e4lit\u00e4 saada selv\u00e4\u00e4. Nimikappale \u201dHappiness\u201d ja sit\u00e4 seuraava \u201dMustikka\u201d p\u00e4\u00e4sev\u00e4t l\u00e4helle Weilin persoonattomuusihanteita.<\/p>\n Paavoharjun debyyttialbumi Yh\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4<\/em> (2005) on soinut \u201dsiell\u00e4\u201d jo kauan. Samassa paikassa kuullaan Lauri Ainalan v\u00e4h\u00e4lle huomiolle j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 \u00e4\u00e4nitaideteosta Orpokotijuhlat saarella<\/em> (2016), jonka solisti on virsi\u00e4 veisaava seurakunta.<\/p>\n