{"id":637,"date":"2022-06-14T12:08:20","date_gmt":"2022-06-14T09:08:20","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/?p=637"},"modified":"2022-06-14T12:17:47","modified_gmt":"2022-06-14T09:17:47","slug":"kilpikonnan-ullakko","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/kilpikonnan-ullakko\/","title":{"rendered":"Kilpikonnan ullakko"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Levy, jota tarvitsen usein: Jarvis Cockerin Further Complications<\/em>. Se ilmestyi vuonna 2009 eli oikeaan aikaan. Keski-ik\u00e4istynyt ja tuhovoimainen Cocker ei viel\u00e4 halunnut l\u00e4hte\u00e4 Pulp-nostalgiakiertueelle. Avioliitto Pariisissa kuoli, hiukset harmaantuivat. Further Complications<\/em> tihkuu katkeruutta, itseinhoa ja Nabokov-vaikutteista nuoren lihan himoa. #Metoon todellisuudessa Cocker ei en\u00e4\u00e4 kirjoita \u201dAngelaa\u201d tai \u201dCaucasian Bluesia\u201d vaan punnitsee ihmisen\u00e4 kasvamisen vaatimuksia<\/a>. Further Complicationsilla<\/em> h\u00e4n kutistuu ihmisen\u00e4 eli etenee Pulpin This Is Hardcoren<\/em> (1998) saastaakin kauemmas, further.<\/p>\n

Nimi- ja avauskappale on kolmeen minuuttiin pakattu yhdistelm\u00e4 muistelmia ja el\u00e4m\u00e4nviisautta. Useimmat \u201dFurther Complicationsin\u201d riveist\u00e4 voisi kehyst\u00e4\u00e4 sein\u00e4lle. Perhett\u00e4 ruokkivana romaanikirjailijana arvostan seuraavaa:<\/p>\n

Don\u2019t write a novel<\/em><\/p>\n

a shopping list is better<\/em><\/p>\n

Kustantamot ovat luultavasti pommittaneet Cockeria esikoisteospyynn\u00f6ill\u00e4 \u201dCommon Peoplesta\u201d (1995) l\u00e4htien. Pulpin avainlaulut muistuttavat novelleja tai pidemm\u00e4n proosan aihioita. Cocker on kuitenkin pysynyt lujana ja tiedostanut vahvuutensa tavanomaiselta vaikuttavan el\u00e4m\u00e4n laulavana <\/em>sivustaseuraajana. Mother, Brother, Lover<\/em> (2011) kokoaa h\u00e4nen levytt\u00e4mi\u00e4\u00e4n tekstej\u00e4 kansiin ja on esipuhetta lukuun ottamatta j\u00e4rjet\u00f6n julkaisu. \u201dI Spy\u201d pit\u00e4\u00e4 kuulla ja tuntea vatsassa, ei lukea.<\/p>\n

Cockerin mukaan<\/a> muistelmia kirjoittavat ne, jotka valmistautuvat kuolemaan. Lausunto sopii tilanteeseen, jossa h\u00e4nt\u00e4 haastatellaan juuri ilmestyneen muistelmateoksen vuoksi. Sent\u00e4\u00e4n Good Pop, Bad Pop<\/em> (Jonathan Cape, 2022) noudattaa vanhaa neuvoa ja muistuttaa enemm\u00e4n ostoslistaa kuin romaania. Lista koostuu Cockerin vuosikymmeni\u00e4 sitten hankkimista, l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4 ja saamista esineist\u00e4. My\u00f6s laululuonnokset, vaatteet ja valokuvat on raahattu p\u00e4iv\u00e4nvaloon.<\/p>\n

Liepeess\u00e4 linjataan: \u201dThis is not a life story. It\u2019s a loft story.\u201d Cocker kaivautuu ullakkonsa kerrostumiin, valokuvaa l\u00f6yd\u00f6t ja kertoo t\u00e4t\u00e4 kautta kasvustaan taiteilijaksi. V\u00e4lj\u00e4sti kronologinen Good Pop, Bad Pop<\/em> p\u00e4\u00e4ttyy vuoteen 1988 eli hyviss\u00e4 ajoin ennen Pulpin suosion r\u00e4j\u00e4hdyst\u00e4. Ratkaisun ei tarvitse pohjustaa jatko-osaa.<\/p>\n

Good Pop, Bad Pop<\/em> on runsaasti ja tyylill\u00e4 kuvitettu esine. Kahvip\u00f6yt\u00e4kirja, jonka koskettamiseen ei tarvita suojahanskoja. Kun selailusta siirtyy lukemiseen, huomaa, ett\u00e4 etenkin teoksen alkupuolella Cockerin proosa ontuu. H\u00e4n viljelee karrikoituja puhekielisyyksi\u00e4 ja lastenkirjamaisia \u201dmutta t\u00e4st\u00e4 pian enemm\u00e4n\u201d -lopetuksia, joihin kustannustoimittaja ei jostain syyst\u00e4 ole puuttunut. Kuin Cocker yritt\u00e4isi todistaa, ettei syrj\u00e4hyppy kirjallisuuteen ole vakava asia. Laulunsa h\u00e4n on aina kirjoittanut sofistikoituneemmin.<\/p>\n

Teos on kuunneltavissa Cockerin itsens\u00e4 lukemana, mik\u00e4 saattaakin sopia niille, jotka eiv\u00e4t vastusta \u00e4\u00e4nikirjaa periaatteellisesti. (Se ei ole kirja.) Julkaisua juhlistettiin touko-kes\u00e4kuun vaihteessa my\u00f6s lontoolaisella n\u00e4yttelyll\u00e4<\/a>, johon Cocker oli luovuttanut esittelem\u00e4\u00e4ns\u00e4 esineist\u00f6\u00e4. Luontevin formaatti Good Pop, Bad Popille<\/em> saattaisikin olla tekij\u00e4n johdattama museokierros. Jos sellainen on j\u00e4rjestetty, en my\u00f6nn\u00e4 kadehtivani.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Alun rentousshokin j\u00e4lkeen ilmaisu tihenee. Cussons Imperial Leather -saippuasta alkava luku yhdeks\u00e4n laajenee esseeksi muutosvastarinnasta. Cocker on varastoinut ullakolleen my\u00f6s Rose\u2019s Lime Juice -pullon, koska pakkauksen designia oli menty muuttamaan. H\u00e4n ei ollut aiemmin ostanut mehua, ainoastaan tottunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n pullorivist\u00f6n kaupan hyllyll\u00e4 ja ollut haluton luopumaan arkensa kulissien yksityiskohdasta.<\/p>\n

Cockerin materiasuhde vaikuttaa j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 ja ainetta arvostavalta. Vallitseva ja nihilistinen kulutuskulttuuri edellytt\u00e4\u00e4 vastakohtaa eli suhteen puuttumista. Ihan sama, kiertoilmaus pilvipalvelulle. FT<\/em>:n haastattelussa Cocker huomauttaakin, ett\u00e4 Good Pop, Bad Pop<\/em> kuvaa ennen interneti\u00e4 syntynytt\u00e4 mielenmaisemaa. Tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pelkistetymm\u00e4lt\u00e4:<\/p>\n

It\u2019ll be like: \u201dGrandma\u2019s died. Here\u2019s her hard drive.\u201d<\/em><\/p>\n

Good Pop, Bad Pop<\/em> on luettavissa my\u00f6s vastentahtoisena oodina hitaudelle. Cocker samaistaa itsens\u00e4 ullakolta l\u00f6ytyv\u00e4\u00e4n muovikilpikonnaan, jota h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 k\u00e4dess\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4 1981 otetussa b\u00e4ndikuvassa. John Peel on juuri kutsunut Pulpin ohjelmansa vieraaksi. Taiteelliset ja kaupalliset riemuvoitot realisoituvat vasta yli kymmenen vuotta my\u00f6hemmin. Kilpikonna (jonka sis\u00e4\u00e4n on rakennettu radio!) 18-vuotiaan Cockerin k\u00e4siss\u00e4 saa kuuttakymment\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4n Cockerin itkem\u00e4\u00e4n. Hiljattain Beyond the Pale<\/em> -levyn \u00e4\u00e4nityksiss\u00e4 h\u00e4n oli laskenut aloittaneensa er\u00e4\u00e4n kappaleen ty\u00f6st\u00e4misen kahdeksan vuotta aiemmin. \u201dJarvis, why are you so bloody sloooooow?\u201d (s. 237) Aisopoksen satu j\u00e4niksest\u00e4 ja kilpikonnasta sent\u00e4\u00e4n lohduttaa laulajaa.<\/p>\n

Kurt Cobainin julkaistujen p\u00e4iv\u00e4kirjojen keskeist\u00e4 antia ovat varhaiset ja tarkat luonnostelmat Nirvana-konseptista. Good Pop, Bad Pop<\/em> todistaa, ett\u00e4 my\u00f6s teini-ik\u00e4inen Cocker tiesi kaiken luodessaan \u201dThe Pulp Master Planin\u201d (s. 51). Tavoitteeksi asetetaan populaarimusiikin mullistaminen rakenteita my\u00f6ten. 2020-luvun Cocker jatkaa pop-filosofian luonnostelua varhaisiin pilareihinsa kuten The Velvet Undergroundiin, Scott Walkeriin ja Barry Whiteen nojaten. Warholin opetukset ovat h\u00e4nelle keskeisi\u00e4, mink\u00e4 voisi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 Good Pop, Bad Popin<\/em> tuotemerkkikavalkadista my\u00f6s ilman nimen mainitsemista.<\/p>\n

\u201dPop was made to satisfy primal desires\u201d, Cocker linjaa aukeamalla, jota dominoi Warholin Coca-Cola-pullo. (s. 279) Totta, valtavirran suhteen, mutta eiv\u00e4tk\u00f6 Pulpin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t listahitit vetoa my\u00f6s \u00e4lyyn? Cocker ei ole osannut luoda \u201dpuhdasta\u201d pop-musiikkia vaan on aina halunnut v\u00e4litt\u00e4\u00e4 viestin. Primitiivist\u00e4 tasoa h\u00e4n on l\u00e4hestynyt v\u00e4hemm\u00e4n myyneill\u00e4 t\u00f6ill\u00e4\u00e4n kuten This Is Hardcorella<\/em> ja Further Complicationsilla<\/em>. Kummankaan levyn genre ei ole pop vaan sielun pime\u00e4 y\u00f6.<\/p>\n

Good Pop, Bad Popin<\/em> yleiss\u00e4vy on valoisampi, jopa humoristinen. Cocker ei ole kirjoittanut p\u00e4\u00e4teostaan, sill\u00e4 sellainen on h\u00e4nen tapauksessaan laulettava levylle ja toisinnettava lavalla. Good Pop, Bad Popin<\/em> mahdollinen jatko-osa voi puolestani ohittaa 1990-luvun ja rakentua varsinaisille ostoslistoille. Uskon Cockerin kirjoittaneen ja kirjoittavan niit\u00e4, tietynlaisella kyn\u00e4ll\u00e4 tietynlaiselle paperille. H\u00e4n on s\u00e4ilytt\u00e4nyt parhaimmiston.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Levy, jota tarvitsen usein: Jarvis Cockerin Further Complications. Se ilmestyi vuonna 2009…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[141,32,3],"acf":[],"platta":{"numLikes":6,"numComments":0,"category":"kulttuuri","themes":["kirjallisuus","musiikki"],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/85\/2022\/06\/img_20220614_105330-225x300.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/637"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=637"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/637\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":644,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/637\/revisions\/644"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=637"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=637"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=637"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}