{"id":65,"date":"2014-11-19T10:05:00","date_gmt":"2014-11-19T08:05:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/11\/19\/art-pate\/"},"modified":"2018-08-30T10:19:29","modified_gmt":"2018-08-30T07:19:29","slug":"art-pate","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/art-pate\/","title":{"rendered":"Art-Pate"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
<\/div>\n
Hymyn<\/span><\/i> kansi houkuttelee marraskuussa 2014: \u201dJuice uhattiin tappaa!\u201d My\u00f6s Leskisen viimeiset sanat vaimolleen, h\u00e4nen alkoholisminsa, herkkyytens\u00e4 ja narsisminsa ovat t\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 nousseet otsikoihin. Laulutaiteilija kiinnostaa taas, koska hiljattain ilmestyi ensimm\u00e4inen virallinen Leskis-biografia, Antti Heikkisen Risainen el\u00e4m\u00e4: Juice Leskinen 1950\u20132006<\/i> (Siltala). Teosta en ole lukenut enk\u00e4 lue, vaikka j\u00e4rjellisetkin tahot<\/a> ovat sit\u00e4 kehuneet. Heikkisen lennokkaasti k\u00e4ynnistyneelle kirjailijan uralle toivon kaikkea hyv\u00e4\u00e4. El\u00e4m\u00e4kerran sankaria muistelen pahalla.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Juice Leskinen on rikollinen. Kuoleman kaltainen v\u00e4ist\u00f6liike ei vapauta suomirockin innovaattoria vastuusta. Leskisen megalomaaninen persoona talsi kotimaiselle rock-kent\u00e4lle vuonna 1973, jolloin kent\u00e4lt\u00e4 puuttuivat rajat, maalit ja pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6t. Hector ei osannut p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, imitoidako Dylania, Bolania vai Bowieta. Dave Lindholmin stadilainen katurunous ontui. Pekka Streng sekosi Emmaus-liikkeeseen ja kuoli liian varhain. Raittisen veljekset olivat vitsi. Loput soittotaitoiset osallistuivat Pink Floyd \/ Jethro Tull \/ Yes -larppiin joko Wigwamin tai Tasavallan presidentin riveiss\u00e4.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Ajat olivat niin<\/i> ankeat, ettei Leskinen pahemmin liioitellut kun v\u00e4itti, ett\u00e4 h\u00e4nen debyyttialbuminsa Juice Leskinen & Coitus Int<\/i> sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 \u201dsiihen asti tehdyn rock-musiikin suomen kielell\u00e4\u201d. H\u00e4n ymm\u00e4rsi perustavansa suomirockin. Harkinta pahentaa rikosta, tekee taposta murhan. Leskinen p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 l\u00e4htien kotimainen rock tarkoittaisi orjallisia loppusointuja, rillumarei-tason nokkeluuksia, keskiolut- tai kossuhumalan ylistyst\u00e4, jo alkuper\u00e4islevytyksess\u00e4 karaokelta kuulostavia kertos\u00e4keit\u00e4, navetankatkuista itses\u00e4\u00e4li\u00e4 ja herravihaa.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Valovoimaista Juicea toteltiin. Eppu Normaali, Hassisen Kone, Popeda, Sleepy Sleepers, Y\u00f6 \u2013 Suurta Johtajaa kumartavia suomirockyhtyeit\u00e4 alkoi nousta seurantalojen lavoille pitkin 1970-luvun loppua ja 80-luvun alkua. Toivon sai heitt\u00e4\u00e4 viimeist\u00e4\u00e4n kes\u00e4ll\u00e4 1981. Leskinen ja nuoremmat kollegansa l\u00e4htiv\u00e4t Saimaan risteilylle ja kuvittelivat, ett\u00e4 jos Aki ja Mika Kaurism\u00e4ki ovat paikalla kameroineen, k\u00e4nniputki muuttuu taiteeksi. Kansa uskoi ja hurrasi kuten se oli hurrannut kohdatessaan Uuno Turhapuron, Juicen elokuvallisen vastineen: T\u00e4ss\u00e4p\u00e4 sellaista korkeaa, jota ymm\u00e4rr\u00e4mme! Voimantunnon symboleiksi muotoutuivat Leskisen Suomi-kitara ja vuoden 1986 itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n vastaanotto, jolloin Juice sitoi kravatistaan hikinauhan.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Suomirock on liian lavea termi kuvaamaan leskisl\u00e4ist\u00e4 her\u00e4tysliikett\u00e4. Kaikki suomeksi laulettu rock ei polveudu h\u00e4nest\u00e4, suomalaisesta englanniksi lauletusta rockista puhumattakaan. Poko Rekordsin vuosina 1998\u20132009 julkaisemille Suomirokkia<\/i>-kokoelmalevyillekin on valittu Hanoi Rocksin, Kauko R\u00f6yhk\u00e4n, HIMin ja The Crashin kaltaisia antijuice-akteja. \u201dH\u00e4rm\u00e4rock\u201d on s\u00e4vykk\u00e4\u00e4mpi nimitys muttei rajaa riitt\u00e4v\u00e4sti. \u201dManserock\u201d taas sulkee liikaa ulos; olihan tamperelaistunut Juicekin ehta savolainen.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Onneksi m\u00e4\u00e4rittelyongelma on ratkaistu 30 vuotta sitten. Rumba<\/i>-lehdess\u00e4 14\/1984 julkaistiin \u201dArt-Pate\u201d, kotimaisen pop-esseen klassikko. Tekstin on kirjoittanut nimimerkki Arnold Wittingsten, jonka teoksia julkaistiin 80-luvulla my\u00f6s Uudessa laulussa<\/i> ja t\u00e4t\u00e4 seuranneessa Aloha!<\/i>-lehdess\u00e4. Wittingsten-nimikkeen takaa paljastuu\u00a0Iltalehden\u00a0<\/i>nykyinen kustantaja ja vastaava p\u00e4\u00e4toimittaja Kari Kivel\u00e4. Harvojen media-alan huippuvaikuttajien kaapeista l\u00f6ytyy yht\u00e4 korskeita luurankoja. Kivel\u00e4 osallistui Rumban<\/i> ensimm\u00e4isen numeron p\u00e4\u00e4toimittamiseen marraskuussa 1983. Lis\u00e4ksi h\u00e4n toimi lahtelaisen Vau!!-yhtyeen solistina. \u201dM\u00e4d\u00e4ntynyt syd\u00e4n<\/a>\u201d (1981) soi uuden aallon harjalla, ylpe\u00e4sti.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
\u201dArt-Pate\u201d on pelastettu Jukka Lindforsin toimittamaan kokoomateokseen Pakko vatkaa \u2013 kirjoituksia popmusiikista\u00a0<\/i>(WSOY 2006, s. 301\u2013305). Lindforsin saatesanat tiet\u00e4v\u00e4t kertoa, ett\u00e4 Wittingsten\/Kivel\u00e4 ihaili Tom Wolfen ja Peter Yorkin kulttuurisosiologista journalismia. Molemmat ovat jaloja vaikuttimia, etenkin huonommin tunnettu York, jota my\u00f6s kotijumalani Michael Bracewell arvostaa.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Wittngstenin \u201dArt-Pate\u201d tekee suomirockille sen, mink\u00e4 Markku Eskelisen ja Jyrki Lehtolan J\u00e4lkisanat: Sianhoito-opas<\/i> (WSOY 1987) teki suomalaiselle kertomakirjallisuudelle kolme vuotta my\u00f6hemmin: \u00e4lyllisen pahoinpitelyn. \u201dArt-Pate\u201d ei tosin sotkeudu j\u00e4lkistrukturalistiseen apparaattiin kuten J\u00e4lkisanat<\/i>. Teksti soljuu brittil\u00e4isitt\u00e4in ja on kepe\u00e4\u00e4 my\u00f6s ilkeilless\u00e4\u00e4n. Wittingsten diagnosoi, sivaltaa ja nauraa p\u00e4\u00e4lle. \u201dArt-Pate\u201d on kehityskelpoisista ajatuksista irtisanoutuneen esteetin ty\u00f6t\u00e4, tyylin riemuvoitto, joka vastustaa sek\u00e4 leskisl\u00e4ist\u00e4 suomirockia ett\u00e4 musiikkikirjoittamisen velttouksia.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Suomirock syntyi t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti ennen punkia mutta hy\u00f6tyi punkin asenteista. Liian kirjaimellinen tulkinta sloganista \u201dkenest\u00e4 tahansa voi tulla rockt\u00e4hti\u201d mahdollisti laajamittaisen Saimaa-ilmi\u00f6n<\/i>. 1980-luvun suomirock on punk-ideologian lupsakan pervertoitumisen tulosta. Englannissa vastaavalta vinoumalta v\u00e4ltyttiin. Siell\u00e4 DIY-ihanne kantoi kauniimpaa hedelm\u00e4\u00e4. Wittingsten kirjoittaa:<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Ajattelutapa antoi syntym\u00e4ss\u00e4 olevalle 80-luvun avoimelle\/n\u00e4k\u00f6alattomalle j\u00e4lkimodernismille teoreettisen oikeuden ottaa vaikutteita suoraan kadulta. Modernistit ottivat sielt\u00e4 metelin, kuvaamataiteilijat graffitit ja sprayn, muotisuunnittelijat punk-lookin ja baletti breakin.<\/span><\/i><\/div>\n
<\/div>\n
T\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjant\u00e4hden alla valittiin kumikengille sopivat kulkureitit. Siteeraan pitk\u00e4sti. Iloitsen \u201dArt-Pate\u201d katkelmien tallentumisesta verkkoon:<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Suomessa lauseen<\/span><\/i> (\u201dKenest\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 voi tulla rockt\u00e4hti\u201d, toim. huom.) synnytt\u00e4m\u00e4 ajattelutapa ankkuroitui kuitenkin toisenlaiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Se sulautui vilkkaan ja vaivatta sellaisiin ajan ilmi\u00f6ihin kuin suora toiminta, kansanradio, Juice Leskinen presidentiksi ja Urpo Lepp\u00e4nen ministeriksi, Vennamon paluu, rauhanmarssit, reilu meininki, Pahkasika-huumori, Esa Saarisen filosofiaa taskupainoksena rock-festivaaleille, Matti Pellonp\u00e4\u00e4 ja Sonja O -feminismi.<\/i><\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Inhokkiluettelon kiihdytt\u00e4m\u00e4 Wittingsten vet\u00e4\u00e4 henke\u00e4 ja nime\u00e4\u00e4:<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
T\u00e4m\u00e4 on ajattelutapa, josta on nyttemmin siinnyt johtava suomalainen taidesuuntaus: Art-Pate ja tavallisen ihmisen esiinmarssi.<\/span><\/i><\/div>\n
<\/div>\n
Mainitsemani Kauko R\u00f6yhk\u00e4 laulaa rockia suomeksi. H\u00e4n eroaa Art-Pate-liikkeest\u00e4 arroganssillaan. Art-Pate-artisti ei tyypillisesti julistaudu messiaaksi tai kiinnostu okkultismista. Vaikka Arnold Wittingsten on urbaani snobihahmo, ratkaiseva jakolinja ei kulje maakuntien ja p\u00e4\u00e4kaupungin v\u00e4lill\u00e4. Art-Pate vannoo tavanomaisuuden nimiin, anti-Pate korostaa taiteellista erityislaatuisuuttaan. Art-Pate on maantieteest\u00e4 riippumatonta normaaliutta, unelmaa autenttisesta el\u00e4m\u00e4ntunnosta. Se on kyykistyess\u00e4 paljastuva persvako, antimystinen ja saunakaljainen voima, tarvittaessa tunteikas. Wittingsten tarkentaa:<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Taiteelliselta dimensioltaanhan Patea on hyvin vaikea erottaa klassisesta suomalaisesta iskelm\u00e4laulajasta. Pateen on seitsem\u00e4nkymmenluvun alussa tarttunut vain pitk\u00e4 tukka ja saman vuosikymmenen lopulla nahkatakki. Mutta muuten n\u00e4en h\u00e4ness\u00e4 aina Tukkijoella-painajaisen; Pihtiputaan Saapasjalkarockin lankkulava muistuttaa h\u00e4nen levitettyjen jalkojensa alla tukkiriuttaa, jolla h\u00e4n seilaa kohti suomalaisiin geeneihin sidottua pimeyden ydint\u00e4.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Art-Pate-suuruuksien ohjelmallistama aitous<\/i> riepoo Wittingsteni\u00e4. H\u00e4n tuhahtaa Martti Syrj\u00e4lle, joka on tuntemattomaksi j\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 haastattelussa ilmaissut vihaavansa Mattia ja Teppoa, koska n\u00e4m\u00e4 huijaavat yleis\u00f6\u00e4\u00e4n:<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
T\u00e4m\u00e4 on merkitt\u00e4v\u00e4 ja vedenjakajamainen taidekritiikin kannanotto. Martti Syrj\u00e4st\u00e4 poiketen tied\u00e4n nuoremman polven kriitikoita, jotka \u2013 p\u00e4invastoin \u2013 pit\u00e4v\u00e4t huijaamista parhaana taiteena. Luulen, ett\u00e4 he ajattelevat puhtaan matemaattisesti: tietoisuuden lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 my\u00f6s tietoisuuden huijaamisesta t\u00e4ytyy lis\u00e4\u00e4nty\u00e4. Mutta Art-Patella ei ole tietoisuusongelmia. Ajattelu ei kuulu siihen.<\/span><\/i><\/div>\n
<\/div>\n
K\u00e4rjistys on ep\u00e4tarkka. Ajattelu kuului Art-Paten kantais\u00e4n Juice Leskisen taiteeseen. H\u00e4nh\u00e4n oli kielellinen virtuoosi ja t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 poikkeusyksil\u00f6. Mutta koska Leskinen valjasti lahjansa Rovaniemen markkinoilla<\/i>\u00a0 -henkiseen leukailuun ja maskuliiniseen katumukseen, h\u00e4n onnistui vaikuttamaan yhdelt\u00e4 meist\u00e4. Syntyi jakomielinen hype \u2013 Art-Paten ennenaikainen ja pitk\u00e4kestoinen versio Perussuomalaisten jytkyst\u00e4 \u2013\u00a0 joka nosti Juicen kansallissankariksi. Leskisess\u00e4 saatiin sek\u00e4 nero ett\u00e4 kaltainen: sukulaismiehen rivot jutut millintarkasti riimiteltyn\u00e4.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Itsetietoinen art-pateus on primitiivist\u00e4 art-pateutta vaarallisempaa. Pate Mustaj\u00e4rvi \u2013 jota\u00a0<\/span>Wittingsten ei edes k\u00e4sittele \u2013 ja Olli Lindholm ovat sympaattisia lavat\u00e4hti\u00e4 verrattuna Leskiseen ja Syrj\u00e4n veljeksiin, jotka kykenev\u00e4t leikittelem\u00e4\u00e4n suomirockin peruselementeill\u00e4. Eppu Normaali on mainostoimistotason valinta punk-taustaisen Art-Pate-orkesterin nimeksi. Vuonna 1982 Syrj\u00e4t luottivat verkkarijalkaiseen imagoonsa ja rohkenivat kirjoittaa \u201dMurheellisten laulujen maan\u201d. Kansallisen synkkyyden stereotypioilla pelaava kappale tulkittiin uudeksi kansallislauluksi. Uskon, ettei v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrys tullut Martti Syrj\u00e4lle yll\u00e4tyksen\u00e4.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Silm\u00e4nisku kuuluu pirullisimpaan Art-Pateen. Jotkut korostavat Art-etuliitett\u00e4\u00e4n niin tyylikk\u00e4\u00e4sti, ett\u00e4 pateus uhkaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 tunnistamatta:<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Kaurism\u00e4et sotkevat omituisesti Art-Patea ranskalaisiin esikuviinsa.<\/span><\/i><\/div>\n
<\/div>\n
Wittingstenin esseen ohesta l\u00f6ytyy \u201dArt-Pate-koodikartta\u201d, joka tarjoaa mahdollisuuden sijoittaa vuoden 1984 j\u00e4lkeisi\u00e4 Pate-ilmentymi\u00e4 jatkumoon. Kokeillaan. Otsikon \u201dAktit\u201d alle Wittingsten listaa muiden muassa Tuuliajolla-kiertueen, Anssi Kukkosen katoamisen -79, SMP:n tai Vitun \u00e4\u00e4nest\u00e4misen ja suomalaisten matkat Roskildeen. PS-jytkyn ohella jatkaisin listaa ainakin Nelj\u00e4n baritonin \u201dPop-musiikkia\u201d -singlen ilmestymisell\u00e4 -97, Jonna Tervomaan n\u00e4nnikohulla -04 ja Pasi Nurmisen ilmaveivill\u00e4 -11.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
\u201dHerhil\u00e4iset\u201d-osastoon Wittingsten sijoittaa Matti Pellonp\u00e4\u00e4n, Esa Saarisen, minihameisen Outi Poppin, Kaurism\u00e4en veljekset, Anssi Tikanm\u00e4en, Appo Hurulan ja Jukka T\u00f6rm\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on ristivetoinen kategoria, jossa pseudoter\u00e4v\u00e4 pateus hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 muun muassa taiteen, median ja kyl\u00e4hulluuden suojista. T\u00e4ydent\u00e4isin joukkoa<\/span><\/div>\n
esimerkiksi Madventures<\/i>-duolla, Tuomas Kyr\u00f6ll\u00e4, Rosa Meril\u00e4isell\u00e4 ja A.W. Yrj\u00e4n\u00e4ll\u00e4, jonka CMX-yhtye osallistui vuoden 2006 Tuuliajolla-kiertueelle. Viel\u00e4 1990-luvun alussa Yrj\u00e4n\u00e4 olisi ollut liian hardcore ja mystinen moiselle kes\u00e4retkelle.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Oman lukunsa Art-Paten nykyisyyteen kirjoittavat Lauri T\u00e4hk\u00e4n, Jouni Hynysen ja Arttu Wiskarin kaltaiset artistit, joiden patemaisuus ylitt\u00e4\u00e4 Juice Leskisen ja Eppu Normaalin l\u00e4ht\u00f6tason. Cheek taas on synnytt\u00e4nyt Art-Pate-deluxen. Vain el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/i> kuuluu Art-Pate-goes-senile-osastoon yhdess\u00e4 Tartu mikkiin<\/i> -ohjelman ja Hectorin toistuvien j\u00e4\u00e4hyv\u00e4iskiertueiden kanssa.<\/span><\/div>\n
<\/div>\n
Soveltamista on vaikea lopettaa. Kiitos, Arnold\/Kari. Orwellin vuonna olit nerokas.<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Hymyn kansi houkuttelee marraskuussa 2014: \u201dJuice uhattiin tappaa!\u201d My\u00f6s Leskisen viimeiset sanat…<\/p>\n","protected":false},"author":113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":"matkailu","themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/1.bp.blogspot.com\/-QckkuPLTXmo\/VGxNH3ZqqXI\/AAAAAAAAAV0\/6Vy5EYt16tk\/s1600\/art-pate-kuva.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/65"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/users\/113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=65"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":171,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/65\/revisions\/171"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=65"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=65"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=65"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}