{"id":74,"date":"2014-08-19T19:16:00","date_gmt":"2014-08-19T16:16:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/08\/19\/kaksi-eurooppaa\/"},"modified":"2014-08-19T19:16:00","modified_gmt":"2014-08-19T16:16:00","slug":"kaksi-eurooppaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/kaksi-eurooppaa\/","title":{"rendered":"Kaksi Eurooppaa"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>Loistokas
\nSuede esiintyi kes\u00e4n 2014 Ruisrockissa. Lily Allenin ja The Offspringin nimet
\noli painettu festivaalin mainoksiin suuremmalla, Wiz Khalifan ja Phoenixin yht\u00e4
\nsuurella kirjasinkoolla kuin Sueden. Rumba<\/i>
\nkuvaili<\/a> Brett Andersonin esiintymist\u00e4 \u201dviikonlopun merkitt\u00e4vimm\u00e4ksi
\nnostalgiatripiksi\u201d \u2013 The Offspringin ohella. My\u00f6s Helsingin Sanomat<\/i> keksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4<\/a> n-sanaa: \u201dSuedessa on en\u00e4\u00e4 kyse
\npelk\u00e4st\u00e4 nostalgiasta\u201d. Fraasit \u201dmenneisyyden l\u00e4piluenta\u201d ja \u201dkulta-ajan
\ntavoittelu\u201d l\u00f6ysiv\u00e4t my\u00f6s paikkansa arviotekstiin, joka on kirjoitettu leikkis\u00e4n
\nSuede vs. Phoenix -kaksinkamppailun muotoon. J\u00e4lkimm\u00e4inen, tympe\u00e4 ranskalainen
\nRubik-kopio, vei Hesarin mukaan voiton.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSeurasin
\nSueden energist\u00e4 uudelleentulemista kolmannesta rivist\u00e4. Kotiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni
\nturhauduin ylenkatsetta, ik\u00e4rasismia ja ennakkoasetuksia pursuvia kommentaareja
\nlukiessani. Suunnittelin sylkev\u00e4ni vastalausemaisen live-arvion: kuinka
\nidioottimaista on rangaista artistia siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on luonut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4
\ntaidetta muutama vuosi sitten, kuinka rigoristista on musiikkijournalismin
\nfiksoituminen aikaan ja aikakausiin. Annoin olla, my\u00f6h\u00e4styin sosiaalisen median
\naikaj\u00e4nteell\u00e4 ja seksihelle loppui.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNyt
\non syksy. Ajattelin kiitt\u00e4\u00e4 Brett Andersonia kehumalla kappaletta, jota h\u00e4n ei
\nedes laulanut Turussa. Purnaan siin\u00e4 sivussa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSuedesta
\npuhuminen tuntuu olevan mahdotonta ilman sen paljastamista, ett\u00e4 yhtyeen
\nj\u00e4senet olivat 1990-alussa nuorempia kuin nyky\u00e4\u00e4n. Tavallaan t\u00e4m\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.
\nSueden merkkiteokset ylist\u00e4v\u00e4t joko suoraan \u2013 \u201dSo Young\u201d, \u201dHeroine\u201d \u2013 tai l\u00e4hes
\nsuoraan \u2013 \u201dTrash\u201d, \u201dThe Wild Ones\u201d \u2013 kimmoisaa ihoa ja vastuuttomuutta. Aika on
\nn\u00e4iss\u00e4 lauluissa alleviivatun katoavaista, mutta on yksinkertaistavaa leimata
\nSuede teinioodikoneeksi, joka puksutti silloin joskus. Heid\u00e4n lauluissaan
\nvaikuttaa my\u00f6s toinen, j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neempi aika: <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n
<\/object><\/div>\n

<\/p>\n

\n
\n<\/div>\n

\u201dEurope
\nis Our Playground\u201d julkaistiin vuonna 1996 \u201dTrash\u201d-singlen k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolella. Yll\u00e4
\nkuultavan version Suede \u00e4\u00e4nitti B-puolikokoelmalleen Sci-Fi Lullabies<\/i> (1997). Vasta uudelleentulkinnan alataajuusdramatiikka
\npiirt\u00e4\u00e4 kappaleen sanoman n\u00e4kyviin. Kuten Sueden yst\u00e4v\u00e4t tiet\u00e4v\u00e4t, nimitys Sci-Fi Lullabies<\/i> viittaa Dog Man Star<\/i> -albumin avauskappaleeseen
\n\u201dIntroducing the Band\u201d. Turussakin yhtye aloitti esiintymisens\u00e4 virallisella
\njohdannollaan, jossa Anderson uhittelee dystopialla:<\/o:p><\/span><\/div>\n

\n<\/div>\n
\nAnd
\nas the sci-fi lullaby starts to build<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nSee
\nthem whipping all the women, cracked governments killed<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\nOh,
\nlet the century die to violent hands<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDog Man Starin<\/span><\/i> keskeisteoksen \u201cThe Asphalt
\nWorldin\u201d ohella \u201cEurope is Our Playground\u201d on tyylipuhtain esimerkki Sueden
\nhahmottelemasta scifi-kehtolaulun lajityypist\u00e4. Kappale kuulostaa Sci-Fi Lullabiesin<\/i> kansikuvassa
\nmakaavalta avaruusaluksen torsolta. Ollaan post-apokalyptisessa tilassa, jossa
\nnuoruus on kylmennyt ja kauneus mekanisoitunut. Eurooppa on leikkikentt\u00e4mme,
\nkoska se on tyhjentynyt tunteiden kaltaisista inhimillisist\u00e4 sidoksista. Heroiinin
\nseisauttama idoli\/kyborgi, kuin parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hnyt Ziggy Stardust,
\ntuijottaa strippari kainalossaan Brandenburgin porttia ja tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 voisi
\nhalutessaan ostaa puolet Berliinist\u00e4. Huomenna horjutaan saman seisahduksen
\nvallassa Lontoossa, jonka historiallinen loisto merkitsee yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n ja paljon.
\nRun with me baby, now<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSueden
\nhurmahittien nuoruus on ihanaa ja myrkyllist\u00e4. Singlen A-puolella sin\u00e4 ja min\u00e4
\nolemme viel\u00e4 viehke\u00e4\u00e4 roskaa. B-puolen \u201dEurope is Our Playgroundissa\u201d j\u00e4ljell\u00e4
\novat kondomin k\u00e4\u00e4reet ja lasillinen myrkky\u00e4. Sit\u00e4 niell\u00e4\u00e4n Heathrow\u2019n
\nlentoasemalla tai Camber Sandsin paahteessa, jossa paparazzit v\u00e4ijyv\u00e4t
\naurinkotuoliin nukahtavaa Brett Andersonia. Futuristinen krapula jyskytt\u00e4\u00e4,
\nmutta on edett\u00e4v\u00e4 \u2013 from peepshow to
\ndisco<\/i>. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n\u201dEurope
\nis Our Playground\u201d tapahtuu l\u00e4himenneisyyden ja tulevaisuuden sekamelskassa,
\njossa nostalgian kaltainen ilmi\u00f6 ei voi toteutua. Anderson laulaa
\nostoskeskuksiin ja terminaaleihin tottuneelle supermodernille ihmiselle ja
\nsyyllist\u00e4\u00e4 taitavasti, itsekritiikin kautta. Ennen kaikkea \u201dThe Asphalt
\nWorldin\u201d ja \u201dEurope is Our Playgroundin\u201d kaltaiset kolhot urbaniteetit osoittavat,
\nett\u00e4 Suedessa on edelleen kyse muusta kuin \u201dbrittipopin\u201d tekohengityksest\u00e4.
\nN\u00e4iden kehtolaulujen tulevaisuus on t\u00e4\u00e4ll\u00e4, eurooppalaisiin p\u00e4\u00e4kaupunkeihin suunnatuissa
\nviikonloppulomissa, keh\u00e4teill\u00e4, y\u00f6kerhoissa: kun kaikki on mahdollista ja
\nmerkitsee vain hiukan.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n***<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTakerruin
\nmy\u00f6hemmin kes\u00e4ll\u00e4 lauluun, jonka Eurooppa-suhde sattuu asettumaan t\u00e4ydelliseen
\noppositioon \u201dEurope is Our Playgroundin\u201d kanssa. Jos sen esitt\u00e4j\u00e4 saapuisi
\nSuomeen, nostalgiakirves heiluisi, paradoksaalista kyll\u00e4, v\u00e4hemm\u00e4n kuin Sueden
\ntapauksessa. Paradoksaalista siksi, ett\u00e4 Roxy Musicin uroteoista on kulunut
\npuolet enemm\u00e4n aikaa kuin Dog Man
\nStarista<\/i> tai Coming Upista<\/i>. Mutta
\nkoska Bryan Ferry kuuluu veteraanisarjaan, h\u00e4nt\u00e4 ei syytett\u00e4isi \u201dkadotetun
\nkulta-ajan tavoittelusta\u201d. Sen sijaan keskitytt\u00e4isiin m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n,
\nmillaisessa kunnossa h\u00e4n on, kuinka vanhus jaksaa heilua \u2013 ik\u00e4rasismin muotoja
\nn\u00e4m\u00e4kin.<\/o:p><\/span>
\n
<\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/object><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYleisnero
\nBrian Eno poistui Roxy Musicista ennen kolmatta pitk\u00e4soittoa Stranded<\/i> (1973), jota h\u00e4n poissaolostaan
\nhuolimatta pit\u00e4\u00e4 yhtyeen parhaana. Eno ei erehdy. Roxy Music on hahmotettavissa
\nprojektiksi, jossa korkean taiteen ihanteet salakuljetetaan pop-kulttuuriin
\nsiten, ettei kumpikaan taho joudu antamaan periksi. Strandedilla<\/i> elitismin ja bailauksen balanssi tuntuu
\nt\u00e4ydellisimm\u00e4lt\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n\u201dA
\nSong for Europe\u201d valtaa albumin B-puolen koristeellisella, plyysiverhoisella
\nkaipuulla. Jos Sueden tunnekylm\u00e4n leikkikentt\u00e4-Euroopan viitepisteit\u00e4 ovat
\nlentoasemat ja diskot, Bryan Ferry istuu smokissaan Seinen rannalla ja nyyhkii
\nmenneen loiston per\u00e4\u00e4n. Notre Dame luo veden pintaan \u201dyksin\u00e4isen varjon\u201d, kun
\nrakastetun ohella sek\u00e4 vanhakantainen sivistys ett\u00e4 kauneuden ideaali ovat
\nkatoamassa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNothing
\nis there for us to share but yesterday<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nLaulullaan
\nFerry hiipii melankolisten modernin kavahtajien jatkumoon heti Flaubert\u2019n kannoille. Suuret taideteokset syntyv\u00e4t kaiken pilalle menemisen
\nilluusiosta, ja \u201dA Song for Europe\u201d on korostetun suuri, siltojen ja
\nkatedraalien kokoluokkaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJos
\nRuisrockin festivaalikansa olisi hein\u00e4kuussa ajatellut kuten \u201dA Song for
\nEuropen\u201d kertoja, musiikkimedian analyysi nostalgiatripist\u00e4 olisi aukoton.
\nTotta kai paikalla oli kuihtuneen puberteettinsa kaipaajia, jotka eiv\u00e4t
\npalkkaty\u00f6t\u00e4\u00e4n lukuun ottamatta ole suhtautuneet mihink\u00e4\u00e4n intohimoisesti sitten
\nkes\u00e4n 1996. Oli heit\u00e4kin, joiden mielest\u00e4 Suede on viimeisi\u00e4 oikeita b\u00e4ndej\u00e4<\/i>. He tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4t niin
\nkutsutun \u201duuden musiikin\u201d, koska eiv\u00e4t vaivaudu tarkistamaan ihanteitaan.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nLuulen
\nsilti, ett\u00e4 suurin osa Sueden hein\u00e4kuisen esityksen lumoamista ei muistellut,
\nkaivannut tai nyyhkinyt joen varrella. He h\u00e4mm\u00e4steliv\u00e4t karismaattista Brett
\nAndersonia ja liittyiv\u00e4t \u201dKilling of a Flashboyn\u201d kertos\u00e4keeseen koska ovat
\noivaltaneet Sueden nerokkuuden kaksikymment\u00e4, kymmenen tai kaksi vuotta sitten
\n\u2013 sama se. Heille Suede ei ole er\u00e4\u00e4n aikakauden b\u00e4ndi vaan b\u00e4ndi, jonka
\ntuotannon keskeisin teema sattuu olemaan nuoruus.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span>
\n46-vuotias Brett Anderson olisi korni ilmestys ainoastaan, jos \u201dSo Young\u201d olisi
\nh\u00e4nen ainoa moodinsa. <\/span>Dog Man
\nStarin<\/i> tai \u201dEurope is Our Playgroundin\u201d valloittamat tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 Sueden
\ntaide katsoo kauemmas, osittaisen tulevaisuuden hyhm\u00e4\u00e4n.<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Loistokas Suede esiintyi kes\u00e4n 2014 Ruisrockissa. Lily Allenin ja The Offspringin nimet…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/-EvrzgZTenzo\/U_N0wf098oI\/AAAAAAAAARA\/U3lGVbbpR1s\/s1600\/sci-fi%2Blullabies.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/74"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=74"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/74\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=74"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=74"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=74"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}