{"id":75,"date":"2014-07-30T09:21:00","date_gmt":"2014-07-30T06:21:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/07\/30\/syrjahyppy-amerikkaan\/"},"modified":"2014-07-30T09:21:00","modified_gmt":"2014-07-30T06:21:00","slug":"syrjahyppy-amerikkaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/syrjahyppy-amerikkaan\/","title":{"rendered":"Syrj\u00e4hyppy Amerikkaan"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nKirjakaupassa
\npyrin muistuttamaan itse\u00e4ni: ei kannata ostaa teosta, jonka tulee lukemaan vain
\nkerran. Kirjastot ovat t\u00e4t\u00e4 varten. Lainakokeilujen perusteella kirjat saattavat
\nedet\u00e4 ostopakkovaiheeseen, ja kykyns\u00e4 osoittaneeseen teokseen sijoittaminen
\npalkitsee tulevaisuudessa. Varmoja valintoja olennaisempaakin on kohdistaa
\nkirjahankintansa kokoomateoksiin, joita ei ole tarkoitettu luettavaksi
\nj\u00e4rjestelm\u00e4llisesti alusta loppuun. Jos esimerkiksi Joan Didionin
\nasiaproosatuotannon kattavan j\u00e4rk\u00e4leen We
\nTell Ourselves Stories in Order to Live<\/i> lainaisi kirjastosta, iskisi turha
\nhuoli kymmenien esseevalioiden pikalukemisesta ennen laina-ajan umpeutumista.
\n30 euroa hampaat irvess\u00e4 sijoittanutta teos palvelee vuosikaudet.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nT\u00e4n\u00e4
\nkes\u00e4n\u00e4 uskon tehneeni ainakin yhden Didion-sarjaan ylt\u00e4v\u00e4n hankinnan, kun
\nuskalsin puolen vuoden harkinnan p\u00e4\u00e4tteeksi investoida Michael Bracewellin
\ntaide-esseevalikoimaan The Space Between<\/i>.
\nMuutamat kokoelman teksteist\u00e4 voi lukea verkkoversioina esimerkiksi frieze<\/i>-lehden kattavasta arkistosta<\/a>,
\njohon linkkasin my\u00f6s taannoisessa Bracewell-hehkutuksessani<\/a>.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSentti\u00e4k\u00e4\u00e4n
\nen hukannut, vaikka materiaali onkin osin tuttua. Pop-kulttuurin, elokuvan ja
\nkirjallisuuden l\u00e4vist\u00e4m\u00e4t kuvataidetutkielmat lavenevat hitaan lukemisen
\nkeitaiksi, joita tyylik\u00e4s taitto ja Bracewellin itsens\u00e4 valitsemat kuvitukset
\nt\u00e4ydent\u00e4v\u00e4t. The Space Between <\/i>on
\ntakuulla hienoimpia omistamiani esineit\u00e4<\/i>
\n\u2013 vaikkei t\u00e4m\u00e4 olekaan paljon sanottu.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nRichard Hamilton, Bryan Ferry,
\nGilbert & George, Bridget Riley, E. M. Forster\u2026 <\/span>Bracewellin spektri on n\u00e4iss\u00e4(kin)
\nteksteiss\u00e4 lamauttavan laaja \u2013 ja brittil\u00e4inen. Andy Warhol paljastuu ainoaksi
\nyhdysvaltalaiseksi taiteilijaksi, jota kohtaan Bracewell osoittaa toistuvaa
\nkiinnostusta. Ilke\u00e4mieliset saattavat pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kotimaakeskeisyytt\u00e4\u00e4n
\nheikkoutena. Assosiaatioketjut yltyv\u00e4t brittil\u00e4isitt\u00e4in hurjiksi, mutta paikoin
\nBracewellin lukija todella joutuu ihmettelem\u00e4\u00e4n, eik\u00f6 USA:sta tai
\nmanner-Euroopasta l\u00f6ytyisi yht\u00e4 lailla t\u00e4rkeit\u00e4 viitepisteit\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPoikkeus
\nei vahvista s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4. Poikkeus pikemminkin tuhoaa s\u00e4\u00e4nn\u00f6n tai osoittaa, ett\u00e4
\ns\u00e4\u00e4nt\u00f6 oli alkujaankin kuvitteellinen. Michael Bracewell lienee Britannian
\nbrittil\u00e4isin asiaprosaisti, mik\u00e4 ei est\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kirjoittamasta briljanttia
\nesseet\u00e4 1960-luvun lopun yhdysvaltalaisesta populaarikulttuuri-ilmastosta. <\/span>The Outer Limits of Softcore: How a Paradise was Lost
\non the Frontiers of Country Rock<\/span><\/i> (2007) palaa saarivaltakuntaan
\nainoastaan lyhyess\u00e4 Philip Larkin -viittauksessaan. <\/span>Muuten Bracewell keskittyy
\ner\u00e4\u00e4seen Atlantin takaisen nuorisokulttuurin kiinnostavimmista k\u00e4\u00e4nnekohdista: hippikulttuurin
\nm\u00e4d\u00e4ntymisvaiheeseen, jolloin vapaan
\nrakkauden ihanteet polkeutuivat Helvetin enkelien ja Saatanan kirkon jalkoihin.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe Outer Limits of Softcore<\/span><\/i> nousee muutaman lukukerran
\nperusteella hippirappiokuvausten eliittiin Gary Valentine Lachmanin Tajunnan alkemistien<\/i>, Michel
\nHouellebecqin Alkeishiukkasten<\/i> sek\u00e4
\nedell\u00e4 mainitun Joan Didionin Slouching Towards
\nBethlehemin<\/i> rinnalle. Essee on alkujaan kirjoitettu k\u00e4sitetaiteilija Jamie
\nShovlinin kirjajulkaisuun A Dream
\nDeferred<\/i>, jonka p\u00e4\u00e4asiallisen sis\u00e4ll\u00f6n muodostavat Shovlinin soft rock
\n-kansikuvituksia hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4t taideteokset. Bracewellin The Space Betweeniin<\/i> valitsemassa valokuvassa Shovlin on sitonut
\nj\u00e4ttim\u00e4isen betonimurikan roikkumaan Tim Buckleyn Starsailor<\/i>-albumia py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4n LP-soittimen ylle. Viritelm\u00e4n
\ntaustalla n\u00e4kyy suurennos The Eaglesin Hotel
\nCalifornian <\/i>kannesta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nShovlinin
\nteos luo akuutin uhkan tuntua. Bracewell kertoo, mist\u00e4 pelko syntyy, mutta
\nj\u00e4tt\u00e4\u00e4 Shovlinin ty\u00f6t analysoimatta ja keskittyy tsiljoona kertaa tutumpaan \u201dHotel
\nCaliforniaan\u201d, tuohon country-vaikutteisen soft rockin monoliittiin. Ratkaisu
\non ovela. The Outer Limits of Softcoresta<\/i>
\nmuotoutuu Shovlin-kommentaari, joka ei kommentoi Shovlinia vaan luo
\nsanataidetta h\u00e4nen rinnallaan, antaa murikan olomuodon ottaneelle Damokleen
\nmiekalle moninkertaisen painoarvon:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nWith
\nits drowsily calypso, seemingly feel-good guitar lines juxtaposed against a
\ndeceptively laid-back lyric, \u201dHotel California\u201d was on first listening barely
\nidentifiable as a semi-ironical account of personal, national and spiritual
\ndereliction.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEih\u00e4n
\n\u201cHotel Californian\u201d kepe\u00e4n pelottavuuden huomaamiseen tarvittaisi Michael
\nBracewellia. The Eaglesin solisti Don Henley laulaa kimakalla \u00e4\u00e4nell\u00e4\u00e4n aavikon
\nkeskelt\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4st\u00e4 hotellista, jossa juodaan vaaleanpunaista shampanjaa,
\nvilkuillaan sis\u00e4katon peilej\u00e4 ja yritet\u00e4\u00e4n puukottaa \u201dpetoa\u201d. <\/span>Vastaanottovirkailijan
\nloppuhuomautus sinet\u00f6i tuomion: You can
\ncheck out any time you like but you can never leave<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDon
\nHenley on painottanut haastatteluissa, ett\u00e4 \u201cHotel California\u201d tulee tulkita
\nhedonismin ja t\u00e4hteyden rinnalla kulkevan ahneuden allegoriaksi. Ep\u00e4ilen,
\netteiv\u00e4t miljoonat The Eagles -hitin ostajat ole huomanneet t\u00e4t\u00e4. Hotelliin
\nkutsuvaa kertos\u00e4ett\u00e4 on kiva lallatella, ja lopuksi tarjoillaan perusteellinen
\nkitarasoolo. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nAvautuu
\nristiriita, jonka riitt\u00e4v\u00e4n laajakatseiseen tulkintaan tarvitaan kuin
\ntarvitaankin Michael Bracewellia. Brittisnobi lehahtaa preerialle kertomaan,
\nett\u00e4 \u201dHotel Californian\u201d voi n\u00e4hd\u00e4 musertuneen hippiutopian j\u00e4lkeisen tyhji\u00f6n
\nt\u00e4ytt\u00e4neen pehmorockin kulminaatiopisteen\u00e4 ja hautakirjoituksena. Bracewellin
\nmukaan Foreignerin, Hall & Oatesin, Chicagon ja The Eaglesin kaltaisten
\nkorostetun rentojen jenkkiyhtyeiden 1970-lukulaisessa suosiossa on kansallisen
\ntrauman parantelun henke\u00e4. 1960-luvun lopulla pimeyden voimat olivat p\u00e4\u00e4sseet
\nliian perusteellisesti valloilleen. Verta vuodatettiin Vietnamin viidakon
\nlis\u00e4ksi Kent Staten kampuksella ja Sharon Taten makuuhuoneessa. Tarvittiin
\nuutta aamua, tuhoutuneen unelman j\u00e4lkeist\u00e4 anti-unelmaa, josta Bracewell
\nk\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nimityst\u00e4 new era of American
\nyoung middle-aged domesticity<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe
\nEaglesin fiktiivisen hotellin asukit t\u00f6kkiv\u00e4t \u201dpetoa\u201d veitsill\u00e4\u00e4n
\nmutta eiv\u00e4t saa pahaa hengilt\u00e4. Sit\u00e4 ei voisikaan tappaa. Lempe\u00e4 syd\u00e4nmaarock
\nsaattaa toimia hetkellisen\u00e4 laastarina, mutta Bracewellin mukaan \u201dHotel
\nCalifornian\u201d pedossa sykkii ikiaikaista amerikkalaista demonisuutta \u2013 samaa
\nvoimaa kuin Alfred Hitchcockin Psykon<\/i>
\nNorman Batesissa tai David Lynchin Twin
\nPeaksin<\/i> Bobissa. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n1960-luvun
\nhipit onnistuivat h\u00f6lm\u00f6ll\u00e4 valoisuudellaan vapauttamaan paljon pimeytt\u00e4, joka
\non muinakin aikoina odotellut l\u00e4ht\u00f6kuopissaan. Bracewell rinnastaa \u201dHotel
\nCalifornian\u201d oirehdinnan er\u00e4\u00e4seen kaksi vuosikymment\u00e4 varhaisempaan
\npop-hotelliin, jota Elvis Presleyn l\u00e4pimurtosingle \u201dHeartbreak Hotel\u201d (1956)
\nkuvaa. Kuten olettaa saattaa, Bracewell n\u00e4kee \u201dHeartbreak Hotelissa\u201d enemm\u00e4n,
\nkuin olettaa saattoi. Olen itsen\u00e4isestikin osannut kuunnella t\u00e4t\u00e4 Elviksen
\nparhaimpiin lukeutuvaa kappaletta bluesin parodiaksi yltyv\u00e4n\u00e4
\nsyd\u00e4nsurukuvauksena, mutta Bracewellin vihjaama kulttuurinen pohjavire on
\ntotisesti j\u00e4\u00e4nyt havaitsematta:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe
\nsong seems to articulate an ancient, sleepless neurasthenia within the heart of
\nAmerica\u2019s mythic identity.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nElvis
\nvoihkii kosmista, gootahtavaa yksin\u00e4isyytt\u00e4, jollaista m\u00f6yrii Yhdysvaltain
\nkollektiivisen alitajunnan pohjakerroksissa. \u201dLonely Streetill\u00e4\u201d sijaitsevasta
\nhotellista hahmottuu Bracewellin rinnastuksen my\u00f6t\u00e4 l\u00e4hes yht\u00e4 karmiva paikka
\nkuin Batesin motellista tai Twin Peaksin<\/i> Black Lodgesta, mit\u00e4 voi pit\u00e4\u00e4 suurena
\nsaavutuksena.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSellainenhan The Outer Limits of Softcore <\/i>on. <\/span>Poikkeavasta USA-kontekstistaan
\nhuolimatta sit\u00e4 voi my\u00f6s pit\u00e4\u00e4 tyyppiesimerkkin\u00e4 Michael Bracewellin kyvyst\u00e4
\noutouttaa tuttua. Samalla h\u00e4n tutustuttaa outoon, sill\u00e4 ennen esseen lukemista
\nen ollut kuullutkaan Jamie Shovlinista, jonka tuotantoon ja taiteenfilosofiaan
\nsiet\u00e4isi perehty\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nPS: Vajailla hakutaidoillani en onnistu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n verkkoversiota The Outer Limits\u2026 –<\/i>esseest\u00e4. My\u00f6s The Space Betweenin<\/i> tavoittaminen
\nkirjastosta saattaa olla hankalaa. Harkitkaa puoli vuotta ja hankkikaa esine.<\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjakaupassa pyrin muistuttamaan itse\u00e4ni: ei kannata ostaa teosta, jonka tulee lukemaan vain…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/2.bp.blogspot.com\/-hU5lWKIf0tM\/U9iNDcYYu7I\/AAAAAAAAAP4\/cNGA3eUJHug\/s1600\/hotellikuva.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/75"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=75"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/75\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=75"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=75"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=75"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}