{"id":77,"date":"2014-07-03T09:16:00","date_gmt":"2014-07-03T06:16:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/07\/03\/oodi-cd-levylle\/"},"modified":"2014-07-03T09:16:00","modified_gmt":"2014-07-03T06:16:00","slug":"oodi-cd-levylle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/oodi-cd-levylle\/","title":{"rendered":"Oodi CD-levylle"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nHelsingin
\nlevykauppavalioihin kuulunut Stupido Shop ilmoitti kes\u00e4kuun lopussa
\nhakeutuvansa konkurssiin. Satoja euroja Ison Roobertinkadun ja sittemmin
\nHelsinginkadun myym\u00e4l\u00e4\u00e4n kantaneena olen pettynyt. Putiikki, josta on poistunut
\nH\u00fcsker D\u00fcn Zen Arcade<\/i> tai Ville
\nLeinosen Auringons\u00e4de \/ Pommisuoja<\/i>
\nkassissaan, ei koskaan poistu mielest\u00e4. Ennen kaikkea Stupidon tuho voimistaa
\nhaljua ja dystooppista n\u00e4kym\u00e4\u00e4 levykauppa-alan tulevaisuudesta. Jos edes luovan
\nluokan asuinkeskittym\u00e4ss\u00e4 sijaitsevalla, kohtuullisiin hintoihin ja
\nyst\u00e4v\u00e4lliseen palveluun panostavalla kaupalla ei ole mahdollisuuksia selviyty\u00e4
\nveloistaan, kuinka vuoden 2015 Joensuussa, Vaasassa tai Kuopiossa myyd\u00e4\u00e4n ainuttakaan
\nCD- tai vinyylilevy\u00e4?<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nFyysisen
\ntallenteen katoamisesta puhuttaessahan on tapana mainita, ett\u00e4 vinyyli on
\ntehnyt vahvan paluun. Mutta kuten Stupidon Aleksi Pahkala Helsingin Sanomien<\/i> haastattelussa (25.6.2014) toteaa, vinyylilevy
\non uusiosuosiostaan huolimatta erikoistuote, joka ei tavoita massoja.
\nEnemmist\u00f6\u00e4 on yli kahden vuosikymmenen ajan palvellut CD, yht\u2019\u00e4kkinen muinaisreliikki,
\njonka immateriaalisuuteen sitoutunut edistysajattelu on tuomitsemassa
\ntarpeettomaksi. Stupidon kuolemaa sivuavassa kolumnissaan kriitikko Oskari
\nOnninen julistaa<\/a> CD-formaatin \u201dmusiikin vanhainkodiksi\u201d, Prismojen
\nseniorivetoiseksi puuhasteluksi.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nToiset
\nulottavat madonlukunsa jopa tulevaisuuteen. Yleisradion<\/i>
\nviime marraskuussa haastattelema elektroniikkakauppias Petteri Tapio ei usko<\/a>, ett\u00e4
\nkatoava CD kykenee edes pienimuotoiseen renessanssiin, jollaiseen vinyyli on laatutietoisten
\nrock-kuluttajien keskuudessa kivunnut:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNiihin (CD-levyihin) ei liity
\nniin vahvoja tunnesiteit\u00e4 kuin ihmisill\u00e4 liittyi vinyyleihin.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYlen<\/span><\/i> uutinen ja Onnisen kolumni kertaavat
\nsynkki\u00e4 faktoja mutta tekev\u00e4t muutakin. Sanavalinnoista ja soitinkauppiaan lausunnosta
\npaistaa v\u00e4h\u00e4ttelev\u00e4 asenne, jolla sek\u00e4 Spotify-sukupolvi ett\u00e4 vinyylien yst\u00e4v\u00e4t
\nsuhtautuvat CD-levyyn. Varttuneemmat vinyylimaanikot muistavat CD:n
\n1980-lukulaisena juppiuutuutena, joka sy\u00f6ksi analogisen formaatin kirpputorien
\neteislaatikoihin. Heid\u00e4n nyrpeytens\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Se perustuu
\nhenkil\u00f6kohtaiseen pettymykseen. Jos olisin ollut paikalla havaitsemassa, kun
\nvoimalla markkinoitu digitaalik\u00e4tevyys sel\u00e4tti neulojen ja puolenvaihdon
\nvaivalloisuuden, en puolustaisi CD:t\u00e4. Tapion mainitsema \u201dtunneside\u201d rahinaan
\nja suuriin pahvikansiin sel\u00e4tt\u00e4isi pikkulevyn v\u00e4itetyn paremmuuden. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n2010-luvun
\ntallennevallankumous on erilainen ja perusteellisempi kuin 1980-luvun siirtym\u00e4
\nvinyylist\u00e4 CD-levyyn \u2013 muttei niin<\/i>
\nerilainen kuin halutaan n\u00e4hd\u00e4. Kuinka elektroniikkakauppias edes julkeaa
\nv\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei CD-levyihin liity yht\u00e4 vahvoja tunnesiteit\u00e4 kuin vinyyleihin?
\nPetteri Tapion kommentti mukailee tavarakapitalismille v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4
\najatusvinoumaa, jonka mukaan nykyisille ja riitt\u00e4v\u00e4n vanhoille massatuotteille
\nannetaan arvo, mutta \u00e4skett\u00e4isille naureskellaan. CD on melkein<\/i> t\u00e4t\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, siksi huvittava. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMekanismi
\nkuristaa vain, jos suostuu kuristumaan, toistaiseksi, sill\u00e4 CD-levyj\u00e4 on
\nedelleen runsaasti saatavilla. Tapiolle ja muille v\u00e4heksyjille kerrottakoon: hyv\u00e4
\nett\u00e4 on, sill\u00e4 rakastan CD:t\u00e4. Kyll\u00e4, rakastan lohkeilevaa muovikoteloa, k\u00e4teen
\nistuvaa levykett\u00e4 ja reunastaan rispaantunutta kansivihkoa. Eik\u00e4 rakkautta
\nvahvempaa tunnesidett\u00e4 ole. Edes halveksunta, jota tunnen tunnekylmi\u00e4
\nteknomaaneja ja sukupolveni uusvinyylifriikkien opportunismia kohtaan, ei ylit\u00e4
\nCD:t\u00e4 kohtaan tuntemaani l\u00e4mp\u00f6\u00e4. Olen kuunnellut t\u00e4rkeimpi\u00e4 artistejani l\u00e4hes
\nyksinomaan CD-levyilt\u00e4. Olisi outoa, jos satoja tai tuhansia kertoja
\nk\u00e4sittelem\u00e4\u00e4ns\u00e4 artefaktityyppiin ei muodostuisi suhdetta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nWalter
\nBenjamin olisi eri mielt\u00e4, mutta v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4 joihinkin yksitt\u00e4isiin
\nCD-esineisiin liittyy jopa auran<\/i> tuntemus.*
\nVuodesta 1996 l\u00e4htien olen asettanut soittimeeni saman kopion Black Sabbathin Master of Realitysta<\/i>. Vinyyliyksil\u00f6n
\nsaattaa tunnistaa vakiintuneista hyp\u00e4htelykohdista ja nauhoitetun kasetin
\nA-puolen viimeisen kappaleen loppusoiton keskeytymisest\u00e4, eik\u00e4 Master of Reality<\/i> -CD-levy\u00e4ni voikaan
\nt\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 erottaa toisista saman CD-painoksen Master of Realityista<\/i>. CD-yksil\u00f6n aura on sataprosenttisen
\nkuvitteellista ja sellaisena vahvaa. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun kokemusmaailmani
\nrajoissa originaali Master of Reality<\/i>
\n-kopio lakkaa toimimasta, menet\u00e4n arvaamattoman paljon.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n1990-luvulla
\npopulaarimusiikin taikapiiriin ajautuneet ovat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 CD:n lapsia. Varhaisessa
\nnuoruudessamme vinyyli merkitsi isien p\u00f6lyttyneit\u00e4 creameja ja eagleseja ja kasetti
\nsin\u00e4ns\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6kelpoista Walkmanin t\u00e4ytett\u00e4. Kuitenkin juuri CD oli se, mit\u00e4 pyydettiin
\njoululahjaksi ja k\u00e4siteltiin arvostavasti.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNormi
\nja ylellisyys yhdistyv\u00e4t vuosituhannen vaihteen CD:ss\u00e4. Samalla n\u00e4m\u00e4 120 tai 70
\nmarkkaa maksaneet levyt kuvastavat stabiilin ja mobiilin v\u00e4litilaa, jossa
\nY-sukupolveksi haukuttu ihmisjoukko on saanut kunnian varttua. CD:t ovat kulkeneet
\nkotibileiss\u00e4, festivaaleilla ja vanhemmilta lainatun auton soittimessa. Kes\u00e4
\n2001 on j\u00e4tt\u00e4nyt Razorblade Romancen<\/i>
\nkanteen halkeaman, joka muistuttaa sek\u00e4 liikkuvuudesta ett\u00e4 j\u00e4hmeydest\u00e4.
\nVinyyli kuuluu soittimen viereiseen hyllyyn ja iPod minne hyv\u00e4ns\u00e4 (lue: ei
\nminnek\u00e4\u00e4n). \u201dMuovinpala\u201d \u2013 joksi Oskari Onninen kolumnissaan CD:t\u00e4 kutsuu \u2013 on
\nvinyylilevyn tapaan rajallinen, k\u00e4tev\u00e4, muttei liian k\u00e4tev\u00e4 kokonaisuus.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJos
\nolisi olemassa tyhj\u00e4 p\u00f6yt\u00e4, jolta fraasin mukaan l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n liikkeelle,
\nkannattaisin vinyyli\u00e4 enk\u00e4 v\u00e4litt\u00e4isi CD:st\u00e4. LP:ss\u00e4 kaikki tuntuu j\u00e4rkev\u00e4sti
\najatellen t\u00e4ydellisemm\u00e4lt\u00e4, mutta koska olen kosketellut CD-levyj\u00e4 yht\u00e4 kauan
\nkuin Justin Bieber on el\u00e4nyt, minulla ei ole vaihtoehtoja. En pid\u00e4 t\u00e4t\u00e4
\ntragediana, sill\u00e4 CD on mainettaan uljaampi formaatti, jonka pikainen
\narvonnousu voisi antaa nykymuotoiselle levykaupalle muutaman elinvuoden lis\u00e4\u00e4.
\nTrendikk\u00e4iden kasettipaitojen ja vinyylisinglekellojen oheen tarvitaan \u201dI love
\ncompact disc\u201d -iskulausein koristettuja tuotteita, joita voisi myyd\u00e4 Siltasen
\ntai mbarin CD-teemaklubeilla.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEik\u00e4
\nalan murroksesta uutisoivien ja ilmi\u00f6t\u00e4 kommentoivien tahojen vastuuta tule v\u00e4heksy\u00e4.
\nCD:n roskamaine voi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n suurelta osin olla pitk\u00e4j\u00e4nteisen retorisen ty\u00f6n
\ntulosta. Helsinginkadulla ker\u00e4ttiin juhannuksen j\u00e4lkeen pieni mutta merkitt\u00e4v\u00e4
\nosa satoa, kun Stupido Shop poistui kartalta.          <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n——————————————<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/p>\n

\n*Tunnetuimmassa
\nesseess\u00e4\u00e4n Taideteos mekaanisen
\nj\u00e4ljent\u00e4misen aikakaudella<\/i> (1936) Benjamin esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 tallenteista ja
\nkopioista puuttuu ei-toisinnettavan taideteoksen \u2013 esimerkiksi
\nteatteriesityksen tai konsertin \u2013 aura, ainutlaatuinen oleminen ajassa ja
\npaikassa. Walter Benjaminista ei saa sen enemp\u00e4\u00e4 vinyylin kuin CD:n tai
\n\u00e4\u00e4nitiedostonkaan kannattajaa. H\u00e4nen mukaansa vaurio syntyi, kun taiteesta tuli
\nteollisuutta; yhdest\u00e4 toinen ja kaksituhatta samanlaista.<\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Helsingin levykauppavalioihin kuulunut Stupido Shop ilmoitti kes\u00e4kuun lopussa hakeutuvansa konkurssiin. Satoja euroja…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-iAmUC7J1M_0\/U7TyP3nz9tI\/AAAAAAAAAKE\/2aRs9ipwf1M\/s1600\/cd-kuva.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/77"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=77"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/77\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=77"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=77"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=77"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}