{"id":78,"date":"2014-06-19T09:50:00","date_gmt":"2014-06-19T06:50:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/06\/19\/ymmartaa-yksi-asia\/"},"modified":"2014-06-19T09:50:00","modified_gmt":"2014-06-19T06:50:00","slug":"ymmartaa-yksi-asia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/ymmartaa-yksi-asia\/","title":{"rendered":"Ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 yksi asia"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nTero
\nT\u00e4htinen pohtii Parnassossa<\/i> 3\/2014 kolumnin
\nja esseen eroa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSiin\u00e4 miss\u00e4 kolumni esitt\u00e4\u00e4 yhden
\nja poleemisen mielipiteen tai n\u00e4k\u00f6kulman, essee pyrkii kuvaamaan kokonaista
\npersoonaa, el\u00e4m\u00e4nkatsomusta ja henkil\u00f6kohtaista todellisuutta ja maailmaa
\nnoiden satunnaisten mielipiteitten takana. Kolumni on journalismia eli
\np\u00e4iv\u00e4perhonen ja siksi tuomittu kuolevaisuuteen ja pinnallisuuteen; essee taas
\non kaunokirjallisuutta ja pyrkii kohti taiteen kuolemattomuutta.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPuheenvuoro
\non laajemminkin ottaen tyhjent\u00e4v\u00e4. Lukekaa \u201dVihre\u00e4 neli\u00f6 ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t mielipiteet
\n\u2013 miksi emme viel\u00e4k\u00e4\u00e4n osaa lukea esseet\u00e4?\u201d, Parnasson<\/i> saa kirjastosta. Lukekaa t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen mink\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4
\np\u00e4iv\u00e4lehden esseeksi nimetty ylipitk\u00e4 kolumni tai Ylioppilaslehden<\/i> surkuhupaisa \u201dminiessee\u201d, huokaiskaa ja etsiytyk\u00e4\u00e4
\nJoan Didionin, Joseph Brodskyn tai vaikkapa T\u00e4htisen itsens\u00e4 esseistiikan pariin.
\nN\u00e4enn\u00e4isen samankaltaiset tekstilajit paljastavat fundamentaaliset eronsa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nT\u00e4htinen
\npainottaa esseen laadullista ylivertaisuutta kolumniin n\u00e4hden. Silti huomion
\nvoi kiinnitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s erilaisuuteen sin\u00e4ns\u00e4, arvottamatta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTuntuisi
\nabsurdilta pohtia viime torstain Turun
\nSanomien<\/i> ja Harry Salmenniemen Kivirivien<\/i>
\nkeskin\u00e4ist\u00e4 paremmuutta. Journalismi ja runous tavoittelevat eri asioita, eik\u00e4
\ntoiselle annetun henkisen panoksen ainakaan ideaalitilanteessa tulisi olla pois
\ntoiselta. Sama p\u00e4tee esseeseen ja kolumniin. Valveutuneen kansalaisen on syyt\u00e4
\nlukea molempia, koska kumpikaan ei sis\u00e4ll\u00e4 toista. J\u00e4ttim\u00e4inen kolumni ei muutu
\nesseeksi \u2013 joka puolestaan ajaa karille yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n lohkaista
\nirrallisuudessaan t\u00e4rke\u00e4n ajankohtaishuomion.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nArvostan
\nkolumniensa kolumnimaisuudesta tietoisia kolumnisteja, jotka eiv\u00e4t kolmessa tuhannessa
\nmerkiss\u00e4 yrit\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4 olemisen arvoitusta. Esimerkiksi Helsingin Sanomien<\/i> Jani Kaaron taskukokoinen kosmisuus v\u00e4sytt\u00e4\u00e4
\nminua. Sen sijaan samaan lehteen kirjoittava Tommi Uschanov \u2013 jonka painavimmat
\nmeritiit l\u00f6ytyv\u00e4t asiaproosahyllyst\u00e4 \u2013 synnytt\u00e4\u00e4 toistuvasti kovatasoisia
\np\u00e4iv\u00e4perhosia. Kolumnisti-Uschanov osaa ja uskaltaa olla triviaali, tarttua
\nyhteen seikkaan kerrallaan ja v\u00e4\u00e4nnell\u00e4 huomiotaan hetken. Giganttinen
\nlukeneisuus ja yhteiskunnallinen valveutuneisuus ovat h\u00e4nen valttikorttejaan,
\nmutta melkeinp\u00e4 suurempana ansiona pit\u00e4isin Uschanovin kyky\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 yksityiskohtien
\nrelevanssin, heitt\u00e4yty\u00e4 luomansa t\u00e4rkeyden varaan. Riitt\u00e4v\u00e4n
\nponnekkaasti kuvattu detalji tarrautuu lukijaansa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nN\u00e4in
\nhuomaan k\u00e4yneen Uschanovin liki vuoden takaiselle kolumnille \u201dEn ymm\u00e4rr\u00e4 (= en voi siet\u00e4\u00e4)\u201d<\/a>. Muistan syyskuussakin pit\u00e4neeni kirjoitelman n\u00e4kemyst\u00e4 osuvana:
\nkuinka ihmisill\u00e4 on tapana todeta, etteiv\u00e4t he ymm\u00e4rr\u00e4 asiaa tai ilmi\u00f6t\u00e4, kun
\nhe tosiasiassa eiv\u00e4t pid\u00e4 siit\u00e4. Ehk\u00e4 merkitsin asiasta muutaman rivin
\nmuistikirjaani, mutta pidemm\u00e4lle en Uschanovin kolumnia prosessoinut. Miksi
\nolisinkaan? Journalistinen mielipideteksti el\u00e4\u00e4 aamukahvin ajan ja p\u00e4\u00e4tyy
\npaperinker\u00e4ykseen sek\u00e4 onnistuttuaan ett\u00e4 ep\u00e4onnistuttuaan. Mutta nimenomaan
\nylpe\u00e4n pikkutarkkuutensa ansiosta \u2013 ei siit\u00e4 huolimatta \u2013 kolumni saattaa
\njatkaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 my\u00f6s seuraavan, sit\u00e4 seuraavan ja sit\u00e4 seuraavan aamun
\nkolumnin ilmestytty\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTommi
\nUschanovin \u201dEn ymm\u00e4rr\u00e4 (= en voi siet\u00e4\u00e4)\u201d s\u00e4ttii kliseisi\u00e4 puhetapoja s\u00e4ttim\u00e4ll\u00e4
\ner\u00e4st\u00e4 kliseist\u00e4 puhetapaa. Ei olekaan ihme, ett\u00e4 kolumni aktivoitui mieless\u00e4ni,
\nkun luin musiikkilehte\u00e4. Tarkemmin ottaen: kun luin Uncutin<\/i> The Cure -teemanumeroon lainattua katkelmaa NME<\/i>-lehden arviotekstist\u00e4 vuodelta 1981.
\n<\/span>Kriitikko Ray Lowry luonnehtii The Curen Faith<\/i>-albumia seuraavasti:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIt\u2019s
\nvery well played, beautifully recorded, and says absolutely nothing meaningful
\nin a fairly depressing way\u2026 I just can\u2019t understand what the driving force is
\nbehind albums like these.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nArvostelijan
\n\u201den ymm\u00e4rr\u00e4\u201d, jos mik\u00e4, tarkoittaa, ettei h\u00e4n sied\u00e4. The Curen pop-sielunmessu
\nkismitt\u00e4\u00e4 Lowrya. T\u00e4t\u00e4 h\u00e4n ei voi ilmaista, sill\u00e4 h\u00e4n on musiikkikriitikko,
\njoiden mielest\u00e4 laulu X \u201dei potki\u201d tai \u201dsaattaisi toimia paremmin liven\u00e4\u201d, kun
\nlaulu X on yksinkertaisesti kelvoton. Kevyen musiikin kritiikki perustaa
\nolemisensa arvottavien ja ymm\u00e4rrett\u00e4vien virkkeiden v\u00e4lttelylle. Lukiotasoisten
\neufemismien ja ep\u00e4tarkkojen verrokkien (Lowry kuvaa Faith<\/i>-aikaista The Curea \u201dPink Floydismin moderneiksi kasvoiksi\u201d) ryteik\u00f6ss\u00e4
\n\u201den ymm\u00e4rr\u00e4\u201d -muotoilu on, lamauttavaa kyll\u00e4, kotonaan. Voimallinen \u201dabsolutely
\nnothing meaningful\u201d -v\u00e4itekin on vesitett\u00e4v\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 jargonilla hyvin
\nsoitetusta ja kauniisti \u00e4\u00e4nitetyst\u00e4 albumista. <\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEhk\u00e4
\nLowry tarkoittaa mit\u00e4 sanoo. Varmastikaan h\u00e4n ei<\/i> ymm\u00e4rr\u00e4, mik\u00e4 on ajanut Robert Smithin voihkimaan uskonsa
\ntyhjyytt\u00e4 ja t\u00e4rkeytt\u00e4, koska sit\u00e4 ei ymm\u00e4rr\u00e4 Smith itsek\u00e4\u00e4n. Eik\u00e4 Lowry k\u00e4sit\u00e4,
\nmik\u00e4 on kuljettanut sormet \u201dAll Cats Are Greyn\u201d syntetisaattorikuvion tai \u201dThe
\nHoly Hourin\u201d bassolinjan vaatimille kohdille, koska sellaisen k\u00e4sitt\u00e4minen ei
\nole sen enemp\u00e4\u00e4 mahdollista kuin tarpeen. Olisiko Lowry rakastanut Faithia<\/i>, jos h\u00e4n olisi saanut
\nvedenpit\u00e4v\u00e4n varmuuden taustalla vaikuttaneista motiiveista? Olisiko auttanut
\npaljonkin, jos Lowrylle olisi promolevyn liitteen\u00e4 tarjottu Faithin<\/i> matemaattinen ratkaisukaava?<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTommi
\nUschanov kirjoittaa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOlen n\u00e4hnyt esimerkiksi
\noikeistolaisten kommentoivan vasemmistolaisia mielipidekirjoja sanomalla: \u201dEn
\nymm\u00e4rr\u00e4, miksi t\u00e4llaista julkaistaan.\u201d Samat oikeistolaiset kuitenkin
\njulistavat markkinoiden kaikkivoipaisuutta ja kuluttajien ostop\u00e4\u00e4t\u00f6sten
\nerehtym\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nLowryn
\nkaltaiset sielultaan vakaat musiikkitoimittajat janoavat pilkan aihetta yht\u00e4
\nvoimallisesti, kuin piiloiset ja overtit mustahuulet kaipaavat Faithin<\/i> toivottomuutta. Jos Ray Lowry
\nolisi Matti Apunen, erinomainen kolumnisti, h\u00e4n olisi ilmaissut tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4
\nt\u00e4sm\u00e4lleen, miksi \u201dt\u00e4llaisia albumeja\u201d julkaistaan. N\u00e4kemys olisi ollut
\nidioottimainen ja liituraitainen, mutta ainakin se olisi ollut n\u00e4kemys<\/i> eik\u00e4 pelkk\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen
\nverhottua antipatiaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPop-kritiikki
\nmuistuttaa mittakaavansa ja julkaisualustansa puolesta enemm\u00e4n kolumnia kuin
\nesseet\u00e4. Ray Lowryn kaltaisten v\u00f6ssyk\u00f6iden ajatuksia lukiessa toivoisi, ett\u00e4
\nkritiikki-instituution svengiosasto ottaisi reilusti mallia Tommi Uschanovin
\ntai edes Matti Apusen kolumnityylist\u00e4. Lukisin mielell\u00e4ni levyarvion, jossa
\nkriitikko k\u00e4sittelisi yht\u00e4
\narvosteltavan albumin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4 ajatusta, perusteellisesti ja tyylill\u00e4, eik\u00e4
\nk\u00e4ytt\u00e4isi puolta merkkim\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4\u00e4n joutavien taustatietojen luettelemiseen ja
\ntoista puolta erilaisten kliseeklustereiden rakenteluun. Esseem\u00e4isest\u00e4 pop-kritiikist\u00e4
\nvastaavasti on turha haaveilla, koska sellainen vaatisi toteutuakseen kuusi
\naikakauslehtiaukeamaa ja tekij\u00e4kseen Michael Bracewellin.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nTietenkin
\nparas vaihtoehto olisi kritiikkim\u00e4inen kritiikki, \u00e4lyllis-esteettinen ja tiivis
\ntutkielma taideteoksesta, mutta paljon v\u00e4hempikin on usein liikaa pyydetty.<\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tero T\u00e4htinen pohtii Parnassossa 3\/2014 kolumnin ja esseen eroa: Siin\u00e4 miss\u00e4 kolumni…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":3,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/1.bp.blogspot.com\/-_nIYcz1LzOc\/U6KFNCXak9I\/AAAAAAAAAJw\/Tcg4ZtQTg7w\/s1600\/V__E47B.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/78"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=78"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/78\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=78"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=78"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=78"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}