{"id":84,"date":"2014-03-21T09:10:00","date_gmt":"2014-03-21T07:10:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/03\/21\/rehellisyyden-variaatiot\/"},"modified":"2014-03-21T09:10:00","modified_gmt":"2014-03-21T07:10:00","slug":"rehellisyyden-variaatiot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/rehellisyyden-variaatiot\/","title":{"rendered":"Rehellisyyden variaatiot"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nAjattelin
\ntehd\u00e4 ainakin kaksi virhett\u00e4. Niist\u00e4 ensimm\u00e4inen on Paavo Haavikosta kirjoittaminen,
\nsill\u00e4 siihen ei ole lupaa. En sen enemp\u00e4\u00e4 palvo kuin inhoa Haavikkoa. Pid\u00e4n
\nuseista h\u00e4nen t\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja jossain m\u00e4\u00e4rin my\u00f6s Haavikko-nimisest\u00e4 karikatyyrista,
\njollainen kirjailija-kustantaja-lehtimoguli-provokaattorista on reilun 60
\nvuoden aikana muodostunut. Esikoisteos Tiet
\net\u00e4isyyksiin<\/i> ilmestyi vuonna 1951, ja kaikkiaan tuotanto ehti kasvaa yli 70
\nteoksen mittaan. Hattua on nostettava jo pelk\u00e4lle m\u00e4\u00e4r\u00e4lle. En kuitenkaan
\nkykene suhtautumaan Haavikkoon tunneper\u00e4isesti, mik\u00e4 usein vaikuttaa edellytykselt\u00e4
\nHaavikosta puhumiselle. H\u00e4nt\u00e4 palvotaan puolijumalana ja siteerataan taajempaan
\nkuin Oscar Wildea. Aika ajoin kaivataan uutta Haavikkoa t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n
\n2000-luvun Suomen k\u00f6yh\u00e4\u00e4 mielipideilmastoa, mutta toiset ovat kiitollisia
\nsiit\u00e4, ett\u00e4 arrogantti t\u00f6ks\u00e4yttelij\u00e4 alkaa hiljalleen unohtua nuoremmilta
\nsukupolvilta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nOlen
\nlukenut Haavikolta sek\u00e4 loistavaa ett\u00e4 keskinkertaista lyriikkaa ja proosaa.
\nSuurin osa niteist\u00e4 on viel\u00e4 avaamatta. Puut,
\nkaikki heid\u00e4n vihreytens\u00e4<\/i> (1966) ja Lasi
\nClaudius Civiliksen salaliittolaisten p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4<\/i> (1964) tuntuvat nyt ajatellen
\nt\u00e4rkeimmilt\u00e4, joskus korkealle arvostamani aforistiikka sit\u00e4 vastoin osoittelevalta
\npaasaamiselta. Mutta koska Haavikko-puhe kiertyy ja on tuleva kiertym\u00e4\u00e4n persoonan
\nymp\u00e4rille, nostan jalustalle h\u00e4nen omael\u00e4m\u00e4kerralliset teoksensa Yritys omaksikuvaksi<\/i> (1987), Vuosien aurinkoiset varjot<\/i> (1994) ja Prospero<\/i> (1995), jotka vast\u2019ik\u00e4\u00e4n
\np\u00e4\u00e4dyin lukemaan nopeassa sykliss\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nHaavikon
\nautobiografinen kolmikko vet\u00e4\u00e4 minua puoleensa siksikin, ett\u00e4 n\u00e4iden teosten
\ntapa piirt\u00e4\u00e4 omakuvaa poikkeaa merkitt\u00e4v\u00e4sti er\u00e4\u00e4st\u00e4 toisesta omakohtaisesta
\nprojektista, johon olen l\u00e4himenneisyydess\u00e4ni tutustunut. Siit\u00e4 kirjoittaminen
\non toinen virheeni. Norjalaisen Karl Ove Knausg\u00e5rdin kuusiosaisesta Taisteluni<\/i>-sarjasta on kohkattu viime
\nvuosina suunnattoman paljon. Miksi liitty\u00e4 kuoroon ja lis\u00e4t\u00e4 h\u00e4ly\u00e4? P\u00e4\u00e4osin
\nsiksi, ett\u00e4 Knausg\u00e5rd on minulle rakas vihollinen. En yleens\u00e4 tuhlaa aikaani
\nteoksiin, jotka tuskastuttavat tai tylsistytt\u00e4v\u00e4t. Taisteluni<\/i>-sarjan kahden ensimm\u00e4isen niteen parissa olen
\nvapaaehtoisesti viett\u00e4nyt tuntikausia, vaikken pid\u00e4 kumpaakaan onnistuneena
\nteoksena.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nNoteerasin
\nKnausg\u00e5rdin mielipuolisen hankkeen olemassaolon syksyll\u00e4 2011, kun Helsingin Sanomat<\/i> uutisoi sarjan
\np\u00e4\u00e4t\u00f6sosan her\u00e4tt\u00e4neen Norjassa kuohuntaa Anders Behring Breivikin joukkomurhan
\ntulehtuneessa j\u00e4lkitilassa. Sittemmin iso py\u00f6r\u00e4 on py\u00f6r\u00e4ht\u00e4nyt my\u00f6s Suomessa,
\nja Knausg\u00e5rdista on leivottu uudenlaisen kirjoitustyylin luojaa, armotonta
\ntotuudenpuhujaa ja t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessa jo kolmen kirjasyksyn tapausta.
\nEsimerkiksi Monika Fagerholmin mukaan teossarja \u201dtulee muuttamaan
\nkirjallisuutta\u201d, eik\u00e4 ihme, sill\u00e4 Fagerholm mainitaan Taisteluni<\/i>-sarjan toisessa osassa, viel\u00e4p\u00e4 positiivisessa hengess\u00e4.
\nJoka tapauksessa Taisteluni<\/i> vaikutti
\nja vaikuttaa kohtuuttomalta hankkeelta, jonka eskaloituminen kansainv\u00e4liseen
\nmassasuosioon ilahduttaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nItse
\nteosten toivoisin olevan parempia. Haluaisin todella pit\u00e4\u00e4 niist\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKnausg\u00e5rdin
\n\u2013 joka haastattelujen perusteella vaikuttaa \u00e4lykk\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja sympaattiselta
\nihmiselt\u00e4 \u2013 tyyli\u00e4 on kutsuttu maksimalistiseksi. Eli siin\u00e4 miss\u00e4
\nkaunokirjallisesta tekstist\u00e4 yleens\u00e4 jalostetaan koherentti kokonaisuus
\nkarsimalla ja tiivist\u00e4m\u00e4ll\u00e4, Knausg\u00e5rd on antanut niin sanotusti kaiken<\/i> tulla paperille, lis\u00e4nnyt
\nv\u00e4hent\u00e4misen sijaan. Ohjelmajulistuksena t\u00e4llainen kuulostaa viehke\u00e4lt\u00e4 ja
\nanarkistiselta. Miksi ihmisel\u00e4m\u00e4n kaltaista mosaiikkia edes pit\u00e4isi tutkia
\nekonomisella ja huolitellulla kielell\u00e4?<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSiksi,
\nettei kirjallisuus ole el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kirjallisuus on kirjallisuutta, ja kun noin sen
\nlaitan, yrit\u00e4n muodollisesti j\u00e4ljitell\u00e4 Paavo Haavikkoa, tuota pelkistetyn
\nilmaisun taitajaa. Vuolassanaisempi Karl Ove Knausg\u00e5rd tekee v\u00e4\u00e4ri\u00e4 valintoja
\nratkaisevalla taiteenfilosofisella jakolinjalla. Itse asiassa Knausg\u00e5rd
\nvaikuttaa yritt\u00e4v\u00e4n luoda illuusion siit\u00e4, ettei h\u00e4n muiden kirjailijoiden tapaan
\ntee valintoja, kunhan vaan kirjoittaa sielu vereslihalla. On kuitenkin p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4\u00e4,
\netteiv\u00e4t Taisteluni<\/i>-sarjan tuhannet
\nsivut kerro kirjoittajansa olemassaolosta kuin mikroskooppisia katkelmia, jotka
\ntekij\u00e4 on joko tietoisesti tai tiedostamattaan priorisoinut paljastamisen
\narvoisiksi. Liki kaikki j\u00e4\u00e4 sanomatta kun yritt\u00e4\u00e4 sanoa kaiken.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKnausg\u00e5rdin
\nmegasuosion t\u00e4ytyy perustua sille, etteiv\u00e4t lukijat kiinnit\u00e4 huomiota
\ntekij\u00e4-diktaattorin valintoihin. Pit\u00e4\u00e4 totisesti uskoa kaiken tulevan
\nsanotuksi. Muussa tapauksessa Taisteluni<\/i>-teosten
\npitk\u00e4piim\u00e4iset kuvaukset sy\u00f6misest\u00e4, astioiden raivaamisesta, vaippojen vaihdosta
\nja k\u00e4velyretkist\u00e4 alkavat tuntua luotaanty\u00f6nt\u00e4vilt\u00e4. Minulle k\u00e4vi n\u00e4in, usko
\nloppui, mutta esimerkiksi Nuoren Voiman
\nKritiikin<\/i> syksyn 2013 numeroon intoutuneen Knausg\u00e5rd-esseen kirjoittaneelle
\nArtturi Siltalalle vaikutus on ollut p\u00e4invastainen. H\u00e4n v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jopa seuraavaa:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPuhua Knausg\u00e5rdin
\nkirjoitustyylist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 romaanissa on suunnilleen sama asia kuin puhua h\u00e4nen
\n\u201dolemistyylist\u00e4\u00e4n\u201d t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, enk\u00e4 nyt liioittele kuin hiukan.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMielest\u00e4ni
\nSiltala liioittelee merkitt\u00e4v\u00e4n paljon. Lukemani kaksi Taisteluni<\/i>-osaa sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t komeita jaksoja, kaunokirjallista
\nposeeraamista ja esseem\u00e4ist\u00e4 pohdintaa. Ensimm\u00e4isen niteen alku on j\u00e4risytt\u00e4v\u00e4,
\nkorkeataiteellinen, eiv\u00e4tk\u00e4 toisen osan kohokohdiksi nousevat vuoropuhelut
\nGeir-nimisen yst\u00e4v\u00e4n kanssa voi liitty\u00e4 elettyyn todellisuuteen kuin viitteellisesti
\n\u2013 ellei reaalimaailman Karl Ove Knausg\u00e5rd ole aikanaan toiminut kuin Erkki
\nKurenniemi ja dokumentoinut keskustelujaan. Toisista aiheista Knausg\u00e5rd kykenee
\nkirjoittamaan lumoavaa proosaa, toisista taas pleonastista ja auttamattoman
\nlatteaa jaarittelua. Yli viidenkymmenen sivun p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6n kuvaus
\nlastenkutsuilta saattaa maistua el\u00e4m\u00e4lt\u00e4, mutta Taisteluni<\/i>-teosten uljaat tihentym\u00e4t paljastavat totuuden. Jotta
\ntekstin voisi perustellusti v\u00e4itt\u00e4\u00e4 muistuttavan olemista, sen tulisi olla
\nalusta loppuun lukukelvotonta. El\u00e4m\u00e4 sellaisenaan hylkii kirjallisuutta, yht\u00e4
\nlailla villi kuin normaali el\u00e4m\u00e4. Knausg\u00e5rdkin tiet\u00e4\u00e4 vallan hyvin, ett\u00e4
\nomael\u00e4m\u00e4kerrallisen teoksen onnistuminen riippuu estetisoinnista. \u201dSanoa
\nkaikki\u201d tuntuu v\u00e4ist\u00f6liikkeen\u00e4 riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nTietoyhteiskunnassa, jossa tietoa
\ntuotetaan nykyhetken sijaisel\u00e4myksi\u00e4 varten, ovat muistelmat vanhanaikaisia.
\nToisaalta t\u00e4m\u00e4 asiantila vaatii ja provosoi muistelmien kirjoittajaa kertomaan
\ntapaukset sellaisina kuin ne yksinkertaisesti olivat, vailla tulkintaa. Helppoa
\nse ei ole.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nUudella
\nvuosituhannella kirjoittava Karl Ove Knausg\u00e5rd ei k\u00e4ytt\u00e4isi vanhahtavaa termi\u00e4 \u201dtietoyhteiskunta\u201d.
\nTaisteluni<\/i>-teoksia ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n
\nkutsuta muistelmiksi toisin kuin Paavo Haavikon Prosperoa<\/i>, jonka saatesanoista lainaus on otettu. Mielest\u00e4ni
\nsitaatti sopisi paremmin Knausg\u00e5rdin kuin Haavikon motoksi. Eik\u00f6 juuri Taisteluni<\/i> pyri kertomaan tapaukset sellaisina kuin ne yksinkertaisesti olivat<\/i>?
\nHaavikon l\u00e4hestymistapa on radikaalisti toinen, sill\u00e4, kuten h\u00e4n itsekin
\ntoteaa, ei ole helppoa kertoa tapauksia vailla tulkintaa. Eik\u00e4 se ole edes
\ntarpeen. Tarvitaan mielin m\u00e4\u00e4rin valikoivaa auktoriteettia, joka noukkii
\nmenneisyydest\u00e4\u00e4n vain n\u00e4kymi\u00e4, joista tiet\u00e4\u00e4 pystyv\u00e4ns\u00e4 luomaan korkeatasoista
\nsanataidetta. Rajansa kaikella, kirjaimellisesti. Haavikon suhdetta omael\u00e4m\u00e4kerralliseen
\nmateriaaliin kuvaa Prosperon<\/i> saatetta
\nparemmin Yritys omaksikuvaksi<\/i>
\n-teoksesta l\u00f6ytyv\u00e4 kiteytys:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKaikki, mit\u00e4 kerron, katoaa saman
\ntien, h\u00e4vi\u00e4\u00e4, minulta. En kerro kaikkea.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nK\u00e4yk\u00f6\u00f6n
\nt\u00e4m\u00e4 autobiografisen minimalismin julistuksesta. My\u00f6s maksimalistinen Knausg\u00e5rd
\nallekirjoittaisi ensimm\u00e4isen virkkeen sanoman: onhan yhteens\u00e4 noin
\n3500-sivuinen Taisteluni<\/i> varsinainen
\nitseterapian monumentti. N\u00e4in uskaltaisi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, vaikkei olisi kuullut tekij\u00e4n
\npainottavan irti p\u00e4\u00e4st\u00e4misen t\u00e4rkeytt\u00e4 haastatteluissaan. Sek\u00e4 Knausg\u00e5rd ett\u00e4
\nHaavikko ovat kirjoittaneet itsest\u00e4\u00e4n tehd\u00e4kseen tili\u00e4, p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen eroon,
\nmutta ilmeisesti Haavikolle el\u00e4m\u00e4 on ollut mieluisampaa. H\u00e4n nimitt\u00e4in haluaa
\npit\u00e4\u00e4 kovin paljon itsell\u00e4\u00e4n. Knausg\u00e5rd taas avaa hanat ja onnistuukin paikoin
\nluomaan rajoittamattomuuden illuusion. H\u00e4nen osumatarkkuutensa on silti surkea
\nverrattuna Haavikkoon, joka ani harvoin aliarvioi lukijaa, p\u00e4invastoin. Prosperon<\/i> vahva liikemiespainotus
\nsaattaa uuvuttaa markkinoita tuntematonta yleis\u00f6nosaa, mutta Haavikko \u2013 joka
\npuhuu itsest\u00e4\u00e4n kolmannessa persoonassa \u2013 kykenee motivoimaan liikkeens\u00e4 ja
\ns\u00e4ttim\u00e4\u00e4n talousluennon aikana nuokkuvia:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nH\u00e4n v\u00e4syi vastaamaan kahteen
\nkysymykseen, jotka toistuivat, nimitt\u00e4in, ett\u00e4 miten kirjailija saattaa olla
\nliikemies tai ett\u00e4 miten liikemies saattaa olla runoilija. Kysyjill\u00e4 ei
\nsaattanut olla paljon k\u00e4sityst\u00e4 kirjoittamisesta taikka liikeasioista, turhan
\nvastauksen j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n. Se ett\u00e4 molemmat asiat ovat todellisuuden tutkimista
\njoko kokeellisesti tai kuvauksen kautta oli h\u00e4nelle itselleen liian selv\u00e4\u00e4.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKnausg\u00e5rd
\nkuvaa niin kutsuttua tavallista el\u00e4m\u00e4\u00e4, johon kuuluvat ensik\u00e4nnit, rakastumiset
\nja lapsiperheen arki. Haavikko taas keskittyy taiteilijan ja liikemiehen
\npoikkeusel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Toisaalta heid\u00e4n teemansa ja kulissinsa limittyv\u00e4t. Taisteluni<\/i>-saagan toinen osa kuvaa
\nPohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkuuteen johtavaa
\nkirjoitusprosessia siin\u00e4 miss\u00e4 Yritys
\nomakuvaksi<\/i> ja Vuosien aurinkoiset
\nvarjot<\/i> kuplivat haavikkomaisen v\u00e4h\u00e4sanaisesti ilmaistua rakkautta nuorena
\nnukkuneeseen Marja-Liisa Vartioon. Mutta kuten todettua: k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4t aiheet
\neiv\u00e4t m\u00e4\u00e4rit\u00e4 kummankaan poetiikkaa. Sanataiteeksi muokkaaminen vaatii suurinta
\nrohkeutta, ja t\u00e4llaista Haavikolta l\u00f6ytyy enemm\u00e4n.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nHenrik
\nTikkanen, Paavo Haavikkoakin etev\u00e4mpi narsisti, on lohkaissut taiteen
\nrehellisyyssuhteesta seuraavasti:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMin\u00e4 muokkaan totuutta todemmaksi
\nkokonaisuudeksi!<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nJokainen
\nniin kutsutun osoitetrilogian \u2013 Kulosaarentie
\n8<\/i> (1975), Majavatie 11<\/i> (1976) ja Mariankatu 26<\/i> (1977) \u2013 lukenut ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4
\nkuinka briljanttia proosaa Tikkanen kykeni luomaan seuraamalla todemmaksi
\nmuokatun toden ohjenuoraa. Haavikko etenee samaan suuntaan, mutta jostain
\nsyyst\u00e4 h\u00e4n on halunnut kutsua omakohtaisia teoksiaan \u201dmuistelmiksi\u201d. Fiktiota
\nne ovat, liekehtiv\u00e4\u00e4 ja totuutta manipuloivaa proosaa. Yritys omaksikuvaksi<\/i> sent\u00e4\u00e4n on mahdutettu Haavikon my\u00f6hempien
\naikojen kokoomateokseen Fantastisia
\nkertomuksia \u2013 proosa 1976\u20131995.<\/i><\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEhk\u00e4p\u00e4
\nkertomakirjallisuuden osastoon kirjastoluokitetut Taisteluni<\/i>-teokset tulisi siirt\u00e4\u00e4 muistelmien tai
\nkirjallisuudentutkimuksen hyllyyn Vuosien
\naurinkoisten varjojen<\/i> ja Prosperon<\/i>
\nhiljan ilmestyneen yhteisniteen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n aukkoon. Sinneh\u00e4n Knausg\u00e5rdin
\nwannabe-dokumentit kuuluvat, jos tavoitteena kerran on ollut mukailla
\nvalamantraa \u2026tell the truth, the whole truth
\nand nothing but the truth.<\/i><\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nMutta
\nolisikohan ultimaalinen rehellisyys lopulta ollut edes kaiken sanoneen Knausg\u00e5rdin
\np\u00e4\u00e4tavoite? Tuskin. Vai olisiko kyseess\u00e4 pitk\u00e4lle viety ja anti-menetelm\u00e4ksi
\nverhottu menetelm\u00e4, jonka avulla Knausg\u00e5rd yritt\u00e4\u00e4 kivuta kohti
\nkaunokirjallista suuruutta? Enemm\u00e4nkin. Intentioista puhuminen on aina
\ntoissijaista leikittely\u00e4, mutta luulen, ett\u00e4 itse charmantti norjalainenkin
\nhym\u00e4ht\u00e4isi Artturi Siltalan tavalle rinnastaa h\u00e4nen olemis- ja
\nkirjoittamistyylins\u00e4. Oleminen paperilla kun on mahdotonta. T\u00e4m\u00e4n tiesi my\u00f6s
\nPaavo Haavikko ja tuhlaili v\u00e4hemm\u00e4n kuin maksimalistinen kollegansa tulevaisuudesta.<\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ajattelin tehd\u00e4 ainakin kaksi virhett\u00e4. Niist\u00e4 ensimm\u00e4inen on Paavo Haavikosta kirjoittaminen, sill\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-nTpe3XYAaXs\/UyvilsVRzeI\/AAAAAAAAAIM\/pknsutkCMLY\/s1600\/Haavikko-Knausg%C3%A5rd.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/84"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=84"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/84\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=84"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=84"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=84"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}