{"id":87,"date":"2014-02-22T07:39:00","date_gmt":"2014-02-22T05:39:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/02\/22\/hiostava-iltapaiva\/"},"modified":"2014-02-22T07:39:00","modified_gmt":"2014-02-22T05:39:00","slug":"hiostava-iltapaiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/hiostava-iltapaiva\/","title":{"rendered":"Hiostava iltap\u00e4iv\u00e4"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>Luin
\nJaana Sepp\u00e4sen esseedebyytin Carmenin
\nsilm\u00e4t<\/i> (Savukeidas, 2011) kaksi vuotta sitten, enk\u00e4 muista siit\u00e4 paljoakaan.
\nKai pidin lukemastani, koska en j\u00e4tt\u00e4nyt teosta kesken. Herk\u00e4sti teen niin.
\nMuistelen nauttineeni Simone Weilin esill\u00e4olosta sek\u00e4 yleisest\u00e4 vihaisen
\nlukeneisuuden ilmapiirist\u00e4, mutta jollain tapaa puheenvuorot valuivat sormieni
\nl\u00e4vitse. Raatelun j\u00e4lki\u00e4 en havainnut. Ehk\u00e4 teos ansaitsisi uuden lukukerran,
\nt\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4 vain muistelen.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSepp\u00e4sen
\nvastik\u00e4\u00e4n ilmestynyt toinen esseekokoelma Iltap\u00e4iv\u00e4
\n\u2013 esseit\u00e4 kohtalosta ja ik\u00e4v\u00e4n hetkist\u00e4<\/i> (WSOY) valui sekin otteestani mutta
\nonneksi vain paikoin. Krzysztof Kieslowskia, Michael Hanekea ja T.S. Eliotia
\navaavissa kirjoituksissa on hetkens\u00e4, etenkin ensin mainitussa, jossa Sepp\u00e4nen
\npohtii v\u00e4kivallan taiteellisen esitt\u00e4misen vaikutusta katsojassa ja pohtiikin
\nviisaasti:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nKun tulee tunne, ett\u00e4 taiteilija
\non viem\u00e4ss\u00e4 minulta uskoni, toivoni ja ihmisrakkauteni, h\u00e4nen maailmankuvaansa
\nvastaan on taisteltava kaikin asein. Kun taiteilija-moralistin emotionaalisesti
\nkarkea mutta esteettisesti hienovarainen manipulointi pakottaa taiteen kokijan
\nmieless\u00e4\u00e4n puolustamaan ihmisyytt\u00e4, h\u00e4n kokee puhdistumisen.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMichael
\nHaneken Valkoista nauhaa<\/i>
\nk\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 esseess\u00e4 \u201dKatharsista odotellessa\u201d Sepp\u00e4nen taas v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ettei
\nHaneke koskaan n\u00e4yt\u00e4 v\u00e4kivaltaa, mik\u00e4 on outo n\u00e4kemys Funny Gamesin<\/i> ja Bennyn
\nvideon<\/i> tekij\u00e4st\u00e4, mutta t\u00e4llaiset hudit eiv\u00e4t kaada Iltap\u00e4iv\u00e4n<\/i> kirjallisuus- ja elokuvaesseit\u00e4. Karkeiden tulkintojen
\nkanssa riitelisi mieluusti. Rosojen sijaan Sepp\u00e4nen hukuttaa lukijansa
\npedanttiin l\u00e4hiluentaan, osoittaa syleilemiens\u00e4 teosten henkil\u00f6kohtaisen t\u00e4rkeyden,
\nmik\u00e4 kohdallani johti huokailevaan ny\u00f6kyttelyyn. Kuten Keskisuomalaisen<\/i> kriitikko Risto L\u00f6f huomaa<\/a>: ik\u00e4vystymiseen
\nupottautuvasta teoksesta uhkaa tulla ik\u00e4vystytt\u00e4v\u00e4. My\u00f6s Michel Houellebecqista
\nkirjoittaessaan Sepp\u00e4nen pysyttelee \u00e4\u00e4rilukeneella mukavuusalueellaan, jolta esitetyt
\nn\u00e4kemykset eiv\u00e4t haasta eksperttej\u00e4 ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t \u2013 n\u00e4in ainakin luulen \u2013 my\u00f6s
\nHouellebecqia v\u00e4hemm\u00e4n tuntevat sinne, miss\u00e4 he jo olivat.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nIltap\u00e4iv\u00e4<\/span><\/i> jakautuu kahteen osaan, joista
\ntekij\u00e4ns\u00e4 matkakokemusten ymp\u00e4rille kiertyv\u00e4 j\u00e4lkipuoli on yll\u00e4tt\u00e4en
\nkiintoisampi kuin edell\u00e4 mainitut analyysit sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 avausjakso. Yll\u00e4tt\u00e4en
\nsiksi, etten yleens\u00e4 sied\u00e4 matkakertomuksia. Sepp\u00e4sen kuvaukset Burkina
\nFasosta, Roomasta ja Oostendesta ovat kuitenkin ilahduttavan puhtaita toiseutta
\nylist\u00e4v\u00e4st\u00e4 tai kavahtavasta naiiviudesta. N\u00e4iden esseiden min\u00e4 ei viihdy
\nmiss\u00e4\u00e4n, vihaa sopivassa suhteessa itse\u00e4\u00e4n ja kaikkia mutta yritt\u00e4\u00e4 parhaimpansa
\nmukaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4. Kuvaukset Afrikan helteen ahdistavuudesta ja Rooman
\nhikisist\u00e4 turistijoukoista yltyv\u00e4t ihailtavan fyysisiksi. T\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 Sepp\u00e4nen
\nmuistaa unohtaa tarinankerronnan tason ja heitt\u00e4ytyy taiteellis-filosofisiin
\npohdintoihinsa lupia kyselem\u00e4tt\u00e4. Pier-Paolo Pasolinin toteuttamatta j\u00e4\u00e4neeseen
\nelokuvak\u00e4sikirjoitukseenkin voi tempautua useiden sivujen ajaksi, kun analyysin
\nkykenee limitt\u00e4m\u00e4\u00e4n henkil\u00f6kohtaisiin tori- ja savimajakokemuksiin sek\u00e4 Eero
\nPaloheimon teokseen T\u00e4m\u00e4 on Afrikka<\/i>
\nniin saumattomasti kuin Jaana Sepp\u00e4nen esseess\u00e4\u00e4n \u201dOuagadougou \u2013 fatalistin
\niltap\u00e4iv\u00e4\u201d tekee. Valkoisen miehen ja naisen taakka tulee iholle, k\u00e4y kiinni
\nkuin p\u00e4iv\u00e4ntasaajan poltteen kostuttama t-paita.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\n\u201dRooma
\n\u2013 ihmisvihaajan iltap\u00e4iv\u00e4\u201d nousee edelt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4kin hurjemmaksi puheenvuoroksi:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMiksi t\u00e4nne synnyttiin
\nylimalkaan? Mik\u00e4 helvetillinen vaisto sai kaikki ihmiset lakkaamatta ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n
\nlihaa lihaan, ty\u00f6nt\u00e4m\u00e4\u00e4n lihaa lihasta, t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n maan lihalla ja tuhoamaan
\nlihaa lihalla?<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nRaivon
\nja raivon kyseenalaistamisen korkeaan veisuun Sepp\u00e4nen kutsuu tukijoukoikseen
\nkirjailijoita Louis-Ferdinand C\u00e9linest\u00e4 Antti Nyl\u00e9niin ja Imre Kert\u00e9sziin,
\nmutta esseen purevuus kumpuaa j\u00e4lleen kokemuksesta, imett\u00e4v\u00e4\u00e4 mustalaisnaista
\nroomalaisessa raitiovaunussa seuraavasta kirjailija-matkaajasta. Samalla
\nSepp\u00e4nen vaikuttaa olevan tietoinen yksik\u00f6n ensimm\u00e4isen persoonan vahvaan
\nl\u00e4sn\u00e4oloon liittyvist\u00e4 riskeist\u00e4. Vilauttelevaa narsistia ei n\u00e4ilt\u00e4 sivuilta
\ntavoita; enemm\u00e4nkin herkulliseen itseironiaan pystyv\u00e4n voimakkaan \u00e4\u00e4nen. Tekisi
\nmieli siteerata Rooma-esseen lopun kiteytyst\u00e4 min\u00e4st\u00e4 ja per\u00e4aukosta, mutten
\nviitsi spoilata. (Oikeasti minua, nuorta ja viatonta, punastuttaa Sepp\u00e4sen
\nronskius.)<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSiell\u00e4
\nt\u00e4\u00e4ll\u00e4 Iltap\u00e4iv\u00e4<\/i> \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 mikrotason
\nyliyritt\u00e4misell\u00e4\u00e4n. Kuvailun ja pohdinnan liitto toimisi vallan mainiosti ilman
\nlokkia, joka r\u00e4\u00e4kyy: \u201dSarraute!\u201d. My\u00f6s \u201dt\u00e4h\u00e4n v\u00e4liin Mozartia\u201d pyyt\u00e4v\u00e4
\nkertoja\u00e4\u00e4ni olisi voinut pysytell\u00e4 hiljaa, mutta Sepp\u00e4sen kaltaisen
\nesseeilmaisun rajoja tutkivan kirjoittajan onkin ajettava v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4in sein\u00e4\u00e4.
\nKuten mainittua, tasavarma taidepohdinta vaivaa Iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4<\/i> huomattavasti enemm\u00e4n kuin ajoittaiset halkeamat.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVaikka
\nIltap\u00e4iv\u00e4n<\/i> loppu voittaa
\nkokonaisuudessaan alun, kuten oikeassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4kin, on ensimm\u00e4isen osion
\nk\u00e4ynnist\u00e4v\u00e4 \u201dAurinkoinen Tuonela\u201d komea essee. Muistot lapsuuden iltap\u00e4ivien
\npakkohiljaisuudesta yhdistyv\u00e4t lyyrisell\u00e4 tavalla aikuisempaan
\nnykytodellisuuteen, jossa Sepp\u00e4sen min\u00e4 kohtaa ik\u00e4vystymisen realiteetit
\ntoisenlaisella painolla kuin aiemmin. \u201dAurinkoinen Tuonela\u201d esittelee teoksessa
\nmy\u00f6hemmin kiert\u00e4v\u00e4t teemat ja avautuukin t\u00e4ydess\u00e4 murskaavuudessaan vasta
\ntoisella lukukerralla.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nMainittakoon
\nviel\u00e4, ett\u00e4 \u201dAurinkoinen Tuonela\u201d -esseelle on olemassa populaarimusiikillinen
\nvastine. Jaana Sepp\u00e4sen konepop-suhteen syvyydest\u00e4 en tied\u00e4, mutta Pet Shop
\nBoysin Behaviour<\/i>-albumin (1990) avauskappale \u201dBeing Boring\u201d tavoittelee samaa vaikeasti artikuloitavaa
\nk\u00e4\u00e4nnett\u00e4 kohti tyhjyytt\u00e4 ja kuolemaa, kohti viattomuuden loppua ja ohitse
\nlipuvaa kello kahden surua kuin Iltap\u00e4iv\u00e4n<\/i>
\navausessee. Joitakin aikoja sitten aloin
\nsanoa erityisen usein, etten ik\u00e4vysty koskaan<\/i>, Sepp\u00e4nen kirjoittaa
\nasenteestaan vain hiukan ennen todellisen daemon
\nmeridianusin<\/i>, keskip\u00e4iv\u00e4n paholaisen kohtaamista. We were never being boring<\/i>, Neil Tennant laulaa, imperfektiss\u00e4,
\nsill\u00e4 paljon menett\u00e4miseen on kappaleessa havahduttu. <\/span>L\u00e4ht\u00f6kohtana
\n\u201cBeing Boringille\u201d on tiett\u00e4v\u00e4sti toiminut kirjailija Zelda Fitzgeraldin
\nmietelause 1920-luvulta: she refused to
\nbe bored chiefly because she wasn\u2019t boring. <\/o:p><\/i><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nKaikki
\nkohtaavat pisteen, jossa p\u00f6yhke\u00e4t p\u00e4\u00e4t\u00f6kset kumotaan. Pet Shop Boysin elegia
\nliikkuu laajemmalla henkil\u00f6kohtaisella aikajatkumolla kuin Sepp\u00e4sen essee, joka keskittyy
\nnimenomaan tuon k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4n hetken paikantamiseen ja haroo tekij\u00e4lleen
\ntyypillisesti kohti Kert\u00e9szi\u00e4, Pascalia ja Proustia. Yht\u00e4l\u00e4inen aava melankolia
\nn\u00e4iss\u00e4 teoksissa silti soi. Toinen kannattaa lukea, toisen voi kuunnella:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n<\/object><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luin Jaana Sepp\u00e4sen esseedebyytin Carmenin silm\u00e4t (Savukeidas, 2011) kaksi vuotta sitten, enk\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/2.bp.blogspot.com\/-UGCjJSll3Pw\/Uwg2mUDmWiI\/AAAAAAAAAHg\/6cUbh4k0MPM\/s1600\/sepp%C3%A4nen.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/87"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=87"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/87\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=87"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=87"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=87"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}