{"id":89,"date":"2014-02-02T09:12:00","date_gmt":"2014-02-02T07:12:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/02\/02\/puhdistuksia\/"},"modified":"2014-02-02T09:12:00","modified_gmt":"2014-02-02T07:12:00","slug":"puhdistuksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/puhdistuksia\/","title":{"rendered":"Puhdistuksia"},"content":{"rendered":"
\n<\/a><\/div>\n
\nKukaan
\nei tied\u00e4 mit\u00e4 postpunk tarkoittaa. Hiljattain Sein\u00e4joella vieraillut Simon
\nReynolds ei h\u00e4nk\u00e4\u00e4n osaa antaa tyhjent\u00e4v\u00e4\u00e4 kuvausta, onneksi, sill\u00e4 aiheen t\u00e4rkeys ja moniselitteisyys ovat aikanaan innoittaneet h\u00e4nt\u00e4 kirjoittamaan
\nteoksen Rip It Up and Start Again:
\nPostpunk 1978\u20131984<\/i>. Buzzcocks, Magazine, Joy Division, The Cure, The
\nAssociates, The Fall ja The Human League ovat muutamia esimerkkej\u00e4 yhtyeist\u00e4,
\njoita Reynolds nimikkeen alle laskee. Koska sek\u00e4 artistit ett\u00e4 itse k\u00e4site ovat
\nSuomessakin tuikituttuja, haluan kirjoittaa postpunkin nimenomaan muotoon
\n\u201dpostpunk\u201d, en \u201dpost-punk\u201d, mit\u00e4 n\u00e4kee yleisemmin. Kyll\u00e4 postmodernismikin on
\nt\u00e4t\u00e4 nyky\u00e4 kotoisa ja viivaton yhdyssana, vaikka sen molemmat osat ovat
\nlainatavaraa, eik\u00e4 joitakin Perussuomalaisen puolueen taidelinjaajia lukuun
\nottamatta kell\u00e4\u00e4n ole postpunkia tarkempaa k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 postmodernius
\nlopulta tarkoittaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEn
\nvoi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 pit\u00e4v\u00e4ni postpunkista, sill\u00e4 sateenvarjotermin alle mahtuu paitsi
\nsuuri joukko suosikkiartistejani, my\u00f6s latteita yritelmi\u00e4.
\nHahmotan postpunkin \u201duusien sosiaalisten liikkeiden\u201d (NSM) kaltaiseksi
\nparadigman vaihdokseksi, joka ei itsess\u00e4\u00e4n merkitse hyvyytt\u00e4 \u2013 ainoastaan
\ntarjoaa mahdollisuuksia onnistua toisin kuin ennen. Joidenkin artistien
\ntoiminta silti m\u00e4\u00e4rittelee postpunkin hengen paremmin kuin toisten. Joy
\nDivision on itseoikeutetusti arkkityyppinen postpunk-yhtye, samoin Howard
\nDevoton Magazine. Molempien tunnetuimmat levytykset pysyttelev\u00e4t
\nmusiikillisesti punkin j\u00e4lkih\u00f6yryiss\u00e4, mutta ero Sex Pistolsiin tuntuu
\nhuomattavalta.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPinnallisessa
\nmieless\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ilmeisten postpunk-yhtyeiden postpunkmaisuuden osoittamista
\npid\u00e4n Reynoldsin Rip It Upin<\/i>
\nsuurimpana uroty\u00f6n\u00e4. Dexys Midnight Runnersin hittisinglen \u201dCome on Eileen\u201d<\/a>
\n(1982) tunnistaa jokainen oldies-tyyppisten radioasemien kuuntelija, mutta
\nharva heist\u00e4 \u2013 n\u00e4in ainakin luulen \u2013 tiedostaa, ettei kappaletta olisi olemassa
\nilman punkia. Samaa voisi tietysti sanoa monesta Eppu Normaalin hitist\u00e4, mutta
\nyht\u00e4 kaikki: minulle Dexys Midnight Runners julistaa er\u00e4st\u00e4 postpunkin useista
\ntotuuksista, enk\u00e4 tiet\u00e4isi t\u00e4t\u00e4, ellen olisi muutama vuosi sitten lukenut Rip It Upia<\/i>. Kiitos t\u00e4st\u00e4, Simon.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nThe
\nKilljoys -yhtyeess\u00e4 vaikuttanut Kevin Rowland perusti Dexys Midnight Runnersin
\nvuonna 1978 tylsistytty\u00e4\u00e4n punkin muodolliseen puritanismiin. Viha ja
\nsuorasanaisuus s\u00e4ilyiv\u00e4t, mutta kolmen soinnun r\u00e4k\u00e4kiertojen tilalle Rowland rakensi
\nnorthern soul -puhallinkombon, alkoi pukeutua tyylikk\u00e4\u00e4sti ja s\u00e4velsi joukon
\nuuden aallon soulpunk-lauluja, joista rakentui kahden vuoden harjoitusrupeaman
\naikana Dexys-debyytti Searching for the
\nYoung Soul Rebels<\/i> (1980). Albumi on vittumaisuuksiin saakka itsevarma,
\nh\u00e4vyt\u00f6n ja ennen kaikkea tavattoman cool<\/i>
\nkokonaisuus, nimineen ja kansitaiteineen p\u00e4ivineen. Musiikillaan se ei
\nv\u00e4h\u00e4isimmiss\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin viittaa punk-kulttuuriin, mutta Rowlandin maanisuus
\npaljastaa taustat. <\/span>Shut
\nyour fucking mouth \u2019till you know the truth<\/span><\/i>, h\u00e4n
\nuhoaa avauskappaleessa \u201cBurn It Down\u201d, eik\u00e4 raivo hellit\u00e4 Searching for the Young Soul Rebelsin<\/i> edetess\u00e4. <\/span>Albumin loppuhetkill\u00e4
\nsatamaj\u00e4tk\u00e4pipop\u00e4inen Rowland antaa irokeesipunkkareille ja muille s\u00e4\u00e4limilleen
\njopa t\u00e4llaisen neuvon:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nDon\u2019t
\nyou know the only way to change things is to shoot the men who arrange things.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSiit\u00e4
\nvaan toimimaan. Vaihtoehtonuorison saamattomuus kismitt\u00e4\u00e4 Rowlandia, mutta
\nkipakoiden sanavalintojen ohella Dexys Midnight Runnersia yhdist\u00e4\u00e4 punkiin
\ntoinenkin piirre: soitannollinen konservatiivisuus. Rowland ja kumppanit
\nkumartavat soul-suuruuksia ja big band -soundia samalla j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isyydell\u00e4 mill\u00e4
\nperuspunk Chuck Berryn innovoimaa ja The Stoogesin el\u00e4v\u00f6itt\u00e4m\u00e4\u00e4
\nrock-jynkytyst\u00e4. Yhteist\u00e4 on vimmainen halu palata juurille ja puhdistaa
\n\u00e4\u00e4nimaisema saastasta. Punk halusi hankkiutua eroon stadionprogej\u00e4ttil\u00e4isten
\nkymmenminuuttisista kitarasooloista, Kevin Rowland punkin
\nmielikuvituksettomasta ja tyylitt\u00f6m\u00e4st\u00e4 meuhkaamisesta. Molemmat puhdistukset
\nkannatti suorittaa.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nToisella
\nDexys-albumilla Too-Rye-Ay<\/i> (1982)
\nRowland rikkoi kaavan ja halusi ryhty\u00e4 kelttil\u00e4iseksi pelimanniksi. Kokeilu on
\nyll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n onnistunut, \u201dUntil I Believe in My Soul\u201d -keskeisteoksen kohdalla
\nnerokas, mutta Searching for the Young Soul
\nRebelsin<\/i> taikaa Rowland ei en\u00e4\u00e4 pystynyt tavoittamaan. My\u00f6s Don\u2019t Stand Me Down<\/i> (1985) ja
\ncomeback-albumi One Day I\u2019m Going to Soar<\/i>
\n(2012) oikeuttavat olemassaolonsa paremmin kuin \u00e4\u00e4nilevyt keskim\u00e4\u00e4rin. Silti
\nniist\u00e4 puuttuu debyyttialbumin vimma luoda kokonainen soulpunkin
\nmaailmanselitys, jollaista luonnostelee esimerkiksi \u201cTell Me When My Light
\nTurns Green\u201d -menopalan avausrivi:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSeen
\nquite a bit in my 23 years<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nSvengaavat
\ntorvet kuljettavat keskenkasvuisen ylenkatsetta. Inhoa kihistess\u00e4\u00e4nkin Rowland k\u00e4ytt\u00e4\u00e4
\nsivistynytt\u00e4 muotoilua \u201dquite a bit\u201d. T\u00e4llaista saattoi tapahtua vain punkin j\u00e4lkeen<\/i>.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n
\n<\/object><\/div>\n
\n
<\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kukaan ei tied\u00e4 mit\u00e4 postpunk tarkoittaa. Hiljattain Sein\u00e4joella vieraillut Simon Reynolds ei…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/4.bp.blogspot.com\/-UYoRCJdHxzg\/Uu3tS5-ffgI\/AAAAAAAAAHA\/YN4p5uRn3l8\/s1600\/dexys.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/89"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=89"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=89"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=89"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=89"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}