{"id":92,"date":"2014-01-08T08:28:00","date_gmt":"2014-01-08T06:28:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/2014\/01\/08\/laskelmoinnista\/"},"modified":"2014-01-08T08:28:00","modified_gmt":"2014-01-08T06:28:00","slug":"laskelmoinnista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/laskelmoinnista\/","title":{"rendered":"Laskelmoinnista"},"content":{"rendered":"
\n<\/a>Monet
\narvostavat The Beatles -yhtyett\u00e4. Niinkin monet, ettei The Beatlesia tarvitse
\nesitell\u00e4. Monumentti, instituutio, pop-yhtyeen arkkityyppi; you name it<\/i>. P\u00f6mp\u00f6\u00f6sit ilmaukset ja
\nsuperlatiivit sopivat The Beatlesin yhteyteen ensisijaisesti siksi, ett\u00e4 John
\nLennon, Paul McCartney ja osin my\u00f6s George Harrison olivat 1960-luvulla
\nnerokkaita taiteilijoita ja loivat harvinaisen hienoa pop-musiikkia. Mutta on
\nmuitakin, l\u00e4hes \u201dA Day in the Lifen\u201d tai \u201dMichellen\u201d veroisia perusteita ylist\u00e4\u00e4
\nThe Beatlesia. Yhten\u00e4 t\u00e4rkeimmist\u00e4 pit\u00e4isin yhtyeen pioneeriutta sek\u00e4
\nsis\u00e4ll\u00f6llisen ett\u00e4 markkinallisen laskelmoinnin saralla. Toisin sanoen: The
\nBeatles on leimallisen pop<\/i>, eik\u00e4
\npopiin pid\u00e4 sekoittaa aitoutta, joka ei v\u00e4hint\u00e4\u00e4n ponnistaisi laskelmoinnista.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nPopulaarin
\nperusulottuvuus tuli mieleeni, kun luin kriitikko Pertti Avolan pop-esseet\u00e4<\/a> Helsingin Sanomien<\/i> NYT<\/i>-liitteest\u00e4. Kirjoitelmassaan Avola hy\u00f6kk\u00e4\u00e4 laulukilpailujen ja Vain el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/i> -ohjelman el\u00e4mystuotantoa
\nvastaan, t\u00f6lvii Cheeki\u00e4 ja ylist\u00e4\u00e4 Vesa-Matti Loiria. Loirin kehumista lukuun
\nottamatta n\u00e4in pit\u00e4\u00e4kin tehd\u00e4, vaikkei Avolan harjoittama Idols<\/i>-kritiikki kerro mit\u00e4\u00e4n ennenkuulumatonta 2000-luvun
\nviihdekent\u00e4n perversioista. Paljon on pieless\u00e4, tyhjyys ja Juha Tapion
\nkyyneleet myyv\u00e4t, surullista mutta totta, kuten James Hetfield on todennut. Liittyisin
\nAvolan yleisvoivotteluihin mielell\u00e4ni, jollei h\u00e4n kompastelisi pop-kulttuurin aakkosissa
\nja demonisoisi laskelmointia. Seuraavan sitaatin lukemisen lomassa kannattaakin
\nvilkuilla The Beatles -purukumikuvitusta:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEnnen jonkin kappaleen saattoi
\nkuulla radiosta, kaverin levylt\u00e4 tai nauhalta. Jos se tarjosi kiinnostavan
\ntunne-el\u00e4myksen tai mukaansatempaavan s\u00e4velkulun, kuuntelija kiinnostui
\nalbumista, jolta kappale oli otettu. Sitten ostettiin albumi, josta saattoi
\nmuodostua ikisuosikki. Samoin oli laita elokuvien ja jopa kirjojen kanssa.
\nKansallisesti tai kansainv\u00e4lisesti luotu hype ei viel\u00e4 ollut niin merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4
\nasemassa.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nAvolan
\n\u201dennen\u201d viitannee 1960 ja -70 -lukuihin, miksei 80-luvun alkuunkin, jolloin
\npopulaarikulttuuriset mieltymykset ratkaistiin h\u00e4nen mukaansa puhtaalta
\np\u00f6yd\u00e4lt\u00e4. Hyv\u00e4 biisi vei voiton, eik\u00e4 paha markkinaosasto sanellut
\nm\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisten nuorten mieltymyksi\u00e4 pestaamalla Cheeki\u00e4 prime time -lauluohjelmaan.
\nAvola j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kuitenkin mainitsematta kuinka valtaisaa tuotantokoneistoa my\u00f6s
\n\u201dennen\u201d tarvittiin, jotta \u201dkaverin levylt\u00e4 tai nauhalta\u201d saattoi kuulla
\ninahdustakaan. Eik\u00e4 Avola mainitse sit\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 nykytilanteeseen verrattuna
\nrajoittuneessa tiedonv\u00e4lityskent\u00e4ss\u00e4 \u201dluodulla hypell\u00e4\u201d oli jopa suurempi
\npainoarvo kuin vuonna 2014, jolloin edes teoriassa pystyisimme vaihtamaan
\nkanavaa. Esimerkiksi The Beatlesin maailmanlaajuinen suosio k\u00e4ynnistyi toden
\nteolla heid\u00e4n ensiesiintymisest\u00e4\u00e4n Ed Sullivan Show\u2019ssa helmikuussa 1964. 73
\nmiljoonaa amerikkalaista seurasi ruudun v\u00e4lityksell\u00e4 moppitukkia ja kirkuvia
\ntytt\u00f6j\u00e4, l\u00e4hetyksen katsomatta j\u00e4tt\u00e4neet tuttavatkin saivat kuulla tapauksesta
\nja aamulla rynn\u00e4ttiin kansakunnan voimin levykauppaan. Vain el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/i> -promootio voi ainoastaan unelmoida t\u00e4llaisesta
\nkuuliaisuudesta, joka pohjasi iskev\u00e4n musiikin ja uutuudenvieh\u00e4tyksen lis\u00e4ksi
\njuuri tunne-el\u00e4mysten markkinointiin. \u201dMiksi he itkev\u00e4t ja kiljuvat? Min\u00e4kin
\nhaluan.\u201d<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nSaattaahan
\nolla, ett\u00e4 The Beatles on Avolalle 1960-luvun Cheek, pelkk\u00e4\u00e4 markkinahypetetty\u00e4
\nja valmiiksi jauhettua purukumia. En kuitenkaan usko t\u00e4llaista toimittajasta,
\njoka on kirjoittanut n\u00e4in asiantuntevan George Harrison -nekrologin<\/a>. Vuoden
\n2012 parhaita albumeja listatessaan Avola taas noteeraa<\/a> Bob Dylanin ja Led
\nZeppelinin, jotka ovat arkkityyppiesimerkkej\u00e4 kavereiden nauhoilta ikisuosikeiksi
\nnousseista \u201dennen\u201d-ajanjakson suuruuksista. Molempien menestyst\u00e4 on aikanaan
\nsuitsinut aggressiivinen ja laskelmoiva markkinointiverkosto, jonka voimin
\nsyrj\u00e4isess\u00e4 Suomessakin Dylanin naukaisun tai \u201dStairway to Heavenin\u201d intron
\ntunnistaa edelleen h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n moni. Dylan on Dylan paitsi taiteensa, my\u00f6s
\nColumbia Recordsin 1960-luvun alkuvuosina puskeman m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisen br\u00e4nd\u00e4ysty\u00f6n
\nvuoksi. Tied\u00e4tteh\u00e4n: \u201dsukupolvensa \u00e4\u00e4ni\u201d, \u201duusi Woody Guthrie\u201d\u2026 Rockin
\nesihistorian fani on s\u00e4\u00e4stynyt nykyisen mediatodellisuuden irvityrkytykselt\u00e4,
\nmutta tuotetta h\u00e4nelle on silti myyty. Kasettimankan rec-nappulaa on painettu
\nsuurten voimien alaisena.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nAvolan
\nkirjoituksesta kuultaa kaipuu naiiviuden ja aitouden aikaan, jollaista kevyen
\nmusiikin historiassa ei olla koettu. H\u00e4n kertoo kokemuksistaan Vesa-Matti
\nLoirin kokoelmalevyjen parissa, kuinka taustat
\non aina tehty huolellisesti<\/i>, mutta, toisaalta:<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nVesa-Matti Loirin musiikkia
\ntehdess\u00e4 ei ehk\u00e4 aina ole tietoisesti ajateltu, ett\u00e4 se on tehty kest\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/o:p><\/span><\/i><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nLoirin
\nhuolellista huolettomuutta vasten Avola asettaa Cheekin, maalitauluista
\nhelpoimman, ja veikkaa, ettei kukaan istu 40 vuoden kuluttua kuuntelemassa
\nCheekin kokoelmia. Toivon Avolan osuvan t\u00e4ss\u00e4 oikeaan. Sen sijaan v\u00e4it\u00e4n, ett\u00e4
\nsek\u00e4 Vesa-Matti Loirin ett\u00e4 Cheekin levytykset edustavat aikansa kotimaista
\nhuipputuotantoa, eik\u00e4 asetelmaa \u201dUuno Turhapuro laulamassa Eino Leinon runoja\u201d
\nolla unohdettu hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 markkinoinnissa. Kabineteissa on todenn\u00e4k\u00f6isesti laskelmoitu<\/i> t\u00e4llaisenkin myyv\u00e4n \u2013
\nviel\u00e4p\u00e4 onnistuneesti.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nEdell\u00e4
\nsivutut markkinalliset laskelmallisuudet ovat kuitenkin sivuseikkoja verrattuna
\npopulaarimusiikin sis\u00e4ll\u00f6lliseen harkintaan. Tilanne, jossa artisti vain<\/i> laulaisi ja yleis\u00f6 vain<\/i> l\u00f6yt\u00e4isi suosikkinsa, on popin
\nsaralla mahdottomuus. Lennon ja McCartney tiesiv\u00e4t, mihin kohtaan \u201dme\u201d- ja
\n\u201dyou\u201d-sanat tulisi asettaa, miss\u00e4 kohdin ravistaa p\u00e4\u00e4t\u00e4 ja kiljua, jotta viesti
\ntuntuisi kustakin teinityt\u00f6st\u00e4 mahdollisimman vetoavalta. \u201dI Saw Her Standing
\nThere\u201d ja \u201dFrom Me to You\u201d ovat \u2013 kuten Avola kuvaa Idols<\/i>-, Cheek- ja Vain el\u00e4m\u00e4\u00e4<\/i>
\n-osastoa \u2013 valmiina tarjottavia
\nviihdeteollisuuden tunne-el\u00e4myksi\u00e4<\/i> ja nerokkaita sellaisia \u2013 puhumattakaan
\nJohn Lennonin laskelmoidun dylanmaisesta \u201dYou\u2019ve Got to Hide Your Love Awaysta\u201d
\ntai McCartneyn Little Richard -pastissista \u201dI\u2019m Down\u201d, jotka on tietoisen
\noloisesti suunnattu m\u00e4\u00e4r\u00e4tylle osalle The Beatlesin laajaa yleis\u00f6\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n
\nYleisesti
\nottaen: ei ole olemassa onnistunutta pop-kappaletta, joka ei tekisi temppujaan
\nharkitusti. Kyse on teenn\u00e4isen taiteesta. Tuomitessaan \u201dvalmiiksi muokkaamisen\u201d
\nPertti Avola tulee todenn\u00e4k\u00f6isesti tahattomasti tuominneeksi pop-musiikin perusluonteen,
\njota ilman markkinoinnin ja laulukilpailujen irvokkuuksista ei edes p\u00e4\u00e4st\u00e4isi
\npuhumaan.<\/o:p><\/span><\/div>\n
\n<\/div>\n

<\/p>\n

\nLaulullisen
\ntosi-tv:n tunnemarkkinat etovat minua siin\u00e4 miss\u00e4 Avolaakin.
\nLaskelmoimattomuuden fantastiseen alkuh\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n vetoamista suoraselk\u00e4isemp\u00e4\u00e4
\nolisi kuitenkin todeta, ett\u00e4 Idols<\/i>-kokoelmat
\nynn\u00e4 muut edustavat yksinkertaisesti huonoa<\/i>
\npop-musiikkia. T\u00e4t\u00e4 mielt\u00e4 Avola tuntuu olevan, eik\u00e4 erehdy, kuinka voisikaan?
\nH\u00e4n pit\u00e4\u00e4 Vesa-Matti Loirista enemm\u00e4n kuin Cheekist\u00e4, mutta t\u00e4lt\u00e4 pohjalta
\nolisi kyseenalaisempaa kirjoitella kolumneja. Vaikka makuunhan
\nkulttuurituotesuhde aina palaa; siihen, milt\u00e4 laskelmointi tuntuu.<\/o:p><\/span><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Monet arvostavat The Beatles -yhtyett\u00e4. Niinkin monet, ettei The Beatlesia tarvitse esitell\u00e4.…<\/p>\n","protected":false},"author":0,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"http:\/\/3.bp.blogspot.com\/-A6Fdd8_GSyY\/UszuLwRB7_I\/AAAAAAAAAGQ\/8jXBEBE2hBc\/s1600\/beatles+purukumi.jpg","blog_id":85},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/92"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/comments?post=92"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/posts\/92\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/media?parent=92"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/categories?post=92"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/plainsongs\/api\/wp\/v2\/tags?post=92"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}