Itsenäisyyspäivän malja

Minä katselen toisinaan Helsingin
satamissa ja puistoissa majailevia kodittomia alkoholisteja tuntein jotka eivät
ole mielipahaa sen enempää kuin sääliäkään. Heidän pöhöttyneet, arpiset
kasvonsa, likaiset palttoot heidän yllään, heidän kuolemanväsynyt
periksiantaneisuutensa ja samalla omalaatuinen heroisminsa jolla he yrittävät
hirvittävän sosiaalisen nöyryytyksensä keskelläkin säilyttää ihmisarvonsa
rippeet, siinä kaikessa on sekä houkutteleva että luotaantyöntävä vihjaus minuun
itseeni: se olisit voinut olla sinä!

[
– – – ]

Vielä jokunen vuosikymmen sitten
kuului porvarillisen huumorin tunkiohuuliin tämä ainutlaatuinen törkeys:
”Yksikään sivistynyt ihminen ei ole vielä kuollut Suomessa nälkään.”
Tosiaankin, porvarillisessa Suomessa aggressiivinen luokkasolidaarisuus ei ole
vielä koskaan sallinut ”sivistyneen” ihmisen joutua asunnottomaksi
alkoholistiksi. Suuren taloudellisen lamakauden ajoilta löytyy toisaalta –
kuvaavaa kyllä – pari vastakkaistakin esimerkkiä. Itsenäisyyspäivänä minä olin
yksi kahdestatuhannesta presidentinlinnan vastaanotolle valitusta. Ilman muuta
se saattaa tuntua balsamilta minun nakerretulle itsetunnolleni – mutta ne jotka
niin silmiinpistävästi muistuttavat minua täydellisyysyhteiskunnan kovassa
röntgenvalossa paleltuvat samanaikaisesti kuoliaaksi Pasilan kaatopaikalla.

Christer Kihlman: Ihminen joka järkkyi.
Suom. Pentti Saaritsa. Tammi 2000 (alkuteos vuodelta 1971). s. 61–62.
Pasilassa
ei enää ole kaatopaikkaa. Sinne rakennetaan ostoskeskusta, jollaiset eivät nuku
koskaan. Suomen suurin ruokakauppa eli Kannelmäen Kaari-ostoskeskuksen Prisma
testaa jouluun saakka ympärivuorokautista aukioloa. Liikkeenjohtaja Ilkka
Riiali kertoo, että ajatus alkoi ”puolittaisesta vitsistä, mutta muuttui sittemmin
todeksi”.
Tehdään
koska voidaan. Kauppojen aukioloaikojen rajoittamattomuutta on perusteltu
yksilönvapaudella ja työpaikoilla. On ihanaa, kun iltavuoron päätteeksi tai
aamulla matkalla 24/7-kuntosalille voi hoitaa ruokaostoksensa. Lisäksi Suomi
lähtee nousuun.
Asian
miinuspuoli on niin ilmeinen, että siitä ei oikein viitsitä puhua. Joku istuu
kassalla kello 04.30 ja lukee leipäpussista viivakoodin. Jonkun vapautta
suunnitella arkea ja juhlaa rajoitetaan, eikä tuo joku ole yksittäistapaus.
Kaupan alalla työskentelee noin neljännesmiljoona suomalaista.
Kansanedustaja
ja kirjailija Anna Kontula puhuu aiheesta Kalle Haatasen mainiossa
haastattelussa. Luen Kontulan tuoreen Luokkalaki-pamfletin
viimeistään joulun pyhinä, jolloin, edelleen, jotkut lukevat viivakoodeja
Kannelmäessä.
Jos
hallituksen esitys menee läpi, vapautuneessa kaupassa myydään pian myös
vapautuneempaa alkoholia. 4,7 prosentin vahvuusrajoituksesta siirrytään 5,5
prosenttiin. Toisin sanoen A-olutta saisi kaikkialta mistä nyt keskiolutta.
Lisäksi muun muassa Alkon aukioloaikaa pidennettäisiin tunnilla, ravintolat saisivat
myydä juomia mukaan ja nykyisestä anniskelulupa-asteikosta luovuttaisiin.
Alkoholilain
uudistus on voimakkaasti liberalisoiva, ja sitä perustellaan tutuilla argumenteilla:
vapaus ja eurot, miksei myös ”askel kohti eurooppalaista juomakulttuuria”. Kokoomuksen
kansanedustaja Jaana Pelkonen toistelee Yleisradion A-Talk-ohjelmassa uljasta käsitettä ”kansalaisvapaudet”. Niitä on
tähän mennessä poljettu, kun vahva lonkero on täytynyt hakea Alkosta, joka
yleisimmin sijaitsee samojen ulko-ovien sisällä kuin ruokakauppa.
Viinihän
on jo ”maitokaupassa”, oletteko huomanneet? (Entä oletteko huomanneet, kuinka
karmea termi ”maitokauppa” on, vaikka sitä edelleen käytetään journalistisissa
teksteissä?)
Jaana
Pelkosta ei pelota eikä pelota hänen äänestäjiäänkään, sillä heille
alkoholilainsäädäntö näyttäytyy joutavana holhousverkostona. Kunnon kansalainen
osaa kyllä huolehtia itsestään. Entinen raittiusasialiike kokoomus on osittain
oikeassa halutessaan purkaa viinanormeja. Yhteiskuntarauha ei järky, jos ylempi
keskiluokka päästetään Alkoon puoli yhdeksältä illalla tai täydentämään
ruokaostoksiaan vahvoilla pienpanimotuotteilla.
Samalla
saunakaljan voimakkuuden kasvu aiheuttaa merkittäviä kansanterveydellisiä
ongelmia. Tästä A-klinikkasäätiön Kaarlo Simojoki muistuttaa A-Talk-pöydän toiselta puolelta. Oma
lukunsa ovat ne, joilla homma ei ole alkuunkaan hallussa. Satamissa ja
puistoissa korkataan jatkossa vahvemmat krapulaoluet, sillä mikrotasolla lähikaupan
valikoima ratkaisee. Simojoki viittaa myös ruokakauppaan siirtymässä olevien
niin kutsuttujen limuviinojen tuhoisasta vaikutuksesta nuorten juomiseen. Viime
vuosina nuorison alkoholinkulutus on laskenut, mutta Simojoen mukaan on
ennenaikaista puhua pysyvästä muutoksesta. Saatavuuden lisäämisellä tämäkin
käyrä saadaan nousuun.
Samassa
yhteydessä Simojoki esittää huomion, josta ainakaan Kontula ja Kihlman eivät
ylläty: nuorten laskenut alkoholinkulutus on kohdistunut pääosin hyvätuloisten
perheiden lapsiin. Eli niihin, joilla on muutenkin edellytyksiä huolehtia
itsestään. Lakiuudistuksen puolustajat vetoavat mielellään muutoksen
maltillisuuteen, mutta kokonaiskulutus kasvaa joka tapauksessa. Sen osoittavat
historia ja tutkimustieto.
Ja
haittoja valuu alas. Osalle kansasta kyseessä on kulinaristinen bonus, osalle
taas ratkaiseva vauhdittaja kohti entistä ongelmallisempaa päihdekierrettä.
Välimaastossa satojentuhansien kunnon kansalaisten maksat kuormittuvat hiukan
enemmän kuin ennen.
”Sivistynyt
ihminen” ei vuoden 2016 Suomessakaan joudu asunnottomaksi alkoholistiksi.
Taksimatkallaan kotiin itsenäisyyspäivän vastaanotolta hän on vapaa pysähtymään
vaikka ruokakaupassa. Joku on vapaa palvelemaan häntä.
Toivotankin
vapautta pursuvaa 99. itsenäisyyspäivää Suomelle. Siteeraan lopuksi
kouvolalaista Jukka Yrjölää, joka ilmaisee Helsingin
Sanomien
mielipidekirjoituksessa (3.12.2016) uskonsa alkoholilain uudistukseen:

Usein surkutellaan alkoholin
suurkuluttajien kohtaloa. Kukaan ei väkisin kaada viinaa toisen kurkusta alas –
se on itsestä kiinni. Alkoholinkäyttö on siistiytynyt, mutta eihän kansaa
täysraittiiksi saada. Pitää vain uskoa tulevaisuuteen.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *