Plainsongs
Plainsongs

Jos mull’ on jalatki poikki

Osallistun
typistetysti joulu- ja tammikuun listamaniaan. Viime vuonna ilmestyneistä
kirjoista mainitsen Tommi Uschanovin ja Harry Salmenniemen teokset Hätä on tarpeen ja Pimeän lehdet. En laita niitä paremmuusjärjestykseen. Pääasiassa
luin vuosia tai vuosikymmeniä sitten ilmestyneitä kirjoja, eikä niiden
luetteleminen tässä ole mielekästä. Sanottakoon silti, että tammikuussa 2015 en
tuntenut Imre Kertésziä. Nyt vihkooni on kertynyt sivukaupalla muistiinpanoja kaikista
hänen suomennetuista teoksistaan. Juuri tällaisten virheiden korjaamisen vuoksi
kannattaa elää seuraavaan talveen.
Viime
vuonna ilmestyneitä kirjoja sentään luin muutaman. Populaarimusiikissa
pysyttelin vahvemmin menneessä, Feltin ja Smogin tuotannossa, tavanomaisten The
Cure -riittien ohella. Sufjan Stevensin Carrie
& Lowell
on ulkomaisista uutuuksista ainoa, jota olen säännönmukaisesti
käyttänyt levylautasella. Erityisesti Stevensin kappaletta ”Fourth of July
suosittelen kuuntelemaan heikolla hetkellä. Eli koska tahansa.
Merkittävimmän
uuden kappaleen teki kuitenkin Helmi Levyjen debytantti Vähäsarja. ”Herra on mun kanssa” on ehtaa gospelia. Asetan ylistyslauluille kovat kriteerit, sillä
olen jumalaton. Tai kuten Joseph Brodsky luonnehtii: tiedekunnasta poissaoleva
kristitty. Ärsyynnyn gospelin maneereista. Samalla tiedostan, että ilman
Jumalaa ei synny puhuttelevia lauluja.
Vähäsarja
ammentaa tästä ratkaisevasta ristiriidasta. ”Herra on mun kanssa” ilmaisee
kaipuunsa naiivein ja konkreettisin sanoin. Kerrankin musiikkitoimittajien
suosikkiadjektiiville ”vereslihainen” olisi käyttöä:
Herra pitää musta huolen vaikka
multa irtoisi pää ja kädet
Taustoja
laulaa Joose Keskitalo, joka on myös tuottanut Vähäsarjan esikoisen. Vaikutus
kuuluu, mutta Vähäsarja tulkitsee laulunsa kevyemmin kuin raamatulliseen
paatokseen erikoistunut Keskitalo. Silti ”Herra on mun kanssa” tuntuu
lyijynraskaalta. 2000-luvun suomalaisen nössöfolk-buumin mattijohanneskoivuja
ei kannata sotkea tähän, vaikka Vähäsarja
tuntuisikin aavistuksen varovaiselta pitkäsoitolta. Viimeiseksi säästetty
”Herra on mun kanssa” hyvittää monenlaiset synnit:
Jos mull’ on jalatki poikki niin se
ottaa mun sydämen
Ajattelen
sydänlihasta, jonka Jumala poimii talteen. Ajattelen myös Radioheadin ”Paranoid Androidin” musiikkivideota. Siinähän S&M-varusteisiin pukeutunut virkamies
katkoo kirveellä kätensä ja jalkansa, kun Thom Yorke lupaa:
God loves his children
Varmasti
nämä lapset pääsevät taivaaseen. He uskaltavat mennä ”katki loppuun asti”.

Kommentit (1)

  1. Tommi Uschanov

    Pääasiassa luin vuosia tai vuosikymmeniä sitten ilmestyneitä kirjoja, – –.

    Oikein! Oikein!

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *