Leuanvetoyritys
Kaapistatuleminen on suositeltavaa ja riskialtista toimintaa – etenkin jos osaa laulaa.
Vuosikausia kasautunut paine saattaa aiheuttaa kauniin räjähdyksen. Mutta kun
on kerran tultu ulos, ollaan muualla kuin sisällä. Vapaus voi yllättää.
Esimerkiksi: Antony & The Johnsonsin emansipatorinen I Am a Bird Now (2005) ansaitsee saamansa suitsutuksen. Antony
Hegarty ilmoittaa olevansa ”Bird Guhl” ja särkee satatuhatta sydäntä. Samalla
hän oppii lentämään liian hyvin. En tuhlaa aikaani Antony & The Johnsonsin
myöhempiin pitkäsoittoihin, sillä Hegarty ei ole laulanut niitä henkensä
uhalla.
Yhdysvaltalaisen
John Grantin (s. 1968) tapaus on samansuuntainen. Queen of Denmark (2010) lienee pop-historian musertavin ulostuloalbumi,
jolla Grant selättää myös raamattuvyöhykkeen arvot, masennuksensa ja
päihdeongelmansa. Pale Green Ghosts
(2013) ei häpäise Queen of Denmarkin
perintöä, koska Grant tiedostaa tekevänsä liian vaikeaa toista levyä. Artistin
hiv-tartunta varmistaa, ettei Pale Green
Ghostsin tunnelma pääse liian tyytyväiseksi.
John Grantin (s. 1968) tapaus on samansuuntainen. Queen of Denmark (2010) lienee pop-historian musertavin ulostuloalbumi,
jolla Grant selättää myös raamattuvyöhykkeen arvot, masennuksensa ja
päihdeongelmansa. Pale Green Ghosts
(2013) ei häpäise Queen of Denmarkin
perintöä, koska Grant tiedostaa tekevänsä liian vaikeaa toista levyä. Artistin
hiv-tartunta varmistaa, ettei Pale Green
Ghostsin tunnelma pääse liian tyytyväiseksi.
Nyt
tauti on hallinnassa. Grey Tickles, Black
Pressure (2015) asettaa John Grantin kummalliseen tilanteeseen: tulisi
laulaa hyvinvoivana, vakiintuneessa parisuhteessa, Islantiin muuttaneena.
Viisikymppisetkin lähestyvät. Jos Grant olisi rock-artisti, hän tekisi joko
tylsän tai tylsästi kovistelevan tutkimusmatkan keski-ikäiseen sieluun. Onneksi
potenssitodistelun vaihtoehto on pysyvästi poissuljettu modernin pop-balladin
mestarilta.
tauti on hallinnassa. Grey Tickles, Black
Pressure (2015) asettaa John Grantin kummalliseen tilanteeseen: tulisi
laulaa hyvinvoivana, vakiintuneessa parisuhteessa, Islantiin muuttaneena.
Viisikymppisetkin lähestyvät. Jos Grant olisi rock-artisti, hän tekisi joko
tylsän tai tylsästi kovistelevan tutkimusmatkan keski-ikäiseen sieluun. Onneksi
potenssitodistelun vaihtoehto on pysyvästi poissuljettu modernin pop-balladin
mestarilta.
Mutta
tylsä hän osaa olla.
tylsä hän osaa olla.
”I do feel I have a hard time
dealing with things being OK”, Grant toteaa The
Guardianin haastattelussa. Monet
Grey Tickles, Black Pressuren kappaleista
todistavat, että John Grant valehtelee. Se, että asiat ovat kunnossa, ei
ilmeisesti tunnu riittävän ikävältä. Parhaimmillaanhan Grant on suurten
kontrastien taiteilija, joka ei epäröi käyttää sanaa ”carcass” rakkautta
tulvivassa, Elton Johnin tuotannon häpäisevässä kertosäkeessä. Hän sokeroi ja
repii arpikudosta.
dealing with things being OK”, Grant toteaa The
Guardianin haastattelussa. Monet
Grey Tickles, Black Pressuren kappaleista
todistavat, että John Grant valehtelee. Se, että asiat ovat kunnossa, ei
ilmeisesti tunnu riittävän ikävältä. Parhaimmillaanhan Grant on suurten
kontrastien taiteilija, joka ei epäröi käyttää sanaa ”carcass” rakkautta
tulvivassa, Elton Johnin tuotannon häpäisevässä kertosäkeessä. Hän sokeroi ja
repii arpikudosta.
Uuden
albumin päättävät ”No More Tangles” ja ”Geraldine” ovat nätisti kirjoitettuja
mutta jännitteettömiä lauluja. Niiden melodiat sitovat haavat ja kiinnittävät
huomiota sokerin käyttöön, sillä aikuistyypin diabetes uhkaa.
albumin päättävät ”No More Tangles” ja ”Geraldine” ovat nätisti kirjoitettuja
mutta jännitteettömiä lauluja. Niiden melodiat sitovat haavat ja kiinnittävät
huomiota sokerin käyttöön, sillä aikuistyypin diabetes uhkaa.
Hyvinvointi
ei vaivaannuta kuulijaa, kun Grant malttaa käsitellä
hyvinvointiaan – ja tyhjiötä, jonka ”things being OK” aiheuttaa. ”Grey tickles”
on suora käännös islantilaisesta ilmauksesta, joka viittaa keski-iän kriisiin.
”Black pressure” palaa turkinkieliseen tapaan määritellä ”painajainen”.
Nimikappale päästääkin Grantin kauhuttomat kauhut valloilleen. Itseironia ja
musta huumori ovat tavattoman vaikeita tehokeinoja, mutta John Grantin
ammattitaito riittää molempien hyödyntämiseen:
ei vaivaannuta kuulijaa, kun Grant malttaa käsitellä
hyvinvointiaan – ja tyhjiötä, jonka ”things being OK” aiheuttaa. ”Grey tickles”
on suora käännös islantilaisesta ilmauksesta, joka viittaa keski-iän kriisiin.
”Black pressure” palaa turkinkieliseen tapaan määritellä ”painajainen”.
Nimikappale päästääkin Grantin kauhuttomat kauhut valloilleen. Itseironia ja
musta huumori ovat tavattoman vaikeita tehokeinoja, mutta John Grantin
ammattitaito riittää molempien hyödyntämiseen:
I
did not think I was the one being addressed
did not think I was the one being addressed
In
hemorrhoid commercials on the tv set
hemorrhoid commercials on the tv set
I
often stand and stare at nothing in the grocery store
often stand and stare at nothing in the grocery store
Because
I do not know what to buy to eat anymore
I do not know what to buy to eat anymore
“Grey
Tickles, Black Pressuren” kertosäkeistö polkee tyhjää. Kuin olisi saanut
joululahjaksi leuanvetotangon ja yrittänyt parhaansa mutta lysähtänyt hengästyneenä
lattialle ilman ensimmäistäkään täyttä vetoa. Onhan Grant hetkeä aiemmin tunnustanut:
Tickles, Black Pressuren” kertosäkeistö polkee tyhjää. Kuin olisi saanut
joululahjaksi leuanvetotangon ja yrittänyt parhaansa mutta lysähtänyt hengästyneenä
lattialle ilman ensimmäistäkään täyttä vetoa. Onhan Grant hetkeä aiemmin tunnustanut:
There
are children who have cancer
are children who have cancer
So
all bets are off
all bets are off
‘Cause
I can’t compete with that
I can’t compete with that
”Down Here” tutkii akuutin hädän poistumista lakonisemmin kuin nimikappale:
And
all we’re doing, is learning how to die
all we’re doing, is learning how to die
“Global Warmingissa” Grant kuolaa vähäpukeisten skeittipoikien perään ja lähestyy
”harmaan kutinan” ydintä. Ilmastonmuutos, Vakava Aihe, typistyy omahyväiseksi
haaveiluksi. Samalla ”Global Warming” onnistuu olemaan piilokantaaottava ja
erittäin kaunis. Vain John Grant voi kirjoittaa tällaisen laulun.
”harmaan kutinan” ydintä. Ilmastonmuutos, Vakava Aihe, typistyy omahyväiseksi
haaveiluksi. Samalla ”Global Warming” onnistuu olemaan piilokantaaottava ja
erittäin kaunis. Vain John Grant voi kirjoittaa tällaisen laulun.
Pitkäsoitto
vaatisi useampia globalwarmingeja pysyäkseen pystyssä. Grey Tickles, Black Pressure on itsetietoisuudessaan vajaa ja mukavuudenhalussaan
runsas, John Grantin tähänastisen uran kehnoin albumi. Ei kuitenkaan kannata
menettää toivoa. Grant on tragedioilla käyvä otus. Ehkä hän saa uuden
diagnoosin, ehkä Reykjavíkin koti tuhoutuu ensi vuonna tulipalossa. Tällöin
Grant voisi jälleen profiloitua syöpäsairaaksi lapseksi ja pursua uhrivihaa.
vaatisi useampia globalwarmingeja pysyäkseen pystyssä. Grey Tickles, Black Pressure on itsetietoisuudessaan vajaa ja mukavuudenhalussaan
runsas, John Grantin tähänastisen uran kehnoin albumi. Ei kuitenkaan kannata
menettää toivoa. Grant on tragedioilla käyvä otus. Ehkä hän saa uuden
diagnoosin, ehkä Reykjavíkin koti tuhoutuu ensi vuonna tulipalossa. Tällöin
Grant voisi jälleen profiloitua syöpäsairaaksi lapseksi ja pursua uhrivihaa.
Ikävyyksiä
odotellessa jatkan Queen of Denmarkin
kuuntelua.
odotellessa jatkan Queen of Denmarkin
kuuntelua.