Maksimaalista rentoutusta

Kunnon
veronmaksajana luin Ylen verkkosivustolta
Kaisa Aleniuksen artikkelin ”Hömppää vai jormaproosaa – näillä kirjoilla saat aivot narikkaan”. Joukkoistavassa jutussaan Alenius kannustaa lukijoita
esittelemään omia hömppäsuosikkejaan sosiaalisessa mediassa. #hömppäkirjalista
on levinnyt, saanut oheensa chick litiä ja historiallisia romaaneja, joskin
Aleniuksen artikkelin todellinen ansio liittyy hömpän käsitteen pohdintaan.
Nais- ja mieslukijoiden hömppäsuhteista Alenius kirjoittaa niin lamauttavalla Mars & Venus -logiikalla, että en jaksa puuttua asiaan. Hömpäksi tulkitun
kirjallisuuden lukukontekstin kartoitus sen sijaan kannustaa kommentoimaan.
Alenius pohtii:
Ajattelen,
että hömppä onkin sidoksissa lukuhetkeen: merkitystä ei ole sillä, mitä luetaan
vaan kyse on lukutilanteesta. Mihin kirjaan tarttuu, kun hakee maksimaalista
rentoutusta ja viihtymistä? Tämä on tietysti täysin makuasia.
Henkilö, joka lukee pääasiallisesti hömppää, ei
voisi tehdä hömppäkirjalistaa. Asetelma on guilty pleasure -sukuinen:
normaalisti luetaan jotain muuta, oletettavasti parempaa. Aleniuskin kertoo
kuluttavansa hömppää lomalla, jolloin – näin olen ymmärtänyt – ihmiset pyrkivät
ottamaan rennosti.
Muun kuin hömpäksi laskettavan kirjallisuuden
vaivalloisuuden tunnustamisessa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Aurinkotuolissa
rentoutuja on ainoastaan edennyt tästä outoihin johtopäätöksiin. Itselleni
vieraasta syystä lukemisen elintärkeästä sietämättömyydestä siirrytään etsimään
lukemista, jonka ainoa tehtävä on olla siedettävää, viihdyttävää ja
suklaamaista. Vaikka eikö juuri lomalla riittäisi energiaa Painovoiman sateenkaareen?
Hömpän kuluttajat näyttäytyvät kaltaiseni
optimistin silmiin liian kyynisiltä. #hömppäkirjalista-kampanjan
arveluttavimman taustaoletuksen mukaan kaikki pohjimmiltaan janoavat hömppää.
Sinäkin! Kukaan ei oikeasti voi haluta nähdä vaivaa lukiessaan – lopeta siis
murehtiminen ja nauti elämästäsi.
#hömppäkirjalista aiheuttaa minussa
alakouluajan jalkapallopeleistä tuttuja tuntemuksia. Luokkatovereistani oli
ajoittain hauskaa soveltaa sääntöjä ja esimerkiksi otella ”kaikki kaikkia
vastaan”. Tai yrittää saada pallo maalin sijaan koulurakennuksen rännikouruun. Leikkiin luisuminen koettiin yleisesti viihdyttäväksi, mutta itse kärsin.
Halusin ottaa mahdollisimman vähän rennosti ja operoida kauan sitten sovittujen
sääntöjen piirissä. Pelasin aina tosissani ja koin suurena loukkauksena, jos
vastustajan maalivahti ei edes yrittänyt torjua laukaustani vaan väisti ja imi
tikkaria.
Kirjallisuuden suhteen olen vielä ilottomampi.
Enkä missään nimessä lue niin paljon, että voisin lohkoa osan hömpäksi.
Lomamoodi tuntuu porvarilliselta tuhlailulta. #hömppäkirjalista vaikuttaakin alkavan siitä, missä suljen kirjan, vietän aikaa lähimmäisteni kanssa, juon
alkoholia tai kuuntelen Lordea. Vain maaniset lukijat lukevat silloin kun ovat
ilmeisen lukukyvyttömiä.
Kirjallinen makuni ei ole erityisen korkea.
Luen teoksia, jotka moni kirjallisuuden asiantuntija määrittäisi hömpäksi.
Mutta kuten Kaisa Alenius toteaa: lukutilanne ratkaisee enemmän kuin se, mitä
lukee. Omat lukuhetkeni ovat aina armottomia ja liian vähän lukemisen
aiheuttaman syyllisyyden lävistämiä. Ehkä hömpän listaajat ovat jo lukeneet kaiken. Minulla projekti on niin
traagisesti kesken, että en ehdi ilottelemaan. Sananakin ”hömppä” maistuu
lasten ajanvietteeltä.
***
Kirjailija Juha Seppälä ilmoittaa Suomen Kuvalehden (44/2008)
haastattelussa:
En
minä mitään postimerkkejä keräile. Luen taukoamatta useampaa kirjaa yhtä aikaa.
Rohkenen olettaa, että Seppälä ei lue hömppää
tai Ylen artikkelin miehille
lanseeraamaa ”jormaproosaa”. Kuten muillakin elämän osa-alueilla, myös lukijana
haluaisin kehittyä Juha Seppälän kaltaiseksi. Tyly ja päämäärätietoinen
lukeminen saisi vallata entistä enemmän tilaa päivistäni. Keräilen vielä aivan
liikaa postimerkkejä.
(Nimenomaan keräilen
eli teen huolimattomasti. Seppälän lausahdus on taitava, koska se rajaa
ulkopuolelleen kunnon filatelian, keräilemistä vannoutuneemman toiminnan.)
#hömppäkirjalistan suositussa arvomaailmassa kirjallisuuden
sisälle aidataan kevytmielisen harrastelun kenttä. Sieltä käsin tarkasteltuna
vaikutan tosikolta ja elitistiltä, kuten kirjakauppa-alaa sivunneen Välinpitämättömyys-esseeteokseni
vastaanotosta opin. En peräänny, sillä estetiikan alueella olisi väärin
argumentoida kohtuullisesti ja kaikkien osapuolten näkemyksiä sympatiseeraten.
Ymmärrän ”aivot narikkaan” -mentaliteettia hyvin, mutta toisin kuin liian usein
luullaan, ymmärtäminen ja kannattaminen eivät välttämättä lankea yhteen.
Lopuksi esitän huoleni lapsista ja nuorista. Hömpällä
ilakointi on väärä tapa saada tulevaisuuden lukijapolvet kirjallisuuden
piiriin. Jäätelöannoksen kaltaisena nautintona kirja häviää katkerasti
esimerkiksi jäätelöannokselle – audiovisuaalisesta viihteestä puhumattakaan.
Kirjalla ja kirjallisuudella ei suuressa mittakaavassa ole toivoa, mutta pieniä
voittoja voitaisiin saavuttaa edistämällä salamyhkäisyyden ja kyseenalaisuuden
ilmapiiriä. ”Kirjallisuudella voi tuhota elämänsä” olisi tärkeä iskulause
lukuvalistustyössä, joskin mahdoton käyttää. Myrkkypullo pitää löytää itse.
Ajatelkaa taukoamatta lukevaa Juha Seppälää
kotonaan Porissa. Välillä hän vetää leukoja, ottaa hörpyn vesilasista ja
kirjoittaa lisää kirjoja niille, jotka eivät viihdy aurinkotuolissa. Yhtälö on
erittäin epäterveellinen ja linjassa sen kanssa, mitä kirjallisuudelta tulee
hakea jos uskoo sen voimaan muuttaa yksilön ajattelua ja maailmaa.

Kaisa Aleniuksen sanoin: ”Tämä on tietysti
täysin makuasia.” Ehdottomasti, kuten ratkaisevimmat asiat aina ovat.
Kommentit (3)
  1. "Kirjalla ja kirjallisuudella ei suuressa mittakaavassa ole toivoa" – eikö?

    1. Antti Hurskainen
      21.7.2017, 18:54

      En usko – jos ajatellaan kirjallisuutta jonain suuria ihmisjoukkoja sitouttavana asiana, mihin tuossa pyrin viittaamaan. Yleisellä kulttuuritahdolla ei nähdäkseni mene hyvin. En tosin osaa päättää, pitäisikö mennä.

    2. Ymmärrän. Olen havainnut saman. Toivottomuuden suhteen tosin olen vähemmän varma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *