Toinen musta aurinko
Orionissa esitetään huomenna ja sunnuntaina Andrew Dominikin dokumenttielokuvaa One More Time with Feeling (2016). Tiedämme, että päähenkilö kuoli ennen kuvausten alkua. Laulaja-kirjailija Nick Caven (s.1957) 15-vuotias poika Arthur tippui Brightonin rantakallioilta kesällä 2015. Caven ja The Bad Seedsin albumi Skeleton Tree (2016) oli jo tekeillä. Cave kertoo elokuvassa, kuinka pojan kuolema muutti asioita. Skeleton Tree ei käsittele menetystä vaan vaeltaa sen ympärillä – vaikenee, romahtaa ja näkee horisontissa jotain valoa muistuttavaa.
One More Time with Feeling on erottamaton osa Skeleton Tree -konseptia, joutavan ekstramateriaalin vastakohta. Cave kieltäytyi puhumasta Arthurin kuolemasta medialle. Dominikilta hän suorastaan vaatii huomiota. Tärkeimmät kohtaukset tapahtuvat auton takapenkillä, missä läheltä kuvattu Cave taistelee löytääkseen sanallisen reitin lohduttomuutensa pohjille. Hän katsoo paljon ulos ja näyttää ikääntyneen muutamassa kuukaudessa kymmenen vuotta.
Auto liikkuu ja Cave pohtii, kuinka kirjoittava ihminen toivoo järisyttäviä sattumuksia elämäänsä. Mutta kun kivikosta löytyy lapsen ruumis, kun tapahtuma on riittävän traumaattinen, tekstille ei jää tilaa syntyä. Caven mukaan hänen perheensä tragedia osoittautui ”äärimmäisen haitalliseksi luovalle prosessille”.
(Osoitan esseekirjani nimellä samaan suuntaan. Suru ei toimi vaan istuu päälle ja vaikeuttaa hengittämistä.)
Kaksi vuosikymmentä aiemmin Nick Cave ajatteli toisin. Arthur ei ollut syntynytkään vuonna 1998, kun Cave piti itävaltalaisilla runofestivaaleilla luennon otsikolla ”The Secret Life of the Love Song”. Paranneltu versio julkaistiin syksyllä 2000 yhdessä Caven uskonnollisia näkemyksiä luotaavan ”The Flesh Made Word” -puheenvuoron kanssa.
Myös ”The Secret Life of the Love Song” käsittelee Jumalaa. Luennon toinen isähahmo on professori Colin Cave, joka menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1978. Nick kuuli suru-uutisen äidiltään, joka saapui lunastamaan pikkurikollista poikaansa putkasta. Cave määrittää isän kuoleman vakavan kirjoittamisensa lähtöpisteeksi. Hän siteeraa runoilija W. H. Audenia, jonka mukaan traumaattinen kokemus on lapselle mahdollisuus. Lapsi – tai parikymppinen australialainen punkkarinisti – odottaa traumaa, jonka avulla elämästä kehittyy riittävän vakava asia. Cave linjaa:
The death of my father was this “traumatic
experience” that left the hole for God to fill.
Jumala on Caven mukaan kirjoitettavissa olevaksi. Rakkauslaulu, aina surullinen, on hänelle onnistuessaan avain pyhään.
Cave on useissa yhteyksissä kertonut, kuinka Colin-isä luki hänelle Lolitaa ja Rikosta ja rangaistusta liian varhain. Rakkauslaululuennollaan Cave tulkitsee, että isä valmisteli tällä tavoin poikaansa kohtaamaan menetyksen. Colin Caven oli turvallista kuolla, sillä Nick jäi Nabokovin ja Dostojevskin haltuun.
”The Secret Life of the Love Songin” mukaan suru siis toimii. Todisteeksi käy luennon aikoihin tuore albumi The Boatman’s Call (1997), jolla Cave laulaa mykän Jumalan ohella parisuhdeongelmistaan. Ja vaikka kuuttakymmentä lähestyvä ja lapsensa menettänyt Cave väittääkin luovan prosessin vaurioituneen, Skeleton Tree on upea levy. One More Time with Feeling antaa silti perusteita uskoa, että Cave onnistui hirveistä tapahtumista huolimatta, ei niiden vuoksi. Ehkä levystä olisi tullut vielä uskomattomampi, jos kohtalo ei olisi moukaroinut laulajaa.
Skeleton Tree ei ole kuolemattoman Nick Cave työtä. Sen lauluista aistii työvoiton, mitä vaikutelmaa One More Time with Feelingin hauraat studio-osiot tukevat. 1990-luvun suvereeneina aikoinaan Nick Cave teki huolimattomistakin kappaleistaan hienoja vain olemalla Nick Cave. Nyt toimitaan uudenlaisen vakavuuden ehdoilla. Etenkin avauskappale ”Jesus Alone” kuulostaa siltä, kuin Caven loppuelämä riippuisi sen onnistumisesta.
Anti-inspiroiva suru painaa. Yksin Jeesus pelastaa? Vai viittaako Cave ristiinnaulitun yksinäisyyteen? Eräässä dokumentin jännitteisimmistä kohtauksista Cave yrittää ikuistaa ”Jesus Alonen” lauluraitaa. Se, jos mikä, näyttää hylätyn miehen puuhalta, mutta rivet pusertuvat maailmaan vakuuttavasti. Tämäkin, eräs suosikeistani kaikessa lyriikassa:
You believe in God, but you get no special
dispensation for this belief now
Isän ja pojan kuolemat ovat Nick Caven universumin kaksi mustaa aurinkoa. One More Time with Feeling kysyy, voiko toinen niistä valaista.