Puistojatkot
Puistojatkot

Köyhä pressikortilla

Olen elänyt köyhyysrajan tuntumassa siitä saakka, kun 15-vuotiaana muutin kotoa. Toisen asteen ja opistotason lisäksi olen opiskellut kahdessa korkeakoulussa, ja opintolainaa on niin suuri summa, etten uskalla avata sen välilehteä verkkopankissa. Vaikka olen opiskelujeni ohessa tehnyt parhaimmillaan kolmea työtä, olen koko ajan joutunut turvautumaan myös vanhempieni (onnekseni suosiolliseen) apuun, niin noloa kuin se onkin myöntää.

Iltakävelyllä pidän mukana muovipussia panttitölkkejä silmälläpitäen, mutta muuten köyhyys ei välttämättä näy minusta ulospäin. Uskallan väittää, että maassamme on paljon muitakin niin sanottua kaksoiselämää viettäviä, köyhyyden määritelmän kanssa tasapainottelevia – ei absoluuttisen köyhiä, mutta parempituloisiin nähden huonommassa asemassa eläviä. Väitän, ettei monikaan tuttavapiiristäni tienaa kuussa säännöllisesti yli 1 200 euroa käteen, saati että päästäisiin Laura Rädyn möläyttämiin 2 100 tai 2 600:een euroon kuukaudessa.

Kun vieras ihminen kysyy minulta mitä teen, vastaus kuulostaa päällisin puolin melko hyvältä; kirjoittelen freelancerina aikakauslehtijuttuja, pidän blogia ja pyöritän second hand -liikettä uudessa kaupunkikulttuurikeskittymässä. Sehän tarkoittaa sitä, että saan työskennellä uniikissa ympäristössä ja erittäin vapaasti, tunnen paljon niin sanotusti tärkeitä ihmisiä, käyn taidenäyttelyiden avajaisissa juomassa ilmaista viiniä ja maksan harvoin tapahtumiin sisään. Se onkin yksi todellisuus elämästäni, mikä kuitenkin on melko irrallaan sen muista osa-alueista.

Toisessa elämässäni minä, kohta kolmekymppinen yksityisyrittäjä, pyydän äidiltäni rahaa junalippuihin, jotta pääsen juttukeikalle. Kirjoitan tätä tekstiä Hurstilta saadut sukat jalassa ja syön samalla lounaaksi eilen roskiksesta löydettyjä banaaneja ja niin ikään ruokajonosta haettua kauraleipää. Ruokajätettä tuotetaan yhteiskunnassamme valtavasti, joten dyykkaaminen on itselleni myös muuta kuin käytännön sanelema pakko. Kontrasti on kuitenkin melkoinen, kun kotimatkalla elokuvan kutsuvierasnäytöksestä haen iltapalan lähikaupan roskiksesta tai lähden Imagen juttuhaastattelusta suoraan ruokajonoon. Lähes kaikki vaatteeni ovat kirpputorilta, mutta etsimään hioutuneen silmän ansiosta se kääntyy tyylivalinnaksi.

Voi toki kysyä, onko sitten pakko asua yksiössä Kalliossa, kun käytännössä kaikki rahat menevät siihen. Olen itsekin pohtinut sitä, onko elämäni jonkinlaista kulissien ja imagon rakentelua ja parempaan yhteiskuntaluokkaan pyrkimistä. Voi olla niinkin, mutta toisaalta kyse on arvovalinnoista: pyrin elämään mahdollisimman eettisesti sekä ekologisesti. En syö lihaa, asun pienessä kaupunkiasunnossa, matkustan harvoin ja kierrätän kaiken minkä voin. Käytän julkisia tai kuljen kävellen, joten keskeinen sijainti on minulle olennaista. Ne harvat pystyssä sinnitelleet kulttuuri- ja media-alojen toimijat tuppaavat yksinkertaisesti olemaan Helsingissä.

Voin toki puhua vain omasta puolestani, mutta epäilen, että moni kulttuuri- ja media-alan tekijä tasapainottelee tällä hetkellä samanlaisessa tilanteessa: töitä on, mutta kukaan ei oikein maksa siitä. Esimerkiksi tästä blogista en ole saanut koskaan senttiäkään. Nettisisällöstä ei ole varaa maksaa, printtijutuistakin huonosti. Niinsanotusta köyhän stereotyypistä minut erottaakin lähinnä kulttuuritapahtumia pullottava Instagram-tili ja titteli. Voin esitellä itseni sanomalla ”Hanna Räty, toimittaja”, mutta loppujen lopuksi se ei kuitenkaan tarkoita tämän hetken Suomessa mitään muuta kuin ”köyhä pressikortilla”.

Jos minulla olisi vähän enemmän rahaa, käyttäisin sen kotimaisiin palveluihin ja taiteeseen. Perustarpeeni saan nytkin juuri ja juuri täytettyä, mutta kuluttamiseen ei ole varaa. Lopettakaa siis pliis freelancereiden työllistymisen hankaloittaminen ja pienituloisten työläisten nilkoille kuseminen. Nykyinen kova, oikeistolainen politiikka ei johda mihinkään muuhun kuin tuloerojen kasvuun ja työväenluokan ostovoiman jatkuvaan heikkenemiseen. Ruokajonot pitenevät, asunnottomuus lisääntyy ja roskiksille tulee ruuhkaa.

Kommentit (91)

  1. Köyhyys on ansaittava : Luutii

    […] Pursiainen nosti metakan törmättyään free-journalistin valitukseen tuloistaan. Hanna Räty kirjoitti Imagen blogiinsa elävänsä niukkuudessa, jossa perustarpeet saa juuri tyydytettyä, mutta kuluttaminen on […]

  2. Jaakko Terävä

    ”Voi toki kysyä, onko sitten pakko asua yksiössä Kalliossa, kun käytännössä kaikki rahat menevät siihen.”

    Et ole köyhä. Olet vain tehnyt tulotasoosi nähden huonoja, liian kalliita valintoja.

  3. MM

    Freen hommahan on nykyään pitkälti hyväntekeväisyyttä. Itse ainakin koen näin. Minulle se on kuitenkin sopinut, koska kotona kolme pientä lasta, jotka ovat jatkuvasti kipeänä, enkä voisi kuvitellakaan raahautuvani joka aamu työpaikalle. Onneksi on mies, jolla hyvä vakituinen palkkatyö ja jolle sopii tämä järjestely.
    Allekirjoitan kyllä tuon, että elämäni on yhtä pitopöydästä toiseen juoksemista. Kutsuja tulvii koko ajan sähköpostiin ja kolmen ruokalajin menu on arkea. Hyvin ristiriitaista sen kanssa, että mitä tästä lopulta jää käteen palkkana. Ihan jees kuitenkin toistaikseksi.

    Tai no, ansiotaso olisi ihan kohtuullinen, jos pääsisi eroon kymppitonnin sivukuluista per vuosi.

    • Porho

      Heh. Tässähän se on ratkaisu, jos haluaa fiilistellä muiden rahoilla. Saattaa olla kotiäidin hommakin mielekkäämpää.

      Tuu Hanna mulle vaimoksi!

      T: Porho

  4. Vielä siitä köyhyydestä – Image-blogit

    […] moni provosoitui blogikirjoituksestani, jossa kerroin tasapainoilustani köyhyysrajan tuntumassa. Otsikko Köyhä pressikortilla oli toki […]

  5. Tero

    Media-alalla voi päästä hyvinkin nopeasti hyviin tuloihin. Esimerkiksi Youtubessa Hydraulic Press Channel tuottaa varmasti jo nyt merkittäviä tuloja.

    Se, että sinun media-alan tuotoksesi eivät tuota edes sitä rahaa, mitä metallimies Tampereelta tienaa osa-aikaisella mediatuotannolla, kertoo yksinomaan oman osaamisesi tasosta.

    Se, että sinä et osaa, ei ole oikeistopolitiikan vika.

    • Jarkko

      Miten sen nyt ottaa. Jotkut perseenhytkytys videot ovat tehneet joistain tubettajista miljonäärejä samaan aikaan ydinfysiikkaa opettavat videot eivät tuo tekijöilleen senttiäkään.

      Tarkoittaako tämä sitten, että perseenhytkytys on miljoona kertaa arvokkaampaa kuin ydinfysiikka?

      Entä mihin mahtaa pitemmän päälle johtaa se, että kaikki maailman rahat menevät perseenhytkyttäjille ja maailman älykkäimmät ihmiset kuolevat nälkään samaan aikaan, koska heidän tuotoksensa eivät tuota mitään? Vai eikö sillä ole siinä vaiheessa enää mitään väliä vaikka koko EU palaisi ja hajoaisi typerän politiikan takia kunhan rahat on jollain kikalla saatu?

    • Tero

      Luonnollisesti ydinfysiikkaa osaavan kannattaa rahastaa osaamisensa jollakin muulla tavalla kuin yrittämällä tehdä sillä massamediaa.

    • Kristine von Denffer

      Juuri näin, ystävät, maailma menee: navan alapuolista kuvatarjontaa palvotaan ja kuolataan. Toinen myyvä porno on väkivalta. Myös eläimiin ja suojattomiin lapsiin kohdistuva.
      Kuten Isaac Asimov on kerran todennut Teurastamossaan, ”Ihmisten äärettömän tyhmyyden edessä jumalatkin ovat neuvottomia…”

      Meidän on yritettävä elää em. maailmassa ja esimerkillämme ainakin lapsillemme ja lastenlapsille näyttää mikä on arvokasta, eettistä ja kehittävää. Tiede ja taide on säihkyvää ja kaunista, kun sitä tehdään aidosti ja intohimolla, samoin journalismi parhaimmillaan. Iätöntä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *