Muuttajien suomi on hiljaisuuden ja vihjausten kieli

Lähtisinkö amatöörinä ammattiteatterin lavalle näyttelemään kielellä, jota olen juuri oppinut välttävästi puhumaan? No en missään tapauksessa lähtisi. Mutta muutama rohkea on lähtenyt. Se ei kuitenkaan (onneksi) ole Muuttajien ainoa ansio, vaan pelkkä lähtöasetelma. Jos uutisia lukiessasi kysyt epätoivoisena “Missä on inhimillisyys?”, voin kertoa vastauksen: se on Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä. Seuraavaksi se siirtyy Kontulaan.

Suhtaudun harrastajateatteriin yleensä aika skeptisesti, koska kokemusteni perusteella se on useimmiten kiusaannuttavaa katsottavaa. Siksi Muuttajat yllätti minut positiivisesti. Vaikka Jesse Vinnari (kuvassa etualalla) on käsittääkseni esityksen ainoa koulutettu näyttelijä, myötähäpeästä kiemurtelun sijaan huomasin myötäeläväni.

Yksinäisyyden kipu ja kaipuu

Muuttajat puhuu maahanmuuttajista, mutta nimi väläyttelee myös yhteiskunnallisten muutosten aikaansaajien suuntaan. Sen alaotsikko on Näytelmä ihmisen paikasta ja rajoista. Muuttajat on myös näytelmä ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Siitä, kuinka puhumaton ei ole näkyvä ja kuinka ääntä pitävä helposti ärsyttää. Yksinäisyys on yksi esityksen suurimmista teemoista. Kun on yksin vaikkei haluaisi, tai kun matkustaa mökille vain saadakseen olla yksin.

Näyttämöllä nähdään Suomeen eri puolilta maailmaa muuttaneita ihmisiä. Monentasoinen suomen kieli tuo näytelmään mielenkiintoisen lisälevelin. Kielen ja toisen ihmisen ymmärtämisen vaikeus korostuu, kun ongelmasta puhuva joutuu hakemaan sanojaan. Sanojen lisäksi voi olla vaikeaa ymmärtää sitä, mikä jätetään sanomatta. Muuttajien suomi on hiljaisuuden ja vihjausten kieli.

Muuttajat on sellaista teatteria, jota pitää tehdä juuri nyt

Kun rasismia tunnutaan sietävän koko ajan paremmin, minulle on helppo kaupata sellaista, mikä näyttää keskisormea syrjinnälle. Muuttajat ei kuitenkaan sorru ratsastamaan itselleen otollisella asetelmalla, vaan hakee ansionsa ensisijaisesti muilla keinoin. Myönnettäköön silti, että jos sama porukka olisi tehnyt esityksen jostakin muusta aiheesta, se tuskin olisi koskettanut minua yhtä paljon.

Muuttajat on kompakti kokonaisuus, joka muutamia pikku lurpsahduksia lukuun ottamatta pysyi hyvin kasassa koko kestonsa ajan. Loppukohtaus oli kuitenkin hieman pettymys; sen sijaan, että se olisi koonnut näytelmän jämäkästi nippuun, se lässäytti tunnelman ja hiipui pois pikkuhiljaa.

Parhaimmillaan esitys oli ilahduttavan nokkela ja kokeellinenkin, vaikka sisällöllisesti käsikirjoitus ei ehkä hirveästi uutta asiaa tuonutkaan. Ei sen tarvitsekaan, kun perusasioissakin on vielä niin paljon sisäistämistä. Siksi onkin harmi, että kyseistä näytelmää tuskin eksyy katsomaan kovin moni sellainen, jonka se ehdottomasti pitäisi nähdä. Voin suositella kokemusta vahvasti esimerkiksi jokaiselle Maamme-laulua Narinkkatorilla lauantaina laulaneelle Rajat kiinni -urpolle.

Kansallisteatterista Kontulaan

Muuttajien käsikirjoitus on syntynyt haastattelujen ja työpajojen pohjalta osana Reittejä Kontulaan –hanketta, jossa teatteri on tehnyt muuttomatkan Itä-Helsingin lähiöihin. Tämän päivän jälkeen esityksen voi nähdä Kontulassa, Myllypurossa tai Mellunmäessä.

 

Kaksi ylintä kuvaa: Neena Villberg

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *