Modernin urbaanin\u00a0perinteen mukaan vuoden ensimm\u00e4isest\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 koko tulevan vuoden tunnelmaa ja tapahtumia. Kuulin t\u00e4st\u00e4\u00a0uskomuksesta\u00a0muinoin\u00a0viety\u00e4ni vuoden ensimm\u00e4isen\u00e4 arkiaamuna lapset taksilla p\u00e4iv\u00e4kotiin.<\/p>\n
Eilen oli vuoden ensimm\u00e4inen varsinainen toimistop\u00e4iv\u00e4 Kosmoksella ja sen perusteella voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ett\u00e4 alkava vuosi on kaunokirjallisuuden s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4. Ajattelin \u00e4\u00e4neen, ett\u00e4 saattaisin koota lukupiirin lukemaan kanssani pala kerrallaan\u00a0David Foster Wallacen Infinite Jestin. Tiedottajamme Mikko Toiviainen<\/a>\u00a0ja kustannustoimittajamme Anni Moilanen nokittivat ja kertoivat\u00a0aikovansa lukea vuoden aikana 50 kaunokirjallista teosta. Koska oli vuoden ensimm\u00e4inen toimistop\u00e4iv\u00e4 ja kaikki tuntui mahdolliselta, sanoin ett\u00e4 totta kai, kyll\u00e4h\u00e4n kirjoja\u00a0tulee luettua, joten onnistuu vuonna kuin vuonna, olen mukana.<\/p>\n Mutta ammattilukijan n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4llaiset haasteet vaativat kuitenkin hieman tarkempaa m\u00e4\u00e4rittely\u00e4. Nimitt\u00e4in ammattilukija lukee eri tavalla kuin keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen kirjastokortin omistaja. Ty\u00f6n puolesta k\u00e4sien l\u00e4pi kulkee vuosittain jotain useita satoja kirjan kokoisia tekstej\u00e4: k\u00e4sikirjoituksia, editoitavia kirjoja, oikoluettavaa, kilpailijan kirjoja joihin pit\u00e4\u00e4 perehty\u00e4 pysy\u00e4kseen tilanteen tasalla ja niin edelleen.<\/p>\n Kun ihminen aloittaa kustannustoimittajana, h\u00e4n huomaa melko nopeasti, ett\u00e4 kaikkien\u00a0kirjojen lukeminen\u00a0sanasta sanaan ja\u00a0kannesta kanteen ei ole mitenk\u00e4\u00e4n mahdollista, koska aika ei yksinkertaisesti riit\u00e4. Useimmat kehitt\u00e4v\u00e4t pikalukutekniikan, jonka avulla kirjasta voi saada riitt\u00e4v\u00e4n k\u00e4sityksen vaikka sen vain silm\u00e4ilisi l\u00e4pi Akateemisen laarin \u00e4\u00e4rell\u00e4 seisten.\u00a0Kun on lukenut parikymment\u00e4 sivua tarkkaan,\u00a0on saanut jonkinlaisen k\u00e4sityksen tyylist\u00e4 ja juonen saa karkeasti selville selaamalla loppukirjan.<\/p>\n Nopeasti ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4\u00a0my\u00f6s el\u00e4m\u00e4n\u00a0olevan\u00a0aivan liian lyhyt v\u00e4\u00e4rien kirjojen lukemiseen. Jos teksti ei ole minulle, se kannattaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 suosiolla kesken. Ihmeen moni lukija pit\u00e4\u00e4 edelleen sitke\u00e4sti kiinni siit\u00e4, ett\u00e4 kaikki pit\u00e4isi lukea loppuun.<\/p>\n Mutta sitten on kirjoja, joista todella pit\u00e4\u00e4. Kun\u00a0saa k\u00e4siins\u00e4 kirjan, jonka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 olevan helmi, kokemusta\u00a0haluaa vaalia. T\u00e4llaista kirjaa s\u00e4\u00e4stelee, jotta voisi todella keskitty\u00e4 ja lukea rauhassa.\u00a0Esimerkiksi Haruki Murakamin Kafkaa rannalla<\/a>\u00a0luin melkein vuoden, koska en halunnut sen loppuvan, vaan halusin ett\u00e4 y\u00f6p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on edelleen turvallinen mahdollisuus sukeltaa sen maailmaan.<\/p>\n