{"id":554,"date":"2017-12-22T13:46:02","date_gmt":"2017-12-22T11:46:02","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/rivienvalista\/?p=554"},"modified":"2018-02-28T09:45:32","modified_gmt":"2018-02-28T07:45:32","slug":"alastair-reynoldsista-ja-scifin-psykedeelisyydesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/alastair-reynoldsista-ja-scifin-psykedeelisyydesta\/","title":{"rendered":"Alastair Reynoldsista ja scifin psykedeelisyydest\u00e4"},"content":{"rendered":"<p><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/img_5547-2.jpg\"><img decoding=\"async\" loading=\"lazy\" class=\"size-medium wp-image-559 alignright\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/img_5547-2-300x145.jpg\" alt=\"IMG_5547 (2)\" width=\"300\" height=\"145\" srcset=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/img_5547-2-300x145.jpg 300w, https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/img_5547-2.jpg 318w\" sizes=\"(max-width: 300px) 100vw, 300px\" \/><\/a>Sain vihdoin loppuun Alastair Reynoldsin Revelation Space -trilogian, jota olen ty\u00f6st\u00e4nyt tammikuusta asti, koko vuoden. Olen sekak\u00e4ytt\u00e4nyt sit\u00e4 paperi-, s\u00e4hk\u00f6- ja \u00e4\u00e4nikirjana, ja n\u00e4ist\u00e4 rakkain on ollut \u00e4\u00e4nikirja Storyteliss\u00e4. \u00c4\u00e4nikirjat kest\u00e4v\u00e4t yhteens\u00e4 l\u00e4hes 80 tuntia, kahden viikon ty\u00f6tynnit. Mutta ne lukee John Lee, pelkkiin \u00e4\u00e4nikirjoihin erikoistunut irlantilaistaustinen n\u00e4yttelij\u00e4, jonka englannin \u00e4\u00e4nt\u00e4mys on uskomattoman tarkkaa ja nautittavaa. Joka kerran kun h\u00e4n lausuu avaruusaluksen nimen \u201cNostalgia for Infinity\u201d, ajattelen rupeavani tekem\u00e4\u00e4n ambientia vain jotta voisin samplata sen. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4yte jos ette usko:<\/p>\n<!--[if lt IE 9]><script>document.createElement('audio');<\/script><![endif]-->\n<audio class=\"wp-audio-shortcode\" id=\"audio-554-1\" preload=\"none\" style=\"width: 100%;\" controls=\"controls\"><source type=\"audio\/mpeg\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/nostalgia-for-infinity.mp3?_=1\" \/><a href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/nostalgia-for-infinity.mp3\">https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/nostalgia-for-infinity.mp3<\/a><\/audio>\n<p>Reynoldsin kirjat kuuluvat scifin moderniin kaanoniin eiv\u00e4tk\u00e4 suotta. Niiss\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti ns. humanistista scifi\u00e4 (ensimm\u00e4isen osan p\u00e4\u00e4osassa on arkeologi) ja avaruustaisteluja on onneksi melko v\u00e4h\u00e4n ja ne on kirjoitettu realistisesti. Siis niin ett\u00e4 todelliset fysiikan lait p\u00e4tev\u00e4t ja taktiikat\/strategiat on valittu sen mukaan mik\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti toimisi todellisuudessa eik\u00e4 sen mukaan mik\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 parhaalta. Esimerkiksi uuden Star Warsin roiskinta h\u00e4iritsi t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pahasti.<\/p>\n<p>Oikeastaan ainoa asia, joka Reynoldsilla h\u00e4iritsee, on ihmismielen ja -tietoisuuden korostaminen ja jonkinlainen psykedeelisyys, tajunnan laajentaminen. T\u00e4m\u00e4 ei ole mitenk\u00e4\u00e4n eritysesti Reynoldsin oma juttu, vaan sama taipumus\/klisee l\u00f6ytyy scifist\u00e4 laajalti. Esim. 2001:n sin\u00e4ns\u00e4 hieno loppukohtaus on aina h\u00e4irinnyt uskonnolliss\u00e4vyisess\u00e4 LSD-tripiss\u00e4\u00e4n. Tai muuten niin hieno Arrival: miksi pit\u00e4\u00e4 lopuksi antaa tietoisuudelle ominaisuus joka ei ole mahdollinen. Puhumattakaan muuten komean Interstellarin lopusta, jossa Matthew McConaughey p\u00e4\u00e4tyy johonkin h\u00f6ps\u00f6\u00f6n kummitusulottuvuuteen t\u00f6nim\u00e4\u00e4n kirjoja tytt\u00e4rens\u00e4 kirjahyllyst\u00e4. Reynoldsilla on joitain hienoja tietoisuuden variaatioita, kuten implantit joilla on paranneltu ihmisi\u00e4 ja AI:t jotka on luotu skannaamalla ihmisaivot. Erityisen kiehtovia ovat ne pari avaruusalusta, jotka ovat tietoisia uskottavalla tavalla. Mutta t\u00e4ss\u00e4kin ihminen selvi\u00e4\u00e4 neutronit\u00e4hden gravitaatiosta niin, ett\u00e4 jotenkin pelkk\u00e4 tietoisuus s\u00e4ilyy. Huoh. Miksi?<\/p>\n<p>Oscar Wilden toteamuksen mukaan ihmiset voivat koska tahansa uskoa mahdottomaan, mutta eiv\u00e4t koskaan ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6iseen. H\u00e4iritsee esimerkiksi todella, jos dekkarissa matkapuhelinverkko on sattumalta alhaalla juuri silloin kun ihminen joutuu pulaan. Mutta on t\u00e4ysin ok, ett\u00e4 poika saa p\u00f6ll\u00f6lt\u00e4 kutsun velhokouluun tai ett\u00e4 ihminen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ikuisesti nuorelta samaan aikaan kun vintill\u00e4 oleva muotokuva vanhenee. Spekulatiivisessa fiktiossa mahdottoman ja ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isen ero on tietysti erityisen h\u00e4ilyv\u00e4. Mutta haluan scifini hardcorena ja kun Reynolds muuten on niin tarkka fysiikassaan, psykedelia \u00e4rsytt\u00e4\u00e4. Oikeastaan ainoa tajunnanlaajennusjuttu, josta olen pit\u00e4nyt, on Stanislaw Lemin Solaris. Siin\u00e4 vieras el\u00e4m\u00e4nmuoto aiheuttaa ihmisille hallusinaatioita n\u00e4iden omista muistoista. Vaikka 50-luvulla kirjoitetussa Solariksessa on runsaasti nykyisin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isilt\u00e4 tuntuvia elementtej\u00e4, kuten tupakointi avaruusasemalla ja lankapuhelimet, kokonaisuus on eritt\u00e4in uskottava, vain hurmaavasti vintage.<\/p>\n<p>Mutta Reynoldsilla psykedeelinsyys on onneksi vain pieni halkeama muuten todella hienossa kirjasarjassa. (En tied\u00e4 mik\u00e4 siin\u00e4 onkin, ett\u00e4 kaikkein parhaita kirjoista marisen eniten. Ehk\u00e4 ammattitauti: hyv\u00e4st\u00e4 haluaisi tehd\u00e4 viel\u00e4 parempaa.) Laadukasta kovaa scifi\u00e4, suosittelen. Vaikka ne jotka t\u00e4st\u00e4 pit\u00e4isiv\u00e4t tiesiv\u00e4t t\u00e4m\u00e4n kyll\u00e4 jo, joten eip\u00e4 ollut t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ylipitk\u00e4 kirjoitus muuta kuin suunsoittoa. Menk\u00e4\u00e4 lukemaan kirjoja siit\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Sain vihdoin loppuun Alastair Reynoldsin Revelation Space -trilogian, jota olen ty\u00f6st\u00e4nyt tammikuusta&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":556,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/img_5547-1.jpg","blog_id":57},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2017\/12\/img_5547-1.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts\/554"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/comments?post=554"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts\/554\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":586,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts\/554\/revisions\/586"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/media\/556"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/media?parent=554"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/categories?post=554"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/tags?post=554"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}