{"id":95,"date":"2015-06-22T16:44:58","date_gmt":"2015-06-22T13:44:58","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/rivienvalista\/?p=95"},"modified":"2018-02-28T09:45:42","modified_gmt":"2018-02-28T07:45:42","slug":"veijo-meri-1928-2015","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/veijo-meri-1928-2015\/","title":{"rendered":"Veijo Meri 1928\u20132015"},"content":{"rendered":"

Veijo Meri oli yksi suurista. Onhan noita muitakin, mutta minulle Veijo Meri on ehk\u00e4 prosaisteista t\u00e4rkein. Meri on oikeastaan ainoa kirjailija, jonka tuotannon olen huolellisesti ker\u00e4illyt kaikkia laitoksia ja kokoomaniteit\u00e4 my\u00f6ten. Meren tuotanto on h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n monipuolinen. H\u00e4n kirjoitti kaikkia kirjallisuudenlajeja, novelleja, romaaneja, runoja, esseit\u00e4, n\u00e4ytelmi\u00e4, oopperalibreton, suomennoksia, tietokirjoja, kuten Suomen historian ja jopa etymologisen sanakirjan. Minun suosikkejani Meren tuotannossa ovat pari romaania, Manillak\u00f6ysi<\/em> ja Vuoden 1918 tapahtumat<\/em> sek\u00e4 ennen kaikkea esseet.<\/p>\n

\"FullSizeRender-1\"On hetki\u00e4, jolloin tuntuu, ett\u00e4 kaiken mink\u00e4 olen oppinut, olen oppinut Veijo Meren tuotannosta. Tavalla tai toisella. Luin Veijo Merta ensimm\u00e4isen kerran vasta yliopistossa, kun k\u00e4teen ly\u00f6tiin Manillak\u00f6ysi<\/em>. Oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 ett\u00e4 n\u00e4inkin voi kirjoittaa. Meren kertojanlaadusta saa otteen\u00a0jos vertaa h\u00e4nt\u00e4\u00a0vaikka\u00a0V\u00e4in\u00f6 Linnaan. Heid\u00e4n sota-aiheiset romaaninsa ilmestyiv\u00e4t suunnilleen samaan aikaan. Tuntematon sotilas<\/em> ilmestyi 1954 ja Manillak\u00f6ysi<\/em> kolme vuotta my\u00f6hemmin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 pohjant\u00e4hden alla<\/em> ilmestyi 1959 ja Meren sis\u00e4llissotaromaani Vuoden 1918 tapahtumat<\/em> vuotta my\u00f6hemmin. Ero on p\u00e4\u00e4t\u00e4huimaava. Meren kerronta verrattuna Linnan kerrontaan on kuin John Coltranen versio My Favorite Thingsist\u00e4 verrattuna alkuper\u00e4iseen Sound of Musiciin. Siin\u00e4 miss\u00e4 Linnan kerronta on perusteellista ja noudattelee totuttuja pitki\u00e4 kaaria, Meren kerronta leikittelee, improvisoi, varioi teemaa, yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 ja\u00a0svengaa.<\/p>\n

Jonkin aavistuksen kustannustoimittajuudesta sain my\u00f6s Veijo Meren tuotannon kautta.\u00a0Kirjoitin gradua Manillak\u00f6ydest\u00e4 ja minua vaivasi kohta, jossa Joose on tulossa rintamalta ja horjuu pitkin kotitiet\u00e4 k\u00f6yden puristamana kuin humalainen. Naapurin mies katsoo tulijaa ja ep\u00e4ilee ennen t\u00e4ysin raittiin miehen ruvenneen juopottelemaan.<\/p>\n

\u2013 Sota n\u00e4kyy tanssivan miehen kuin miehen, is\u00e4nt\u00e4 tuumi. \u2013 Mutta kyll\u00e4 se on saanutkin n\u00e4hd\u00e4 paljon vaivaa tuon Joosen tanssimisessa.<\/p><\/blockquote>\n

T\u00e4m\u00e4 oli minusta aivan kummallista. Miksi puhutaan niin kovin runollisesti tanssimisesta vaikka teksti romaanissa muuten on puheenomaista. Olin keksinyt selitykseksi ties mit\u00e4 barthesilaisia halkeamateorioita parin liuskan verran, kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Hiltusen antikvariaatissa Sofiankadulla sattui k\u00e4teen\u00a0Veijo Meren sotaromaanit<\/em>, joka sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s\u00a0Manillak\u00f6yden<\/em>. Se aukesi juuri Joosen kotiinpaluun kohdalta, ja kuinka ollakaan siin\u00e4 kohta kuuluu n\u00e4in:<\/p>\n

\u2013 Sota n\u00e4kyy tassivan miehen kuin miehen, is\u00e4nt\u00e4 tuumi. \u2013 Mutta kyll\u00e4 se on saanutkin n\u00e4hd\u00e4 paljon vaivaa tuon Joosen tassimisessa.<\/p><\/blockquote>\n

Tassivan? Maailmassa oli\u00a0virhe.\u00a0Sotaromaanit<\/em> oli painettu 1966 ja k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4ni ollut Delfiini-sarjan taskukirja vuodelta 1972.\u00a0Oli ilmeist\u00e4, ett\u00e4 virhe oli korjattu taskukirjalaitokseen, mutta tarkistin huvikseni Nykysuomen sanakirjasta, olisiko siell\u00e4 sana ‘tassia’. Ja olihan siell\u00e4.\u00a0NSS:n mukaan ‘tassia’ on murteellinen muoto verbist\u00e4 ‘tasia’, ja esimerkkilauseena ‘maailma tassii’.\u00a0No mutta. Oli hankittava ensimm\u00e4inen painos, ja\u00a0<\/span>siin\u00e4\u00a0<\/span>sana on muodossa ‘tassia’. Sittemmin on k\u00e4siini joutunut my\u00f6s\u00a0<\/span>Keskeiset teokset<\/em> vuodelta 1975, jossa sana on muodossa ‘tasia’.<\/span><\/p>\n

N\u00e4ytti siis silt\u00e4, ett\u00e4 Meri oli kirjoittanut, ett\u00e4 sota tassii, mutta latoja ei ollut tuntenut murteellista muotoa vaan lis\u00e4nnyt puuttuvan n-kirjaimen. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa en ollut juuri kustantamoissa ty\u00f6skennellyt vaan kirjat olivat minulle pyhi\u00e4 eik\u00e4 tullut mieleenk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 niiss\u00e4 voisi olla t\u00e4mm\u00f6ist\u00e4 vaihtelua. Olin j\u00e4rkyttynyt. Jos latoja muutti teksti\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 tavalla, en uskaltanut edes ajatella,\u00a0mit\u00e4 kustannustoimittaja on tekstille mahtanut tehd\u00e4.\u00a0<\/span><\/p>\n

Tapasin Veijo Meren kerran. Oli vuosi 1999, olin juuri aloittanut Otavan kotimaisella osastolla harjoittelijana ja melkein heti olivat edess\u00e4 pihajuhlat. En tuntenut tietenk\u00e4\u00e4n viel\u00e4 ket\u00e4\u00e4n ja luimin l\u00e4hinn\u00e4 pitkin seini\u00e4. Jossain vaiheessa Jaana Koistinen joka oli palkannut minut, nappasi minut kiinni ja halusi esitell\u00e4 Veijo Merelle, koska olin tekem\u00e4ss\u00e4 gradua Merest\u00e4. Itse asiassa Meri oli ollut yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 syist\u00e4 hakeutua juuri Otavalle. Meid\u00e4t esiteltiin ja Meri sanoi arvelleensa minun olevan eskoiskirjailija, koska oli itsekin joskus ollut yht\u00e4 nuori ja orpo. Sen j\u00e4lkeen Meri jatkoi h\u00f6p\u00f6tyst\u00e4\u00e4n. Se oli luultavasti jotain viisasta. En lainkaan muista mist\u00e4 Meri puhui, koska olin niin starstruck. Mutta\u00a0tuo idolin kohtaaminen oli osaltaan viem\u00e4ss\u00e4 minua kustannustoimittajan ammattiin.<\/p>\n

Sittemmin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi\u00a0osaksi\u00a0Meren tuotantoa ovat minulle muodostuneet esseet. Jos h\u00e4nen\u00a0tuotannostaan\u00a0pit\u00e4isi valita yksi teos sis\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4ksi, se olisi varmaankin Kuviteltu kuolema<\/em> tai Kaksitoista artikkelia<\/em>. Huomaan k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ni molempia ty\u00f6ss\u00e4ni s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti. Kun lukee k\u00e4sikirjoituksia tai editoi, on silloin t\u00e4ll\u00f6in\u00a0kalibroitava itsens\u00e4 ja luettava jotain josta tiet\u00e4\u00e4 ett\u00e4 se on varmasti hyv\u00e4\u00e4. Veijo Meren esseet\u00a0ovat verraton referenssi. Niihin on s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin palattava, jotta pysyisi mieless\u00e4 miten vaivatonta ja kirkasta voi ajattelu ja kirjoitus olla. Huomaan toistuvasti my\u00f6s siteeraavani Meren esseit\u00e4 kun puhun kirjoista ja kirjoittamisesta. Niist\u00e4 tuntuu l\u00f6ytyv\u00e4n kattava ohjeistus kirjoittajalle. Esimerkist\u00e4 k\u00e4yk\u00f6\u00f6n oheinen ote jossa Meri pohtii, kuinka paljon voi tekstiss\u00e4\u00e4n\u00a0k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muualta lainattua materiaalia:<\/p>\n

Vain suurimmat, joku Shakespeare ja Brecht nauraisivat t\u00e4mm\u00f6iselle ep\u00e4varmuudelle. Vain n\u00e4pistelij\u00e4t ja pikkuvarkaat pohtivat kuinka paljon voin ottaa, ilman ett\u00e4 kukaan huomaa. Iso varas vie kaiken irtoavan, menness\u00e4\u00e4n viel\u00e4 ovetkin, niin ett\u00e4 kaikki voivat omin silmin havaita hyv\u00e4n tavaran j\u00e4\u00e4neen heitteille ja jonkun luotettavan henkil\u00f6n korjanneen sen talteen.<\/p><\/blockquote>\n

Toisena esimerkkin\u00e4 menk\u00f6\u00f6n Meren m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 huumorista:<\/p>\n

Paha harhaluulo on k\u00e4sitys, ett\u00e4 tragedian ep\u00e4onnistuminen olisi huumoria. Huumoria on sataprosenttisesti onnistunut murhen\u00e4ytelm\u00e4. Kun ihminen on arka ja heikko ja huono juoksemaan ja siit\u00e4 huolimatta h\u00e4nt\u00e4 pahoinpidell\u00e4\u00e4n ja ajetaan takaa, se on huumoria (Chaplin).<\/p><\/blockquote>\n

Ja luonnollisesti Meri osaa kuvata my\u00f6s omaa kirjoittajanlaatuaan paremmin kuin kukaan muu. Samasta esseest\u00e4 Huumorista ja humoristeista\u00a0<\/em>on oheinen p\u00e4tk\u00e4 jossa\u00a0Meri puhuu Gogolista, Rabelais’sta, Kivest\u00e4 ja kumppaneista, mutta tulee kuvanneeksi oman poetiikkaansa:<\/p>\n

Huumori on realismia, keino kuvata todellisuutta intensiivisesti, tiiviisti ja silti nopeasti. Se on nopeutta, hellitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 menoa. Jos joku kiilaa tungoksessa niin, ett\u00e4 ihmiset menev\u00e4t kumoon ja esineet putoavat ja kaatuvat, sit\u00e4 on sivusta hauska katsella. Kun humoristi painelee l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n ja maailman, k\u00e4y samoin. H\u00e4n haluaa ehti\u00e4 ja p\u00e4\u00e4st\u00e4 sen kaiken l\u00e4vitse, siksi h\u00e4nell\u00e4 ei ole aikaa huolehtia siit\u00e4, mihin asentoihin tavarat ja ihmiset j\u00e4\u00e4v\u00e4t eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ole aikaa pys\u00e4hty\u00e4 panemaan niit\u00e4 takaisin paikoilleen. Sen joutuvat tekem\u00e4\u00e4n lukijat. He n\u00e4kev\u00e4t esineet kumossa, nurinkurisen maailman.<\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Veijo Meri oli yksi suurista. Onhan noita muitakin, mutta minulle Veijo Meri…<\/p>\n","protected":false},"author":67,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":1,"numComments":0,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/57\/2015\/06\/fullsizerender-1-300x175.jpg","blog_id":57},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts\/95"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/users\/67"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/comments?post=95"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts\/95\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":637,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/posts\/95\/revisions\/637"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/media?parent=95"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/categories?post=95"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/rivienvalista\/api\/wp\/v2\/tags?post=95"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}