Entä jos lokkien huuto on se, mitä ne haluavat sanoa?
En tiedä, miten Reetta Pekkasen Pieniä kovia nuppuja on mennyt minulta aikaisemmin ohi. Se ilmestyi jo pari vuotta sitten ja voitti mm. Tiiliskivi-palkinnon, mutta jostain syystä se osui kohdalleni vasta nyt. Onneksi osui, koska tämähän on puhdasta timanttia.
Pekkasen runot tosiaan ovat nimensä mukaisesti pieniä kovia nuppuja, tiivistettyjä, mietelmänomaisia havaintoja, jotka avautuvat hitaasti kukaksi tai kukan ajatukseksi. Maailmanlopun tunnelma on vahvana, mutta jossain on myös toivoa. Mieleen tulee Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka, toisaalta Mirkka Rekolan aforistisuus.
Kokoelman keskeinen teema on maailmanloppu, ekokatastrofi ja ahdistus sen äärellä että kukaan ei tee asialle mitään. Olemme kuin kylmään keitinveteen laitetut sammakot. Koska “tottuminen ei tunnu miltään”. Siteerattakoon alle yksi runo kokonaisuudessaan:
Haluaisin korjauttaa sukupolveni, mutta en haluaisi vaihtaa toimenkuvaa haluaisin vaihtaa herkkusienet aurajuustoon
Sen verran olemme valmiita tekemään maailman pelastamiseksi.
Mutta tärkeän aiheen ohella Pekkasen runoissa vakuuttaa todella tiukka ilmaisu. Kaikki on sanottu niin, että tekstit tuntuvat sisältävän loputtomasti aforistisia ulottuvuuksia. Jätän teidät esimerkiksi miettimään seuraavaa säettä:
Entä jos lokkien huuto on se, mitä ne haluavat sanoa?
Poesian kirjat ovat siitä mainioita, että ne ovat ilmaiseksi ladattavissa Poesian sivuilta, joten tämänkin pääsee suoraan lukemaan. Mutta tämä on niin hyvä, että hankin ilman muuta myös kappaleen omaan hyllyyni.
*
#Lukuvuosi2016 etenee nopeammin kuin tämä blogi. Edellisen kirjapostauksen jälkeen on tullut luetuksi iso kasa kirjoja, mutta en ole kirjoittanut niistä mitään. Koetan tehdä ainakin jonkun koosteen jossain vaiheessa. Kirjabloggarin elämä on jopa työläämpää kuin epäilin. Arvostukseni oikeita kirjabloggareita kohtaan on kasvanut entisestään. Ensi vuonna minua on turha houkutella enää mihinkään. Kirjattakoon lukuhaasteen kirjat kuitenkin siinä järjestyksessä kuin ne on tänne kirjattu, ei lukujärjestyksessä.
21/50 Reetta Pekkanen: Pieniä kovia nuppuja (Poesia, 2014)