Jeff VanderMeer: Eteläraja-trilogia

Joskus, usein lomalla, tulee suunnaton tarve lukea avaruusoopperaa. Tai löytää fantasiamaa, jossa haluaa viettää viisi paksua nidettä. Saada uppoutua häpeämättömään genrekirjallisuuteen joka rakentaa kokonaan toisen maailman. Tarve on samaan aikaan epämääräinen ja tarkkarajainen. Sen tyydyttämiseksi käy yhtä hyvin scifi kuin miekka ja magia -fantasia, mutta todennäköisesti eivät vampyyrit eivätkä dekkarit.

Hienoja elämyksiä ovat esimerkiksi olleet avaruusoopperan puolelta Dan Simmonsin Hyperion-sarja ja miekkaosastolta George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire (eli Game of Thrones).

Kun tällainen tarve valtaa mielen, ongelmaksi nousee tietenkin se, että on vaikea löytää hyvää, juuri tähän kolotukseen tehoavaa luettavaa. Erityisesti genrekirjallisuuden ongelma on se, että useimmat kirjat ovat vain, noh, genrekirjallisuutta. Toisin sanoen ne toisintavat lajin perinteiset kuviot, mutta eivät enempää. Parhaat teokset tuovat mukaan jotain uutta. Ja nämä ovat harvassa.

Silloin tällöin eteen tulee kuitenkin kirja, joka riemastuttavalla tavalla vangitsee omaan maailmaansa ja onnistuu yhdistämään vanhoja tuttuja kuvioita niin että ne tuntuvat uusilta ja tuoreilta. Kuin hyvä pop-biisi, joka menee samoilla sointuvaihdoilla kuin kaikki muutkin, mutta tuntuu silti täysin omaltaan ja ennen kaikkea sen haluaa kuunnella uudelleen ja uudelleen.

Kuten Jeff VanderMeerin Eteläraja-trilogia.

VanderMeer on tehnyt jo pitkän uran omaperäisen spefin parissa, ja häneltä on suomennettukin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki, mutta 2014 ilmestynyt Eteläraja-trilogia näyttäisi olevan hänen kansainvälinen läpimurtonsa. Like on julkaissut kaksi ensimmäistä osaa suomeksi ja kolmas ilmestyy kevätkaudella. Luin ensimmäisen osan, Hävityksen suomeksi ja Niko Aulan käännös toimi mainiosti. Samainen Niko Aula on muuten kustantanut aikanaan Pyhimysten ja Mielipuolten kaupungin Loki-kirjojen puitteissa. Mutta valitettavasti toisen osan, Hallinnan, kohdalla suomentaja oli vaihtunut. Ja minä jouduin noin sivulla 30 vaihtamaan englanninkieliseen laitokseen. Mutta älköön tämä estäkö teitä lukemasta suomennosta. Kyseessä saattaa olla minun henkilökohtainen ongelmani. Suomennosten ihanuus ja kauheus vaatisivat oman artikkelinsa, siitä ehkä joskus toiste.

Etelärajasta on vaikea kirjoittaa oikein mitään yksityiskohtaista paljastamatta liikaa, koska jutun keskeisiä käyttövoimia on mysteeri, eli jokin ratkaisematon arvoitus, joka ajaa lukijaa ja kirjan henkilöitä eteenpäin, koska on yksinkertaisesti pakko saada vastaus. Mutta sen voi sanoa, että kokonaisuus toimii. VanderMeer yhdistelee Lostia, Stalkeria, X-filesiä, Stephen Kingiä, romantiikan ajan kauhukirjallisuutta ja eeppisten videopelien tunnelmaa niin että lopputulos on omaperäinen ja puhutteleva. Se mahdollistaa jopa laajempien kysymysten pohtimisen vaikka ei siihen mitenkään pakota. Henkilöt on rakennettu kiinnostavasti ja juoni toimii. Tämä jää hyllyyn ja saattaa tulla luetuksi jopa uudelleen. Jos sietää lainkaan spekulatiivisuutta kirjoissa, suosittelen.

Ostaa kirjat voi vaikka Bookystä.

#lukuvuosi2016

Ensimmäisen osan luin viime vuoden puolella, joten trilogiasta vain kaksi osaa tulee tälle vuodelle, mutta näin lähtee lukuvuosi liikkeelle:

1/50 Jeff VanderMeer: Authority

2/50 Jeff VanderMeer: Acceptance