Joonas Konstig: Pyhä ruoka – Mitä oikein saa syödä?

Yleisen uskottavuuden nimissä olen pyrkinyt välttämään oman talon kirjoista kirjoittamista, mutta nyt aion tehdä ensimmäistä kertaa poikkeuksen, koska tämä on myös minulle epätavallisen henkilökohtainen juttu. Aiheena on Joonas Konstigin kirja Pyhä ruoka – Mitä oikein saa syödä? (Kosmos, 2016), jonka olen siis itse kustantanut.

FullSizeRenderPyhä ruoka syntyi tarpeesta. Mitä helvettiä pitäisi/saa syödä? Ennen syötiin mitä saatiin ja mitä oli, mutta nyt tarjolla on mitä tahansa, joten ruokansa joutuu jollain perusteella valitsemaan. Mielipiteitä ja eritasoista tietoa ruuasta löytyy pilvin pimein: on erilaisia virallisia ruokasuosituksia, on ziljoona laihdutus- ja terveysdieettiä, on vegaaniruokavalion kaltaisia eettisiä valintoja, on ekologista lähiruokasuositusta, on superfoodia ja tiedejournalismin kaltaista valmistetta, joka kertoo milloin kookosrasvan terveellisyydestä, milloin punaviinistä, joka parantaa kaikki vaivat tai raakasuklaasta joka on ratkaisu. Puhumattakaan internetin foliohattudieeteistä, joissa syödään esimerkiksi vanhoja lakanoita puhdistautumistarkoituksessa. Johdonmukaista tietoa aiheesta tuntui olevan mahdoton saada.

Joonas Konstig oli harvinaisen perusteellisesti perehtynyt ruoka-aiheeseen, ja keskustelimme hänen kanssaan, olisiko mahdollista perehtyä aiheeseen vielä tarkemmin ja tehdä siitä kunnollinen kokonaisesitys. Saisiko tästä kirjan? Tulimme siihen tulokseen että kyllä saisi. Ja siitä tosiaan sai.

Pyhä ruoka on kirja siitä mitä meille syötetään – minkälaista ruokaa ja minkälaista pajunköyttä. Ruokaan voi suhtautua monesta näkökulmasta, esimerkiksi eettisestä tai kulinaristisesta, mutta Joonas on valinnut terveyden. Pyhä ruoka on kriittinen kokonaisesitys siitä mitä ruuasta ja ihmisen fysiologiasta tiedetään ja miten olemme päätyneet syömään sellaista ruokaa kuin syömme. Se ei ole varsinaisesti opaskirja. Se ei sano mitä täsmälleen pitäisi syödä, siinä ei ole laihdutusohjelmaa eikä juurikaan reseptejä. Siinä ei ole kolmen kohdan pikavinkkejä eikä mitään muutakaan helppoa ja nopeaa. Mutta se toimii. Sen jälkeen kun luin tämän käsikirjoituksen puoli vuotta sitten, painoni on pudonnut yli kymmenen kiloa. Ja täytyy sanoa, että se tuntuu aika hyvältä. 

Minut tuntevat tietävät että olen juossut joitakin maratoneja (huonolla ajalla mutta maaliin) ja olen kohtuullisessa kestävyyskunnossa. Ongelmani on vain koko ajan ollut viitisentoista kiloa ylipainoa, josta en päässyt niin millään eroon. Koetin juosta pidempiä lenkkejä ja useammin, mutta ei auttanut.

Kun olin lukenut Pyhän ruoan käsiksen, huomasin, että ruokavalioni oli kuin varkain muuttunut, ja painoni oli alkanut pudota. Ajattelin, että kah, nythän voisi yrittää edistää asiaa myös urheilun puolella. Joten lopetin lenkkeilyn. Nimittäin yksi Pyhän ruoan havainnollisesti esittämistä faktoista on se, että urheilusta on painonpudotuksessa lähinnä haittaa. Tiesin kyllä periaatteessa että pitkäkään lenkki ei kuluta kaloreita kuin muutaman suklaapalan edestä, mutta urheilun laihtumista estävä vaikutus on niin vaistonvastaista, että sitä ei millään usko käytännössä. Semminkin kun meille joka puolella syötetään mielikuvaa siitä että urheilu ja laihdutus kuuluvat yhteen. Urheilu itse asiassa lisää näläntunnetta ja lenkin jälkeen tulee helposti syötyä liikaa, etenkin kun tuntee olevansa oikeutettu suorituksen jälkeiseen palkintoon.

Mutta tämänkin uskoin vasta Pyhän ruoan luettuani. Siinä avataan varsin havainnollisesti mekanismeja, joiden perusteella väärä mielikuva on syntynyt. Konstig käyttää ääriesimerkkinä Suurin pudottaja -tyyppisiä televisio-ohjelmia joissa sairaalloisen ylipainoiset ihmiset pannaan hikoilemaan kuntosalilla. Fysiologian ja kalorinkulutuksen näkökulmasta siitä ei ole mitään hyötyä. Kyse on vain nöyryytyksestä ja kidutuksesta. Mutta mielikuva on erittäin vahva.

Toinen esimerkki ovat erilaiset urheilujuomat ja -patukat joita tavallisissakin ruokakaupoissa on nykyisin hyllytolkulla. Ne myydään meille terveellisinä vaihtoehtoina joissa on vauhdikkaat kirjasimet, erittäin treenattuja vartaloja ja tieteellisiä prosenttilukuja. Mutta ravinnoksi ne soveltuvat huonosti, ja painonpudotuksessa ne ovat suorastaan erittäin haitallisia. Ja sama pätee moneen muuhunkin ruokaan, vaikkapa muroihin. Itse asiassa melkein kaikkeen, joka mainostaa olevansa kevyttä ja laihduttavaa.

Monet mediat ovat nostaneet esiin sen, että Joonas kannattaa lihansyöntiä. Ja se nousee esiin myös Pyhässä ruuassa. Mutta tästä olen hänen kanssaan eri mieltä. Puhtaan terveydellisestä näkökulmasta liha epäilemättä toimii, mutta ekologisista syistä lihan syönnin on ainakin radikaalisti vähennyttävä ja eettisistä syistä tehotuotannon pitäisi loppua kokonaan. Minusta ei suinkaan tullut raavasta lihansyöjää, vaan kirjan jälkeen minun entisestäänkin varsin vähäinen lihansyöntini on itse asiassa vähentynyt olemattomiin. En ole vegaani, syön jonkin verran luomumunia, myönnän, ja kalaa, joskus juustoa, mutta lihaa enää hyvin hyvin harvoin, lähinnä jos joku muu sitä sosiaalisessa tilanteessa tarjoaa.

Joten älkää antako liha-asian häiritä, siitä saa olla Joonaksen kanssa eri mieltä. Kuten kaikesta muustakin. Mutta tämä kirja kokoaa faktat, joiden perusteella voi tehdä valintojaan. Suosittelen Pyhää ruokaa kaikille jotka joskus syövät ja etenkin niille jotka eivät syö. Takaan että tämän kirjan jälkeen katsotte kaupan hyllyä, ravintolan buffetpöytää ja omaa jääkaappianne toisin.

 

Kommentit (3)
  1. Antti Pitkänen
    19.8.2016, 20:27

    Harmi että puhut kirjassa sen perustuvan tieteeseen, mutta tekstin väittämistä se ei ilmene. Liha ei ole nykytiedon valossa terveellisin vaihtoehto. Aerobinen liikunta ei todellakaan kuluta noin vähän. Suurin pudottaja-ihmisten rebound-efekti (painoa tulee takaisin kaksin verroin) johtuu paljon monimutkaisemmista syistä. Lihaskuntoharjoittelu on laihtumisen kannalta paras liikuntamuoto. Nämä aineenvaihdunnalliset asiat ovat paljon monimutkaisempia, kuin että katsotaanpa paljonko tunti salilla kuluttaa energiaa. Se kun lisää aineenvaihdullisesti aktiivista massaa ja nopeuttaa aineenvaihduntas pitemmällä aikavälillä. Myöskään kiloilla ei ole niinkään väliä vaan kehon rasvaprosentilla/lihasmassalla. Kaikki ”laihdutustuotteet” eivät ole huonoja. Tässä on niin paljon kardinaalivirheitä ja perustavan laatuista amatööriväittämää, että hävettää kun sanot, että kirja perustuu tutkittuun tietoon

    Jos haluat oppia asiantuntijoilta etkä soopaa puhuvilta puoskareilta, niin käänny esim. Juha Hulmin, Brad Schoenfieldin, Layne Nortonin, Alan Aragornin tai Eric Helmsin kirjojen/nettikirjoittelun puoleen

    1. Kiitos kommentista! On nyt erotettava kaksi eri tekstiä: 1) minun ylläoleva tekstini ja 2) Joonas Konstigin kirja, josta puhun. Suosittelen lämpimästi lukemaan Konstigin kirjan. On mahdollista, että minun ylläolevassa tekstissäni olen referoinut virheellisesti Konstigin kirjan sisältämiä väittämiä. Ainakin on selvää, että vedän mutkia häpeilemättä suoriksi. Lihasmassa-rasvaprosentti-BMI-himmeli esimerkiksi on niin monimutkainen kokonaisuus, että sen avaaminen tähän vaatisi ensinnäkin paljon laajemman tekstin ja toisaalta henkilökohtaisen fysiologiani avaamista tarkkuudella joka ei ole tarpeen. Minun ylläoleva tekstini on kirjakustantajan ja harrastelijamaratoonarin teksti, ravintoasioissa olen tosiaan täysi amatööri jos sitäkään. Mikäli tässä on jotain väittämiä vaikkapa painonpudotuksesta, ne perustuvat omaan kokemukseeni, joka ei tietenkään ole yleistettävissä. Sen sijaan Konstigin kirja on kokonaan toinen juttu, suosittelen tutustumaan sen sisältämään tietoon joka on tutkittua. /Mikko Aarne

  2. Antti Pitkänen
    19.8.2016, 20:53

    Kiitos vastauksesta. Oletin tekstin väittämien olevan referaattia.

    Täytyypä lainata kirjastosta ja tarkistaa. Konstig on aiemmin esittänyt lukuisia ravitsemuksellisesti epätieteellisiä väittämiä, katsotaanpa jospa nyt yllättäisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *