Juha Hurmeen näyttämöessee KOM-teatterissa

Juha Hurme on yksi väkevimmistä kirjoittajista tätä nykyä. Odotukset olivat korkealla kun kuulin, että Hurme kirjoittaa KOM-teatterille juttua. Muuttomiehet sai ensi-iltansa tänään, ja teksti oli kyllä taattua Hurmetta.

Näyttämöllä on muutama rahtikolli ja käynnissä kolme muuttoa kerralla. Kaikilla muuttajilla on laatikoissaan muistot, yhdellä (Vilma Melasniemi) niin elävät, että laatikosta tulee kuollut poikaystävä (Niko Saarela), joka kertoo oman tarinansa. Tämän pariskunnan tarina on oikeastaan esityksen ainoa pala, joka on jotenkin draamaa. Kahden henkilön välisiä jännitteitä ja tarinaa. Joka kerran kun Saarela tulee laatikosta ja alkaa kertoa kuolemaanjohtaneesta vaelluksestaan Huippuvuorille, tunnelma muuttuu niin tiiviiksi, että koko yleisö tuntui nojaavan eteenpäin.

Pariskunnan tarinasta olisi voinut koota erinomaisen näytelmän ja jättää kaiken muun pois. Sitä Hurme ei ole tehnyt. Luultavasti onneksi. Sillä draaman sijaan teksti rakentuu kaikesta muusta, lähinnä esseistiikasta, jota näyttelijät parhaan kykynsä mukaan meille kertovat. Välillä käydään läpi sanojen etymologiaa, välillä lähiluetaan Raamattua ja todetaan, kuinka huonosti Kuninkaiden kirjan kirjoittaja hallitsee geometriaa, välillä kerrotaan Huippuvuorten hyväksikäytön historiaa ja koska jossain kohtaa on “neljä minuuttia ylimääräistä aikaa”, kuvataan, kuinka Lätäsenon kirkko muutettiin Muoniojokea pitkin. Ja tämä kaikki on mitä mainioimmalla tavalla kirjallista. Minuun kirjallisuusihmisenä tyyli vetosi.

Kokonaisuus on lopulta abstraktin ja syvästi metaforisen näyttämöllepanon päälle rakennettu essee, joka on riemastuttava löytöretki milloin mihinkin Juha Hurmeen mieleen juolahtaneeseen. Jonkilaista kokonaisukuvaa näistä ehkä hahmottuu, mutta se on niin kosmisissa mittakaavoissa, että se sisältää kaiken eli ei mitään. On sattumaa, että näytelmän ensi-ilta osui samaan aikaan kun pääministeri piti poikkeuksellisen televisiopuheen erilaisista muutoista ja muutoksista, mutta se olisi voinut olla käsikirjoitettua. Koska niistäkin muutoksista Hurmeen Muuttomiehet puhuu. Mutta Hurmeen aiheena oleva suuri muutos on vielä monta kertaluokkaa suurempi.

Puuhailemme sellaisella volyymilla, että planeetan ekosysteemi on siirtymässä uuteen, ennustamattomaan tilaan. Silloin voi toisin sanoen tapahtua mitä tahansa.

Luonnolla ei ole tämän systeemitason muutoksen jälkeenkään mitään hätää. Se ei nimittäin hätäile missään tilanteessa, vaan hakee uuden tasapainon ja porskuttaa menemään.

Mutta ihmislajille, tuolle kosmiselle kirppusirkukselle, saattaa tässä muutossa käydä kalpaten.

Vaikka ihmisyys esitetään tavallaan valtavana ympäristörikoksena, Hurme ei kuitenkaan paasaa vaan suhtautuu asioihin metsän tyyneydellä. Näytelmä loppuu lauluun, jonka viimeinen säe kuuluu: “Tarvitsemme lisää todisteita siitä mitä olemme.”

Näytelmän tekstin saa näemmä ostaa Ntamon kustantamana kirjana KOMista. Muuttomiehet saattaa toimia painettuna jopa esitettyä paremmin. Teksti on hurmaava, se vilisee hienoa ilmaisua ja yllättää katsojan kerta toisensa jälkeen, viihdyttää ja opettaa. Niin kuin nyt vain hyvä essee voi.