Kohtaaminen

Oltiin tänään Ikeassa, ja paluumatkalla sinikeltaisessa bussissa oli jäljellä vain hajapaikkoja, joten istuin tuntemattoman viereen. Kävi ilmi että rouva oli eläkkeellä. Helsingin murharyhmästä. Minä tietysti dekkareita lukeneena innostuin haastattelemaan, ja hänhän puhui. Suurin osa tarinoista sivusi tavalla tai toisella sitä, kuinka vaikea naisen 70- ja 80-luvulla oli työskennellä noissa kuvioissa. Mutta kaikista tarinoista huokui se, miten paljon tämä ihminen oli nauttinut työstään. Kun oltiin jo tulossa perille, nainen kertoi kuinka hän nuorena poliisina oli ollut löytämässä pahasti turvonnutta kroppaa kerrostaloasunnosta. Hän mainitsi että tarina on kerrottuna myös Joensuun Matin esikoisessa, Väkivallan virkamiehessä. Sanoin, että olen lukenut kirjan pariinkin kertaan ja muistan tuon karmean jutun kyllä. Ja juuri kun bussi kaartoi Kiasman pysäkille ja ovet jo suhahtivat auki, nainen sanoi ”niin, minä olen se Onerva.”

Kommentit (1)
  1. Nämä on niitä hetkiä elämässä, kun sadepäivä lakkaa olemasta harmaa ja tarut ihmeellisempiä kuin todellisuus. Onnittelut upeasta kohtaamisesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *