Mikä Malcolm Gladwellissa ja TED-puheissa häiritsee?

Malcolm Gladwell on yksi maailman kirkkaimmista tietokirjabrändeistä. Hänen kirjansa on niin selkeästi ja johdonmukaisesti paketoitu, että netistä lyöytyy jopa parodiasivusto, jolla voi arpoa itselleen uuden Malcolm Gladwell -nimikkeen. Gladwellin kirjat edustavat creative business -genreä, jota luova luokka ja itseään nuorekkaana ja edistyksellisenä pitävät väliportaan pomot kernaasti lukevat. Suomessa samantyyppisiä juttuja ovat kirjoittaneet esimerkiksi Saku Tuominen, Henkka Hyppönen ja Alf Rehn.

file-10-09-16-18-51-58David and Goliath: Underdogs, Misfits, and the Art of Battling Giants (2013) on Gladwellin neljäs kirja ja takuuvarmaa tavaraa. Se alkaa Elan laaksosta, jossa israelilaisten ja filistealaisten armeijat ovat asemissa vuoren rinteillä laakson molemmin puolin. Kumpikin joutuisi hyökätessään nousemaan ylämäkeen, joten tilanne on pysähtynyt asemasodaksi. Filistealainen jättiläinen Goljat tarjoutuu ratkaisemaan tilanteen kaksintaistelulla. Jos hän voittaa, israelilaisista tulee filistealaisten orjia ja toisin päin. Goljat on aseistautunut miekalla ja kahdella keihäällä, ja suojanaan jättiläisellä on raskas haarniska ja kilpi, jota kantaa avustaja. Täysin voittamaton vastustaja. Mutta israelilaisten puolelta kaksintaisteluun tarjoutuu pieni lammaspaimen Daavid, joka kirmaa vailla mitään suojavarusteita paikalle. Israelilaiset ovat kauhuissaan, filistealaiset riemuissaan. Goljat vaatii Daavidia tuotavaksi hänen luokseen, että hän voisi surmata Daavidin, mutta Daavid juoksee kohti Goljatia, lataa linkoonsa kivenmurikan ja puhkaisee sillä Goljatin otsan. Taistelu on ohi ennen kuin se alkoikaan.

Tarina on tuttu Raamatusta, jossa se on israelilaisten sankaritarina ja onnistumisen syyksi tarjotaan Jumalaa. Mutta Gladwell analysoi asetelman tarkemmin. Hänen mukaansa kaksintaistelutilanteissa taisteltiin normaalisti miekoin tai vastaavin lähitaisteluasein. Daavidin linko oli jouseen verrattava pitkän kantaman ase. Oli täysin hyväksyttyjen sääntöjen vastaista tulla ampuma-aseen kanssa kaksintaisteluun. Kun Goljat vielä Gladwellin mukaan sairasti akromegaliaa, joka oli tehnyt hänestä paitsi jättiläisen myös hitaan ja heikkonäköisen, hän oli itse asiassa todella helppo maali. Daavidin ja Goljatin taistelu ei siis ollutkaan mikään Daavid ja Goljat -asetelma, vaan muistutti pikemminkin Kadonneen aarteen metsästäjät -elokuvan kohtausta, jossa Indiana Jones tylysti ampuu sapeliaan näyttävästi heiluttelevan hyökkääjän.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=4DzcOCyHDqc]

Gladwell juoksuttaa kirjassaan esiin runsaslukuisen joukon erilaisia epätasaisia asetelmia, joissa ensinäkemältä heikompi osapuoli on onnistunut hyödyntämään olosuhteita ja voittamaan. On lukihäiriöisiä, jotka ovat menestyneet juuri dysleksiansa vuoksi, on koripallovalmentajaa joka on onnistunut luotsaamaan aivan surkean jengin mestaruuteen ovelalla taktiikalla, on Martin Luther Kingiä, Ranskan vastarintaliikettä ja lopulta myös se kaikkein kaikkein ilmeisin: Vietnamin sota.

Gladwell kirjoittaa erittäin hyvin ja viihdyttävästi. Hän kertoo taitavasti tarinaa ja johdattaa lukijan luulemaan yhtä, mutta totuus onkin aivan toinen, jolloin lukijan maindi bogglaa ällistyksestä. Tämmöinen silmänkääntötemppu ja mindfuck on genrelle aika tyypillinen. Kansantaloustiedehitti Freakonomics taitaa olla tyylin paras esimerkki.

Gladwell taitava ja inspiroiva, mutta jokin tässä häiritsee. En ole aivan varma, mikä. Kirjan lukeminen on kuin seuraisi ylipitkää TED-puhetta. Niidenkin parissa viihdyn ja niitä kernaasti joutohetkinäni katson, mutta niissä häiritsee sama määrittelemätön kuin Gladwellissa. Ehkä jokin pintapuolisuus. Että tärkeintä ei lopulta ole sisältö vaan tarinankerronta, esiintyminen, retoriikka. Että ei mennä todella syvälle rakenteisiin vaan efekti riittää, riittää että mind = blown.

Gladwellinkin kirjassa lopulta taustalla väijyvä eetos on menestys. Vaikka näyttämölle tuodaan vastarintaliikkeen sankareita, jotka piilottelevat juutalaisia natseilta ja muita kaikin puolin arvostettavia ja kunnioitettavia hyviksiä, kirjan casejen pohjimmaisena tavoitteena on opettaa löytämään menestyksen avaimet. Kun Gladwell analysoi, kuinka daavid ja goljat -teoriaa pitäisi hyödyntää valitessaan huippuyliopistoa, tuntuu että tämä ei ole altavastaajia nähnytkään.

Menestyksessä tavoitteena ei sinänsä ole tietenkään mitään väärää. Lopulta Gladwellin ainoa “ongelma” onkin ehkä liian taitava paketointi: Gladwellin kirjojen olettaa olevan enemmän kuin pelkkää työelämän self helpiä. Ne on kirjoitettu niin taitavasti, että ne ovat hetkittäin esseistiikka, melkein kirjallisuutta. Ja sitten suotta pettyy kun ne ovatkin vain retoriikkaa. Vaikka ei tarvitsisi: Gladwellin kirjat ovat tosiaan mainiota ja innoittavaa businessviihdettä. Ja sellaisena niitä voi myös lämpimästi suositella. Pyöritän pientä laatukustantamoa suurten kustantamojen puristuksessa, ja strategista inspiraatiota saadakseni minäkin David And Goliathiin tartuin – ja monta hyvää ideaa sainkin.

___

#Lukuvuosi2016

25/50 Malcolm GladwellDavid and Goliath: Underdogs, Misfits, and the Art of Battling Giants (Little, Brown and Company, 2013)

Ja onpa tuo muuten näköjään suomeksikin saatavilla.

Kommentit (1)
  1. Vuoden 2016 kirjat - Image-blogit
    28.1.2017, 14:36

    […] Haruki Murakami: The Wind-Up Bird Chronicle  24/50 Tommi Melender: Onnellisuudesta, WSOY, 2016 25/50 Malcolm Gladwell: David and Goliath: Underdogs, Misfits, and the Art of Battling Giants  26/50 Aura Nurmi: Villieläimiä 27/50 Juhani Karila: Gorilla 28/50 Hannu Raittila: Nollapiste […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *