Miki Liukkonen: Raivon historia

Miki Liukkonen on suomalaisen kirjallisuuden harvoja rocktähtiä. Hän ilmoitti hyvissä ajoin etukäteen että hänen romaaninsa tulee voittamaan Finlandian ja Raivon historian runot hän kertoo kirjoittaneensa umpihumalassa. Diggailen Liukkosen menosta. Hänen kaltaisiaan persoonallisuuksia ei ole liikaa.

 

View this post on Instagram

#spring in north #batheinsunlight

A post shared by ᴍɪᴋɪ ʟɪᴜᴋᴋᴏɴᴇɴ (@mikiliukkonen) on

 

Liukkosen kolmas runokokoelma Raivon historia osui käteen monen muun kirjan lailla Kirjasto 10:n nostohyllystä, joka on paras näkemäni kirjojen recommendation engine. Liukkosen tekstit ovat jotain säkeistetyn ja proosarunon väliltä. Ne ovat näynomaisia ja niihin on verraten vaikea päästä sisään. Liukkonen viljelee mielellään mytologisia elementtejä, kuten fauneja ja ”serpentiinikäärmeitä” ja sotkee niitä arkisempiin asioihin kuten vaikka työmaan kuvaukseen. Kaikenlaisten attribuuttien vyöry on tukahduttava. Voi olla että lähempi tarkastelu hahmottaisi tekstistä enemmän rikkauksia, mutta kertaluvulla tarjolla on aika paljon kaaosta.

Nostettakoon esimerkiksi seuraava runo:

Jos joku sanoikin hänen
kylmettäneen sydämensä aritmetiikalle
niin tulkitsiko hän sittenkin
napajäätiköllä
höyrykylpyjen yltä pilviin pakoilevia tiiroja?

Ylläoleva teksti kuuluu niihin, joista olen saavinani jotain irti. Se on osa sikermää ’Keskeneräisiä merkintöjä hylkäyksestä’ ja edeltävien runojen perusteella saattaa olla, että ”hän” on Jeesus. En tosin osaa sanoa, ovatko runon molemmat ”hänit” sama henkilö. En osaa tuota runoa tulkita millään yksiselitteisellä avaimella, mutta jotain kiehtovaa tuossa on. Kuva napajäätiköllä höyrykylpyjen yltä pilviin pakoilevista tiiroista on kiinnostava.

Nyt kun tuota katson, huomaan, että tuossa tulee sivumennen sanoen hyvin esiin Liukkosen taipumus rakentaa tukkoisia lauseita attribuuteilla. Viimeisen lauseen runko on ”tulkitsiko hän tiiroja”. Jos tuon muotoilisi normaalilla suomella, se voisi kuulua vaikka ”tulkitsiko hän sittenkin napajäätiköllä tiiroja, jotka pakoilevat/pakoilivat höyrykylpyjen yltä pilviin”. Sen sijaan Liukkonen on halunnut ahtaa massiivisen attribuuttipötkön ”sittenkin napajäätiköllä höyrykylpyjen yltä pilviin pakoilevia” subjektin ja objektin väliin. Kyllähän tuon ymmärtää, mutta sujuva se ei ole. Ei ehkä ole tarkoituskaan.

Seuraavaksi Liukkoselta on kuulemma tulossa massiivinen romaani, jonka nimi on ympyrä. Ei siis ”ympyrä” eikä myöskään O, o tai 0 vaan ympyrä, se geometrinen muoto, pyöreä kehä. Hedelmällinen lähtökohta kannen tekijälle, mutta en tiedä miten tämä aiotaan merkitä exceleihin ja sanomalehteen. Ehkä kustantaja toimittaa medialle oman kirjasimen kuten aikanaan Princen tapauksessa.

Arvostan Liukkosen tinkimätöntä erikoisuudentavoittelua ja staraelkeitä. Taiteilijan on mahdollista tehdä itsestään ja tuotannostaan kokonaistaideteos, jossa teoksia ja tekijää tai tekijän representaatioita ei voida erottaa toisistaan. Liukkonen todella käyttää tilaisuuden hyväkseen.

 

#lukuvuosi2016

17/50 Miki Liukkonen: Raivon historia

 

Kommentit (1)
  1. Vuoden 2016 kirjat - Image-blogit
    28.1.2017, 15:42

    […] Liksom: Tyhjän tien paratiisit 15/50 Panu Räty: XYZ 16/50 Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua 17/50 Miki Liukkonen: Raivon historia 18/50 Michel Houellebecq: Alistuminen 19/50 Albert Camus: Sivullinen 20/50 Jonas Hassen Khemiri: […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *