Rivien välistä
Rivien välistä

Ne jyrää meitin!

Päivän uutinen on se, että HarperCollins käynnistelee kustannustoimintaa pohjoismaissa. Tavallisesti kustantamot tekevät kirjansa vain omalla kielellään ja myyvät käännösoikeudet agenttien välityksellä paikallisille kustantamoille, jotka julkaisevat käännöksen. Kustantamot ovat olleet siinä määrin yksikielisiä, että jopa suomenruotsalaiset kustantamot ovat perinteisesti antaneet suomenkielisten kustantamojen hoitaa suomennokset naapurikorttelin puolella.

Nyt HarperCollins, yksi maailman suurimmista kirjakustantamoista, on Helsingin Sanomien mukaan perustamassa pohjoismaisen osaston. Tarkoituksena on poistaa ketjusta välimies. Jos ei tarvita agenttia myymään käännösoikeuksia eikä paikallista kustantajaa, jää alkuperäiselle kustantajalle suurempi summa rahaa. Ainakin teoriassa.

Vastaavanlainen paikallisten toimijoiden ohittaminen on internetin aikakaudella varsin yleistä. Amazon ja muut verkkojätit myyvät suoraan kuluttajille. Ja miksi ostaa kalliilla paikallisesta kaupasta, jos voi tilata halvalla netistä? Kaikenlainen maahantuonti ja vientitoiminta on verrattomasti helpompaa kuin telefaxien aikakaudella.

Dilbert_Comic_Strip_on_1994-01-06___Dilbert_by_Scott_AdamsSähköinen jakelu vasta tekeekin kaikesta helppoa ja ilmaista. Miksi itse asiassa antaisin kirjat edes kirjakaupan myytäväksi kun voin perustaa oman sähkökirjakaupan ja säästää jakelijan ottamat 30–40 %?

Tällä logiikalla kuitenkin helposti unohtuu, että väliporras yleensä myös tekee jotain siivunsa eteen. Yksikään kirjailija tai teos ei ole niin kova vetonaula, että kirjat myisivät itse itsensä. Harper saa epäilemättä palkattua hyvän suomentajan ja tälle editorin, tehtyä kannet ja painettua kirjan. Ja jos tekijä on jo valmiiksi Suomessa tunnettu, kirjan saa epäilemättä kauppoihinkin.

Mutta entä kun pitäisi lanseerata kirja, jota kukaan ei vielä ole tehnyt tunnetuksi Suomessa? Kaikki kustantajat tietävät että helppoahan niitä Dan Browneja on Da Vinci -koodin jälkeen myydä, mutta vaikeaa on uusien Dan Brownien lanseeraaminen. Kirjan suosio maailmalla ei takaa yhtään mitään. Jos esimerkiksi ajatellaan, minkä määrän rahaa, toimistokahvia ja tietoliikennekaistaa WSOY on kuluttanut muutaman viime vuoden aikana Gillian Flynniä lanseeratessaan, havaitaan välittömästi, mikä on paikallisen kustantamon osuus myös käännökirjoissa. Mikään samantapainenkaan ei kyllä onnistu yhdeltä tukholmalaiselta paikallisvastaavalta vaikka mikä olisi.

Nähtäväksi tietysti jää, kuinka käy, mutta uskaltaisin ennustaa, että Harper epäonnistuu. Joko he palaavat myymään oikeudet paikallisille toimijoille tai joutuvat perustamaan tänne oman operaationsa henkilöstöineen, jolloin väliportaan kuluja tulee aivan kuten ennenkin. Omat veikkaukset saa esittää kommentteihin. Jos joku vielä muistaa asian viiden vuoden päästä, saattaa oikein arvannut saada pullakahvit. Tai ainakin oikeuden todeta ”mitä minä sanoin”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *