Personal intellectual trainer

On vanha totuus, että ei voi saada nopeasti hyvää halvalla. Vain kaksi näistä onnistuu kerralla. Tuttava totesi, että nykyisin ei voi käydä töissä ja pysyä samaan aikaan sekä hyvässä kunnossa että henkevänä. On valittava näistä kaksi ja luovuttava joko työstä, urheilusta tai henkevyydestä. Aika moni luopuu tätä nykyä henkevyydestä ja keskittyy kuntoilemaan vapaa-ajallaan.

Mutta miksi urheilu niin usein vie voiton? Kuntoilu on onnistunut pääsemään melkein uskonnon asemaan. Meillä on huono omatunto jos emme ole urheilleet riittävästi. Vaikka kenelle mokomasta on muka vastuussa? Koska ihminen on laiska ja urheilu kuitenkin useimmille vastenmielistä, jäävät treenit helposti väliin ja jäljellä on vain pettymys itseen. Yhä tavanomaisempaa on jopa hankkia personal trainer motivoimaan rääkkiä. Tulee mentyä salille, kun joutuu ensi viikolla muuten valmentajalle selittämään.

Mutta miksei myös henkevyyttä haikailevalle voisi olla oma valmentaja? Personal intellectual trainer, kulttuurivalmentaja, mentori.

Ensin istuttaisiin alas ja mietittäisiin, mistä asiakas on kiinnostunut ja minkälaisia tavoitteita on. Kiinnostaako teatteri, kirjallisuus vai kenties kuvataide? Onko tavoitteena vain saada bluff your way in -tason osaaminen kirjallisuudessa että kehtaa mennä ihastuksen kanssa lukupiiriin vai onko tavoitteena oppia ymmärtämään syvästi Kaija Saariahon musiikkia? Laadittaisiin henkilökohtainen henkevöitymisohjelma, joka sisältäisi muutamia kirjoja luettavaksi seuraavan kuukauden aikana, valittuja teatteriesityksiä, ehkä taidenäyttely tai arkkitehtuurikierros.

Parin viikon päästä olisi taas tapaaminen. Sitä ennen tulisi luettua kirjoja ja käytyä ulkona, kun ei kehtaisi kulttuurivalkulle selittää, että jätin Saariahot väliin, koska käytin niihin tarkoitetut tunnit selaamalla Facebookia ja katsomalla YouTubesta videota, jossa kilpikonna yrittää paritella crocsien kanssa. Ja kyllä, valmentaja, olen tietoinen, että en saa noita tunteja enää koskaan takaisin.

Ennen teatteria kulttuurivalmentaja voisi lähettää muutaman artikkelin näytelmäkirjailijasta tai teatteriryhmästä taustamateriaaliksi ja tulla jopa mukaan näytökseen. Väliajalla ei tarvitsisi KOM-teatterin kovista tuoleista puutuneena yksin syödä leivosta vaan voisi samalla kuunnella mentorin mainioita anekdootteja Erkki Saarelan tempauksista 70-luvulla.

Kulttuurivalmentaja saisi epäilemättä myös koottua asiakkaistaan ryhmän, jolle voisi järjestää opastettuja museokierroksia tai jopa ulkomaanmatkoja vaikka oopperajuhlille tai suurkaupunkien kulttuuritarjontaan. Siellä pääsisi tutustumaan muihin harrastajiin.

Lukupiiri syntyisi varmasti myös. Ja kulttuurivalmentaja luonnollisesti olisi sen tason ammattilainen, että voisi järjestää verkostojensa avulla kierroksen oopperatalossa ennen esitystä tai lasillisen näyttelijän seurassa teatterin jälkeen.

Kulttuurihan alkaa kuulostaa kiehtovalta harrastukselta. Henkevöitymistavoitteistaan kehtaisi jo kertoa tuttavilleen. Ehkä saisi jopa postattua someen kateutta kylväviä kuvia.

Oopperatalon lämpiöstä katselisi skumppalasin yli kuinka Töölönlahdella juostaan kirkkaanvärisissä vaatteissa. Ehkä sitä viikonloppuna voisi ehtiä juoksulenkillekin, jos sattuu hyvä sää.