Yahya Hassan: Runot

Yahya Hassan on 20-vuotias, Tanskassa syntynyt palestiinalainen, jonka 2013 ilmestynyt omaelämäkerrallinen runoteos (suom. Katariina Huttunen / Tammi 2014) on ollut kansainvälinen sensaatio. Kriitikoiden ylistämää kirjaa on myyty yksin Tanskassa yli satatuhatta kappaletta, mutta se on toisaalta poikinut Hassanille runsaasti tappouhkauksia.

Alkuviikosta Hassan oli taas uutisissa kun netissä kiersi video, jossa hänen väitetään ampuvan toista nuorta miestä. En ole kovin tarkkaan perehtynyt Hassanin taustoihin, mutta vaikuttaa siltä, että missä hän liikkuukin, hän jättää jäljen. Hän oli mm. 16-vuotiaana lukuisten rötöstelyjen seurauksena suljettuna laitokseen, jossa hänellä oli suhde tuolloin 38-vuotiaaseen valvojaansa. Pariskunta jäi kiinni ja aiheutti skandaalin. Hassan on myös käynyt lyhyesti politiikassa, mutta sai helmikuussa potkut puolueesta jäätyään takaa-ajon päätteeksi kiinni huumeiden vaikutuksen alaisena ajamisesta.

Hassanin Runot osui käteeni Helsingin Kirjasto 10:ssä, jossa se oli nostettu ajankohtaisten kirjojen hyllyyn.* Ja onneksi osui, koska kirja tosiaan on hieno. Kokonaan versaalilla kirjoitettu, säkeistetty mutta silti proosamainen teksti kertoo elämästä ghetossa avoimen omaelämäkerrallisesti. Hassan on samaan aikaan tanskalainen ja palestiinalainen, tai oikeastaan ei kumpaakaan. Koulussa hänet hakataan jos hän puhuu arabiaa, kotona hän saa selkäänsä jos puhuu tanskaa. Elämä menee katujen ja laitoksen välillä. Toisinaan diilataan huumeita, toisinaan pöllitään tavaraa. Onneksi yhdestä varastetusta laatikosta löytyy joutavien dekkareiden joukosta Knausgård. Kun poliisit tulevat ratsaamaan Hassanin kämpän, hän vetää huumeet vessasta alas ja piilottaa Knausgårdin.

Hassan on saanut tappouhkauksensa islamin pilkkaamisesta, mutta minun silmääni islamia ei mitenkään erityisesti pilkata. Ainakaan enempää kuin tanskalaista hyvinvointijärjestelmää. Tai ylipäätään mitään ympäristöä missä Hassan joutuu elämään. Hassan on klassinen juvenile delinquent -hahmo, joita kirjallisuudessa säännöllisesti esiintyy. Vaikeissa oloissa kasvanut ja äärimmäisen levoton & sopeutumaton mutta samaan aikaan kuitenkin herkkä ja taiteellisesti lahjakas. Mieleen tulevat vaikkapa Sieppari ruispellossan Holden Caulfield tai The Loneliness of the Long Distance Runnerin päähenkilö. Hassanissa on säväyttävää se, että hän itse on runojensa päähenkilö ja tarinat ovat “totta”. Hurja kaveri ja hurja kirja. Voin lämpimästi suositella.

Hassan on käynyt myös Suomessa. Kirjailija Erkka Mykkänen muisteli Facebookissa runokeikkaa niin mieleenpainuvasti, että lainaan Mykkäsen luvalla koko tekstin tähän:

Tämän Yahya Hassanin kanssa oli kyllä vähän hankalat paikat Runokuu-festivaalilla 2014. Olin tapahtuman tuottajana. Hassan ei halunnut tulla harjoittelemaan esiintymistään ollenkaan, ja saapui paikalle tunnin myöhässä, takaovesta henkivartijoiden kanssa. Siis niin, että täyteen pakattu Lavaklubi oli oikeasti vain odottanut ja odottanut, että milloin se Hassan oikein tulee, kun aiempi ohjelma oli päättynyt jo tunti sitten. Kymmenet ihmiset olivat myös jääneet kadulle, kun tupa oli täyttynyt jo ennen tilaisuuden alkua.

Kun Hassan viimein saapui, hän tiuskaisi minulle kulmiensa alta, että “COFFEE”. Kun sitten kärräsin hänelle pikapikaa kahvikupin, ja kun hän samassa tajusi, että olinkin ystävällinen ihminen, joka ei tahtonutkaan hänelle pahaa, hän alkoi toistella ylitsevuotavan pahoittelevasti, että thank you so much thank you so much.

Esiintyminen alkoi. Mutta kun Hassanin tanskankielisten tekstien suomennoksia ei heti saatukaan näkymään hänen esityksensä taustalle synkassa (tähän vaikutti se ettei hän ollut halunnut tulla harjoittelemaan), hän suuttui ja yksinkertaisesti marssi ulos lavalta ja ulos ovesta. Aleksis jäi seivailemaan tilannetta lavalle, minä lähdin lepyttelemään Hassania tupakkapaikalle. Jotenkin sain puhuttua homman niin, että hän palasi takaisin lukemaan tekstejään, ja joku yleisöstä luki suomenkieliset tekstit ääneen. Lopulta keikka oli hieno.

Hienoja, tärkeitä tekstejä. Ja karismaattinen kaveri. Oli jo 19-vuotiaana vanhempi kuin minä tulen koskaan olemaan, silti täysi kakara.

* Ylipäätään pitää muuten sanoa, että Kirjasto 10:ssä pidetään hämmästyttävän valppaasti tarjolla nimenomaan ajankohtaisia kirjoja ja levyjä. Jos Helsingissä on festari, bändien levyt ja keikka-dvd:t on kerätty esille hyllyyn. Kun jokin kirja on mediassa, se on nostettu näkyville. Näkisipä kirjakaupoissa joskus samaa.

#Lukuvuosi2016

10/50 Yahya Hassan: Runot