Anna-Leena Härkönen: Huoltojoukot hoitavat homman, kun näyttelijä haahuilee omissa maailmoissaan

Harva tulee ajatelleeksi, miten paljon näkymätöntä työtä elokuvien eteen tehdään. Kuvauspaikoilla pyörii valtavasti porukkaa, jonka tehtävä on huolehtia näyttelijästä.
Lähimpänä näyttelijää on maskeeraaja, joka koskettelee hänen kasvojaan ja hiuksiaan.

He osaavat kaiken. Mustelmat, tatuoinnit, vanhennukset. Minua vanhennettiin kesällä erästä roolia varten kaksikymmentä vuotta.
Näyttelijä tehdään vanhaksi laittamalla hänen iholleen ensin lateksia, kuivaamalla föönillä ja voitelemalla sen jälkeen tekorypyt liukuvoiteella. (Kyllä, sillä pornokaupasta saatavalla.) Poisto on ikävää ja kestää kauan, mutta mitäpä ei kärsisi sen vuoksi, että saa nuoremman naaman takaisin?

Heillä on mukana kaikkea. Laastaria, särkylääkettä, vauvan peppupyyhkeitä. Niitä käytetään meikin poistoon. Myös miehet suostuvat pyyhkimään niillä kasvonsa.
He tietävät kaikista kaiken. Parhaimmat juorut kuulee maskituolissa. ”Sä et sitte kuullu tätä multa, mutta ihan pakko kertoa…”
Kyllä puvustajakin on tietysti näyttelijää lähellä. Näkee hänet esimerkiksi usein alusvaatteisillaan ja joutuu kuuntelemaan marinaa, jos vaate ei tunnu hyvältä.

Huoltojoukot pitävät huolta kokonaiskuvasta, kun näyttelijä haahuilee omissa maailmoissaan. Näissä olosuhteissa näyttelijä taantuu lapsen tasolle.
– Milloin mut puetaan? kysyin kerran maskibussissa.
Eräänä aamuna olin vähällä kutsua maskeeraajaa äidiksi.
Huoltojoukot ovat loputtoman kekseliäitä. Kerran yksi miesnäyttelijä oli kännissä. Hänet sidottiin narulla puuhun kiinni, kun hän ei pysynyt pystyssä eräässä kohtauksessa. Häntä kuvattiin takaa.
Huoltojoukkojen työtä voi vaikeuttaa monella tavalla. Myöhästelemällä. Tiuskimalla. Paiskomalla meikkipensseleitä pitkin seiniä. Tekisi mieli sanoa kaikille nuorille näyttelijöille: Älkää! Sana kyllä kulkee. Työt saattavat loppua kuin seinään.
Eräs näyttelijätär oli potkaissut valomiestä, joka oli osunut hänen tielleen kuvauspaikalla. Että tekisi mieli paljastaa, kuka.
Toinen oli hommannut d-kupin silikonitissit ja jätti kertomatta siitä puvustajalle. Samat puserot, jotka ennen sopivat täydellisesti, repesivät, mutta näyttelijä väitti kirkkain silmin, ettei tiennyt miksi.
Kerran lauantai-iltana yhdeksän maissa erään maskeeraajan puhelin soi.
– Tuu hieromaan mua, mun pää räjähtää! komensi nuori näyttelijätär langan päässä.
Maskeeraaja oli kertonut rauhallisesti viettävänsä viikonloppua perheen parissa. Kyseisellä näyttelijättärellä ei ole enää töitä.
Kerran maskeeraaja hamusi kättäni, kun istuin maskituolissa. Kättelin häntä. Hän tuijotti minua epäuskoisesti.
– Anna-Leena, mä haluan sun käden, koska mun pitää lakata sun kynnet.

Huoltojoukot eivät tietenkään tule tukemaan näyttelijää kameran eteen tai näyttämölle. Siellä näyttelijät huolehtivat itse itsestään ja vähän toisistaankin.
Eräässä teatteriesityksessä naisnäyttelijät esittivät laulavia kondomeita. Heillä oli kaikilla eri väriset kondomiasut päällään. Näyttelijä Jonna Järnefelt näytteli vihreäpukuista kondomia. Kerran hänelle iski vatsatauti kesken kohtauksen.
– Mun pitää mennä oksentamaan, hän kuiskasi punaiselle kondomille, jota näytteli Leena Uotila.
– Et sä voi nyt mennä oksentamaan, kun sulla on kohta soolo! Leena-kondomi oli kähissyt Järnefeltille vastaukseksi.